Mieheni ja minä emme ole naimisissa, asumme kyllä yhdessä.Esikoinen syntyy syyskuussa. Olemme alkaneet pikkuhilja miettimään sukunimeä..ja tappeluakin on asiasta välillä syntynyt..kumpikin haluaisi oman sukunimensä lapselle...minulla ei muuten olisi mitään mieheni nimeä vastaan, mutta se on supisuomalainen NEN-loppuinen nimi, joita on väestörekisterin mukaan yli 17000 Suomessa, kun taas omani on suht harvinainen, tai ainakin erikoinen.Suomessa on 2 sukua kenellä on sama sukunimi ja meitä on n.70..siksi haluaisin että oma sukunimeni säilyisi ja menisi eteenpäin..olemme jossain vaiheessa menossa naimisiin ja silloin aion ottaa mieheni sukunimen omani perään..joten järkevintähän olisi antaa lapselle mieheni sukunimi(muutenhan meillä kaikilla olisi eri sukunimi) mutta...miten teillä on menetelty asian suhteen?
sukunimi?
rv34
9612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haluatko että lapsesi jatkaa sukua vai sukunimeä? Jos ensimmäistä, antakaa miehenne sukunimi, jos toista, antakaa sinun sukunimesi.
voidaan se ottaa koko perheen yhteiseksi sukunimeksi, kun avioidutte. Kannattaa jo tässä vaiheessa miettiä sitä mahdollisuutta. Käytännön asioiden hoidon kannalta on hyvä, jos äidillä ja lapsella on sama sukunimi alusta asti.
Minun lapseni saa sukunimeni, koska nimeni on sen verran harvinainen. Saman sukunimisiä on alle 10 Suomessa. Samalla se on pyrkimys murtaa patriarkaalinen järjestelmä. Vanha afrikkalainen sananlaskukin kuuluu: "Äidin lapsi aina, isän ehkä."
naimisiin mentäessä. sivuhuomautus, että mielestäni yhdistelmänimet ovat aivan kaameita. mieluummin joko tai. ja jos toisen sukunimi on joku peltonen, niin kuulostaa koomiselta laittaa siihen väliviivalla toinen nimi. vaikka siten erikoinenkin.
lapsilla ovat mieheni sukunimi, se tuntui parhaalta ratkaisulta silloin.
ainoa "haittapuoli" tästä systeemistä on, että välillä meitä luullaan avopariksi. mutta se ei egoani himmennä. toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa sitten se miehen nimi. mutta ehdoton ei yhdistelmille. olen kuullut kerran tilanteen, kun lapsi on kertonut toiselle, että mun ja iskän nimi knuuttila ja äiskän on heikkilä-knuuttila, ku se ei tienny halusko se olla meijänniminen vai omanniminen...
pidä oma nimesi tai vaihda kokonaan. kaikki muu on mielestäni joutavaa. jos ette pääse lapsen nimestä yhteisymmärrykseen, vetäkään pitkää tikkua.
"kumpikin haluaisi oman sukunimensä lapselle"
"minulla ei muuten olisi mitään mieheni nimeä vastaan, mutta se on supisuomalainen NEN-loppuinen nimi"
"olemme jossain vaiheessa menossa naimisiin ja silloin aion ottaa mieheni sukunimen omani perään"
No, voit tietysti antaa lapselle oman nimensi ja ottaa itsellesi kaksoisnimen, mutta sen jälkeen vieraammat ajattelevat että lapsi on sinun yh-muksu, ei miehesi lainkaan.
Ja olen ihan samaa mieltä täällä jo mielipiteensä ilmaisseen kanssa, että miksi suotta kikkailla yhdysnimillä? Haluatko näyttää, että olet "ns nykyaikainen"? No, pidä nimesi sitten ja silloin ei lapsesikaan nimeä ihmetellä. Ja haluatko silti kertoa ympäristölle olevasi kuitenkin naimisissa? Miksi suotta yhdysnimellä, ota reilusti miehesi nimi?
Joutavaa tuommoinnen. Joko tai on myös minun mielipiteeni.
Ja tietysti,jos sinun nimesi se harvinainen tapaus: miehesi voi ottaa sinun nimesi. SE vasta nykyaikaista on. Jos sinulla ei ole rohkeutta pitää omaa nimeäsi tai miehellä ottaa sinun nimeäsi, älä missään nimessä anna nimeäsi lapselle. Se tuntuu kauhean ristiriitaiselta.
arvasin että täälä jotkut antavat oman mielipiteensä siitä mikä MINUN nimekseni pitäisi tulla. Mieheni ei ota minun nimeäni, siitä olen aika varma, minä taas haluan säilyttää oman nimeni ja silti ilmaista tosiaan että olen naimisissa...sen takia mietinkin että vaikka haluaisin että sukunimeni jatkuu, niin tuntuisi hassulta että miehelläni, minulla ja lapsellamme olisi kaikilla eri sukunimi..esimerkkinä että mieheni olisi peltonen, itse olisin kaktus, ja lopulta postilaatikossa lukisi peltonen, kaktus-peltonen, kaktus.(noin niinkuin hölmönä esimerkkinä).kai se on pakko laittaa lapselle miehen nimi...ja mielestäni ei ole mitään "erikoista" tai "nykyaikaista" ottaa miehen nimeä omansa jatkeeksi.."
