Mä jatkan sitä mun kirjottamaa tarinan alkua nyt tänne. Eka ja toka osa tähän löytyy ~Tarina~ kohasta. Ja siellä on kans muitten kirjottamia jatkoja. Jatkakaa kirjottamista!! Siitä samasta alusta voi tulla vaikka kuin monta erilaista tarinaa!! Ja tätäkin saa jatkaa os haluaa!
Hermostuneena Harry astui palkintohuoneeseen. Hän katseli ympärilleen, ketään muuta ei näkynyt. Harry kääntyi katselemaan valtaisaa palkintokaappia huoneen toisella laidalla. Keskimmäisellä hyllyllä kimalteli kaksi melko uuden näköistä laattaa, hänen ja Ronin palkinnot palveluksista koulun hyväksi, jotka he olivat saaneet toisena kouluvuonnaan. He olivat löytäneet salaisuuksien kammion, tappaneet basiliskin ja tuhonneet Voldemortin päiväkirjan, jonka avulla hän oli yrittänyt ajaa jästisyntyiset pois Tylypah..
"Sinä tulit, Potter." kuului laiska ääni hänen takaansa. Harry kääntyi ja näki Draco Malfoyn, joka tuijotti häntä pilkallinen ilme kalvakoilla kasvoillaan. "sinä tosiaan tulit. Uskomatonta miten kuuluisuus onkaan pullistanut päätäsi, Potter." "Mitä SINÄ täällä teet?" Harry sähähti Malfoylle yhteen puristettujen hampaittensa takaa. "Mitäkö teen? Nauran sinulle, Potter." Malfoy ilkkui "Miten saatoit kuvitella, että joku ihastuisi tuollaiseen..arpinaamaan?" hän jatkoi vilkaistuaan Harryn otsan salama-arpea.
Harry tärisi raivosta, hän oli jo ottanut taikasauvansa esiin. "Älähän nyt, Potter. Enhän ole vielä edes kertonut miksi olemme täällä." Draco jatkoi lipevällä äänellä. Harry pysyi vaiti ja mulkoili Malfoyta pahasti. "No.." Draco aloitti "..et kai kuvitellut etten kostaisi viime viikon huispausottelua. Nappasit siepin aivan nenäni alta. Sinä ja kirottu Tulisalamasi!"
"Itse asiassa.. Minun olisi pitänyt pyytää tänne vähän yleisöä katsomaan nöyryytystäsi" Draco jatkoi ja hänen silmänsä kapenivat viiruiksi, "Mutta älä huoli. Kaikki saavat kyllä tietää miten hyväuskoinen hölmö sinä olet. Kaikki saavat nauraa sinulle, Potter."
"Siinä sinulle naurua!" Harry karjaisi ja heilautti sauvaansa ennen kuin Malfoy ehti edes tarttua omaansa. "Halkinaurus!"
Malfoyn kiemurrellessa naurusta lattialla, Harry avasi oven ja harppoi käytävään. "Tämän saat vielä maksaa, Potter!" Mälfoy huusi hänen peräänsä.
Harry kulki raivoissaan käytävää eteenpäin. Ei hän Malfoylle niinkään ollut vihainen, tämähän oli ollut aivan hänen tapaistaan. Itselleen hän oli vihainen. Hän oli tosissaan uskonut että se oli Cho. Tai Ginny. Kuka tahansa, joka olisi oikeasti välittänyt hänestä. Hän oli koko päivän kuvitellut, toivonut ja haaveillut. Kaikki aivan turhaan. Ehkä hän vain oli hyväuskoinen hölmö. Mutta yhden asian Harry päätti matkalla takaisin Rohkelikkotorniin. Jos hän halusi Chon, hänen olisi tehtävä itse jotain asian eteen.
Dracolla meni jonkin aikaa kaivaa taikasauvansa esiin kaapunsa kätköistä. Loihdittuaan itseensä vastakirouksen hän nousi ylös ja pälyili hermostuneesti ympärilleen. Hän kiiruhti pois yleensä niin siistit hiukset hieman hapsottaen ja kasvoillaan vaaleanpunainen häivä.
Hermostuneena Harry astui palkintohuoneeseen. Hän katseli ympärilleen, ketään muuta ei näkynyt. Harry kääntyi katselemaan valtaisaa palkintokaappia huoneen toisella laidalla. Keskimmäisellä hyllyllä kimalteli kaksi melko uuden näköistä laattaa, hänen ja Ronin palkinnot palveluksista koulun hyväksi, jotka he olivat saaneet toisena kouluvuonnaan. He olivat löytäneet salaisuuksien kammion, tappaneet basiliskin ja tuhonneet Voldemortin päiväkirjan, jonka avulla hän oli yrittänyt ajaa jästisyntyiset pois Tylypah..
