Olipa kerran ystävyys
joka alkoi aivan sattumalta
Kaikki tuntui miellyttävältä
ystävyys ja sanat niin oikealta
Joskus ajatukset virtasit vuolaana
näki asian jos toisenkin
mutta näkikö kaiken aina kirkkaana
Ei alkuun epäröintiä, ei pelkoa
oli turvallinen, tuttavallinen olo
Tyyli miellytti ja lämmitti mieltä
olit aina kanssani kuin samaa kieltä
Koko kokonaisuus sai innostumaan
sai jopa sydämen hetkeksi sykähtämään
Sitten tapahtui jotain…
kaikki murtui, mureni palasiksi
kuin koskaan ei mitään olisi ollutkaan
ei ystävyyttä, ei luottamusta
ei läheisiä keskusteluhetkiä
kaikki oli mennyttä, kuin eilinen päivä
Aurinko meni pilveen, alkoi tuulla
tuuli vei kaiken mennessään
kaiken jonka olimme rakentaneet
jäljelle jäi vain muistojen rippeet
Mieli murtui, etsi unohdusta
olin pettynyt, en ymmärtänyt
Järki sanoi, lopeta moinen
kaiken miettiminen, ole nainen
joka siirtyy elämässä eteenpäin
jättäen menneen taakseen
tilanteen ymmärtäen
Tuuli tyyntyi, myrskyksi ei ehtinyt muuttua
aika auttoi, koskaan ei tarvinnut suuttua
Tosin… kaikki ei ole aina, niin yksinkertaista miltä näyttää :)
joka alkoi aivan sattumalta
Kaikki tuntui miellyttävältä
ystävyys ja sanat niin oikealta
Joskus ajatukset virtasit vuolaana
näki asian jos toisenkin
mutta näkikö kaiken aina kirkkaana
Ei alkuun epäröintiä, ei pelkoa
oli turvallinen, tuttavallinen olo
Tyyli miellytti ja lämmitti mieltä
olit aina kanssani kuin samaa kieltä
Koko kokonaisuus sai innostumaan
sai jopa sydämen hetkeksi sykähtämään
Sitten tapahtui jotain…
kaikki murtui, mureni palasiksi
kuin koskaan ei mitään olisi ollutkaan
ei ystävyyttä, ei luottamusta
ei läheisiä keskusteluhetkiä
kaikki oli mennyttä, kuin eilinen päivä
Aurinko meni pilveen, alkoi tuulla
tuuli vei kaiken mennessään
kaiken jonka olimme rakentaneet
jäljelle jäi vain muistojen rippeet
Mieli murtui, etsi unohdusta
olin pettynyt, en ymmärtänyt
Järki sanoi, lopeta moinen
kaiken miettiminen, ole nainen
joka siirtyy elämässä eteenpäin
jättäen menneen taakseen
tilanteen ymmärtäen
Tuuli tyyntyi, myrskyksi ei ehtinyt muuttua
aika auttoi, koskaan ei tarvinnut suuttua
Tosin… kaikki ei ole aina, niin yksinkertaista miltä näyttää :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toisinaan taas tietty "kaikki" on yksinkertaisempaa kuin näyttäytyykään ja mieli mutkistaa turhuuksiin saakka. Se on kuitenkin selvää, etten voi sydäntäni sivuuttaa. Sen sivuja vain luen ja tunnetta teksteilläni tuen . Ikävöivä rakkaus myös toistelee itseään, maneroituu , koska se ei viiruile tuulien mukaan, lentävien kivien tai minkään myötäisen. Voima on siinä itsessään, sykkivässä ikiliikujassa.
Kaipuusta kehittyy lämmin läheisyys, kunhan vain etenee sille askeleelle. Varot satuttamasta, mutta satutat jatkuvasti sitä jota vähiten haluaisit. Se hämmästyttää, kun luulisi sen olevan kaikkein vaikeinta sielulle.
(lemmekäs suukko tulitukalle)
Niin… joskus yksinkertaisempaa, joskus ei, mielentilan mukaan kenties.
Sydämen ääntä kannattaa kuunnella aina, ei saisi sivuuttaa!
Ikävöivä rakkaus, hmmm… voimapa hyvinkin.
Totta, usein kaipuusta voi kehittyä lämmin läheisyys, pikkuhiljaa edetessä
eteenpäin syvä ystävyys. Mutta, miksi sanoit että satutan sitä jota vähiten haluaisin?
Toki joskus ihminen erehdyksissään voi satuttaa, vaikka ei tarkoittaisi tehdä niin.
Kiitos vastauksestasi, kiva kun käväsit lukasemassa. :)
ps. kukahan tuo tulitukkasi mahtaa olla? :)
Koskee tiedän sen.
Mut kallisarvoinen.
Se joko on tai ei ole.
Sitä ei voi ostaa eikä otaa.
Se vain tulee.
Hieno oli runosi.
Kiitos mielipiteestäsi!
Rakkaus ja ystävyys on kallisarvoinen asia,
jota pitäisi aina muistaa arvostaa ja vaalia!
Eikä ole ostettavissa, siinä olet oikeassa,
se tulee jos on tullakseen, kuin myös jää jos on jäädäkseen!
joka ei ole todellinen, tarina kummiskii..
Tämä ei ole todellista
olen tahallani ajatellut
katsellut sieluni kuvia
muistellut kuin hän puhui
ystävyydestämme
Ystävyys?
Mitä se oikeastaan on?
Minusta ei tunnu siltä
että olisi ollut ystäväni
ehkä hän luuli rakkaudeksi
koska niin satutti
välinpitämättömyydellään
Niinhän se onkin, että
jokainen rakastunut..
hän oli siis kuitenkin
rakastunut, vähäsen, ehkä,
oliko hän, olinko?
Vielä muutama rivi siitä
kun hän teki surulliseksi
tyytymällä tyhjiin sanoihin
ei kaivannut laisinkaan
Ystäviä ei siis ikävöidä?
Mitäkö on ystävyys?
Ystävyys on toisen tukemista, huomioon ottamista, auttamista tarvittaessa,
ystävä jolle voi puhua, johon voi luottaa, hän kuuntelee ja auttaa!
Rakastuminen onkin toinen juttu! (jos ystävyys muuttuu rakkaudeksi)
Rakkautta vaalitaan, tottakait ystävyyttäkin, mutta toisella tavalla.
Rakkautta toistellaan, sanoin, teoin, vaalitaan joka päivä, niin ainakin pitäisi.
Rakkautta ei pidä pidätellä, täytyy olla avoin rakentamaan rakkautta.
Kiitos vastauksestasi!
Pidin runostasi. Olin itse kirjoittanut lähes samaa asiaa muutama päivä sitten. Ystävyys joko on, tai sitten sitä ei ole. Ystävä tukee, ymmärtää, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet - ja sen kuuluu toimia myös toisinpäin, eli kohtele ystävääsi kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Puntariin pistin erään ystävyyden siinä vaiheessa, kun alkoi tulla toistuvia diagnooseja, ja siihen ei oliskaan ollut "oikeutta", siihen puntarointiin. Joten, "Ystävyys joko on tai sitten ei ole."
Totta… ystävyys joko on tai sitten sitä ei ole, ei ole välimuotoa.
Ja ystävyyteen kuuluu, että hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on,
virheineen päivineen. Neuvoa ja ohjatahan aina voi ja pitääkin, se
kuuluu ystävyyteen. Ystävyys on rehellinen, eikä ”juokse pakoon”.
Kaatuiko ystävyytesi puntarointiin?