Ja olen ihan samaa mieltä täällä jo mielipiteensä ilmaisseen kanssa, että miksi suotta kikkailla yhdysnimillä? Haluatko näyttää, että olet "ns nykyaikainen"? No, pidä nimesi sitten ja silloin ei lapsesikaan nimeä ihmetellä. Ja haluatko silti kertoa ympäristölle olevasi kuitenkin naimisissa? Miksi suotta yhdysnimellä, ota reilusti miehesi nimi? " tiedän kyllä monia neli, viiskymppisiä, jo pitkään naimisissa olleita, ketkä ovat kaksi-nimisiä..että ei tässä nyt mistään erikoisuudesta ole kyse vaan ihan rehellisesti siitä että minä haluan pitää oman sukunimeni ja samalla kunnioittaa perinteitä ja ottaa miehen sukunimi...noh, onneksi päätös omasta nimestäni on minun asiani, ja siitähän en mielipidettänne kysynyt, vaan lapsen nimestä..
Mitähän perinteitä sinä kunnioitat ottamalla kammottavan kaksoisnimen? Et yhtään mitään. Kaksoisnimet yleistyivät muistaakseni 80-luvulla, saattoivat olla mahdollisia jo aiemminkin. Oman nimen saattoi jättää itselleen vasta 80-luvun puolivälin tienoilla. En tiedä tarkkoja vuosia.
Ja juuri niin; haluat ilmaista olevasi naimisissa. Miksi? Miksei miehesi halua ilmaista olevansa naimisissa SINUN kanssasi muuttamalla nimeään? Miksi on tärkeää ilmaista olevasi naimisissa? Onko se joku saavutus? Ja jos se pitää ilmaista, niin miksei miehen nimellä, jolloin KOKO perheellä on yhteinen nimi?
Anteeksi vain. Tuo kaksoisnimikikkailu on aikansa elänyt instituutio.Jotkut pikku-uranaiset sitä yrittävät ylläpitää, koska a) He ovat nyt rouvia (vanhanpiian leima häipyy), se pitää ilmaista mutta b) he ovat niin nykyaikaista uranaista, että se oma nimi pitää siellä näkyä. Lapsellista.
Itse olen pitänyt oman nimeni, lapsemme on minun nimiseni. Toiseksi paras vaihtoehto olisi ollut mihen nimi ja huonoin kaksoisnimi. Säälittävää.
Nimimerkki "VoiVoi" on sitten toiminut äärettömän fiksulla tavalla - omasta mielestään.
Millä perusteella väität, että kaksoisnimeä kantavat "kikkailevat"? Mielestäni enemmän kikkailua on se, että vaimo pitää oman nimensä, vaikka on naimisissa. Eikö sinun miehesi suostunut ottamaan sinun nimeäsi, vai miksi pidit oman nimesi? Ehkä hän ei halunnut ilmaiasta olevansa naimisissa juuri sinun kanssasi (näin kirjoitit itsekin alkuperäselle)?
Juuri tuo oman nimen pitäminen on ura-naisille tyypillistä.
Taisit puhua itsesi pussiin, VoiVoi, voi, voi!!
..ja kuten jo sanoinkin, tässä ei ole kyse MINUN nimestäni, eikä minua muiden mielipiteet tässä asiassa edes kiinnosta, vaan kyse oli lapsemme nimestä ja kysyinkin miten muut ovat tässä asiassa toimineet...kaksoisnimi tulee kun naimisiin päästään ja lapsi ilmeisesti saa mieheni sukunimen...näin ollen..en ole juuri kysynyt mieheltäni haluaisikohan hän ottaa minun nimeni, koska..noh..en vaan ole..mutta en usko että hän sitä ottaisi koska hän taas haluaa olla saman niminen kuin edesmennyt isänsä....että näin..
(miten muuten, jos kerta 80-luvulla on saanut vasta ottaa kaksi nimeä...miten tädilläni, kuka on ollut naimisissa 70 luvulta, voi olla kaksiosainen nimi)
mutta jos täällä ei saa siis vinkkejä LAPSEN SUKUNIMELLE, päätän ketjun tähän. Kiitos!