"Sinä tulit, Potter." kuului laiska ääni hänen takaansa. Harry kääntyi ja näki Draco Malfoyn, joka tuijotti häntä pilkallinen ilme kalvakoilla kasvoillaan. "sinä tosiaan tulit. Uskomatonta miten kuuluisuus onkaan pullistanut päätäsi, Potter." "Mitä SINÄ täällä teet?" Harry sähähti Malfoylle yhteen puristettujen hampaittensa takaa. "Mitäkö teen? Nauran sinulle, Potter." Malfoy ilkkui "Miten saatoit kuvitella, että joku ihastuisi tuollaiseen..arpinaamaan?" hän jatkoi vilkaistuaan Harryn otsan salama-arpea.
Harry tärisi raivosta, hän oli jo ottanut taikasauvansa esiin. "Älähän nyt, Potter. Enhän ole vielä edes kertonut miksi olemme täällä." Draco jatkoi lipevällä äänellä. Harry pysyi vaiti ja mulkoili Malfoyta pahasti. "No.." Draco aloitti "..et kai kuvitellut etten kostaisi viime viikon huispausottelua. Nappasit siepin aivan nenäni alta. Sinä ja kirottu Tulisalamasi!"
"Itse asiassa.. Minun olisi pitänyt pyytää tänne vähän yleisöä katsomaan nöyryytystäsi" Draco jatkoi ja hänen silmänsä kapenivat viiruiksi, "Mutta älä huoli. Kaikki saavat kyllä tietää miten hyväuskoinen hölmö sinä olet. Kaikki saavat nauraa sinulle, Potter."
"Siinä sinulle naurua!" Harry karjaisi ja heilautti sauvaansa ennen kuin Malfoy ehti edes tarttua omaansa. "Halkinaurus!"
Malfoyn kiemurrellessa naurusta lattialla, Harry avasi oven ja harppoi käytävään. "Tämän saat vielä maksaa, Potter!" Mälfoy huusi hänen peräänsä.
Harry kulki raivoissaan käytävää eteenpäin. Ei hän Malfoylle niinkään ollut vihainen, tämähän oli ollut aivan hänen tapaistaan. Itselleen hän oli vihainen. Hän oli tosissaan uskonut että se oli Cho. Tai Ginny. Kuka tahansa, joka olisi oikeasti välittänyt hänestä. Hän oli koko päivän kuvitellut, toivonut ja haaveillut. Kaikki aivan turhaan. Ehkä hän vain oli hyväuskoinen hölmö. Mutta yhden asian Harry päätti matkalla takaisin Rohkelikkotorniin. Jos hän halusi Chon, hänen olisi tehtävä itse jotain asian eteen.
Dracolla meni jonkin aikaa kaivaa taikasauvansa esiin kaapunsa kätköistä. Loihdittuaan itseensä vastakirouksen hän nousi ylös ja pälyili hermostuneesti ympärilleen. Hän kiiruhti pois yleensä niin siistit hiukset hieman hapsottaen ja kasvoillaan vaaleanpunainen häivä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi tarina on tosi upee!!! Mä odotan jo innolla lisä osia!!! :)
Harry sanoi lihavalle leidille salasanan ainakin kymmenen kertaa väärin.Elleivät Fred & George olisivat tuleet juuri oikealla hetkellä oleskeluhuoneesta, Harry olisi varmasti repinyt lihavan leidin pieniin osiin, niin vihainen hän itselleen oli.Että hänen olikin pitänyt antaa Dracon huijata itseään!
Dracon sanat kaikuivat Harryn mielessä:" Miten saatoit kuvitella, että joku ihastuisi tuollaiseen arpinaamaan"
Mutta tottahan se oli. Voldemortin loitsun tekemä arpi komeili hänen naamassaan kuin kuu taivaalla.
Harry meni suoraan makuusaliin nukkumaan, hän halusi nukahtaa ja unohtaa kaiken...
Yhtäkkiä Harry heräsi kolinaan.Hän katsoi pelästyneenä ulos sänkynsä verhojen välistä.
Harry näki vain utuisen hahmon lattialla.Hän laittoi silmälasit päähänsä ja katsoi uudestaan.
Kukas muukaan siinä lattialla makasi kuin Harryn viittaan kompastunut...
Jatkakaa ja kertokaa mitä mieltä ootte tästä jatkosta!