Täällä tälläinen 43-vuotias 7-lapsen äiti, yhden mummo pähkäilee olisiko jo aika karistaa kodin tomutjaloista ja rueta suuntaamaan työelämään. Nyt jotenkin tuntuu, että alkaisi olla aika vaihtaasuuntaa. Olen ollut 13-vuotta yhtäjaksoisesti kotona. Nuorena kahden lapsen äitinä olin työelämässä ja opiskelemassa ja muistelen että kodin ulkopuolella pääsi kyllä jollakin laillahelpommalla. Olen nauttinut kotiäitivuosistani, vaikka rankkojakin vaiheita on mukaan mahtunut, eikä vähäisimpänä valuutan puute. Melkoinen ponnistus se varmaan vaaditaan että tämän ikäinen, pinttynyt kotiäiti työmarkkinoille saadaan, tiedän sen. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Jos en muuta tähän syksyyn vieläkerkeä kehitellä niin verkkokoulutus on ainakin listalla.Onko kellään oma kohtaisia kokemuksia, miten on onnistunut siirtyminen opisk. tai työelämään pitkän kotityörupeaman jälkeen.
kotiin vai töihin/opisk.
zerpah
8768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Opiskelin itse neljänkympin korvilla uuden ammatin nuorimman ollessa vauva.
Töitäkin sain opiskelut suoritettuani melkeinpä heti. Joten ei se vaadi kuin asennetta, motivaatiota ja himpun verran valuuttaa.
Viiden äiti
15vuoden kotiäitiyden jälkeen.
Olin työttömänä 2 viikkoa... ;o)
Vau! Oliko sinulla millaista pohjakoulutusta, minkälaisiin töihin pääsit? Todella mukavaa, rohkaisevaa kuulla tälläisiä esimerkkejä. Minulle on kerrottu juuri päinvastaista, ettei töistä kannata juuri uneksia näin pitkän kotona olon jälkeen ja aina tasaisin väliajoin joku ystävällinen siulu on muistuttanut, että pitkä kotiäitiys ei kyllä edistä töihin pääsyä, kysymyksiä satelee, että mitäs sitten kun kotih.tuki loppuu.
ilman sen alan koulutusta. Katsoivat ilmeisesti, että "jokunen" vuosi kotona lasten kanssa on opettanut muutakin kuin kattoon sylkemisen. ;o)
Olen kyllä taas kotona, töissä olin muutaman kuukauden. Silti kunnasta soiteltiin vielä perään muutaman kerran, että etkö tulisi kun on niin paljon tarvetta!
Olen kotona taas ihan omasta halusta kun mies on niin paljon poissa kotoa, että parempi näin. Olen onnellisessa asemassa kun pystyn kotona olemaan taloudellisesti, en edes etsi juuri nyt töitä.
Ehdotan, että kun olet käynyt työkkärissä niin soita myös kuntaan. Sieltäkin voi löytyä jotain. Onnea "metsästykseen"!
kahden eka lapsen jälkeen olin kotona neljä vuotta ja töissä pari vuotta. Jäin pois ja aloin odottaan kolmatta, olin kotona kolme vuotta ja eka paikka mihin hain oli sata hakijaa ja pääsin. Olen kyllä kouluja käynyt, mutta nainen joka hoitaa lapsensa kotona ja vähän siinä opiskelisi sivussa jotain pientä ettei tipahda ajan hermoilta on kovaa valuttaa ja kotiäitiys on työkokemus parhaasta päästä, organisoimistaitoja, hermoja, sinnikkyyttä ym. tarvitaan. Ja kun lapset on tehty, voit sanoa että nyt voit panostaa kunnolla työelämään ja tehdä yhtä asiaa kunnolla eikä räpeltää kahta ja tuntea huonoa omaatuntoa. No, minä olen nyt taas kotona kun en jaksanut sitten kuitenkaan tehdä kahta hommaa kun mies ei auttanut kotona yhtään. Eli tätä se tasaarvo on, lasten takia sen tein ja nautin taas tästä ajasta vähän aikaa. Työelämä on aika kovaa, ellei satu pääsemään vähän vaikutusvaltaisempaan paikkaan. Aikansa kutakin, sanon minä ja eikun eteenpäin. Nyt olen se pullantuoksuinen äiti monelle lapselle (muidenkin) ja huomaan kyllä muiden lasten kateuden. (toisin sanoen räplään tietsikkaa päivät pitkät...ei vaisinkaan).
Minä olin kotiäitina 20 vuotta. Sitten opiskelin mikrotukihenkilöksi. Sain heti töitä. Tein töitä ahkerasti ja viiden työvuoden jälkeen sain lähteä, kun firmassa vähennettiin työvoimaa.
-onneksi laittoivat vanhimmasta päästä pois. En olisi enää jaksanut. Nyt olen ollut taas vain kotona ja se on kyllä paljon helpompaa kuin tuolla työelämässä taisteleminen.
Kiitos paljon viesteistä. Tämä kannustaa minua kovasti. On mukava kuulla, että kotityötä arvostetaan ja olette päässeet noin hyvin työelämään, Itse ajattelin vähän päivittää ensin ammattit. omaeht. opiskelullatässäkotitöiden lomassa.
Minäolen saanut aika päinvastaista viestiä täällä omalla paikkakunnallani ja monet ovat tulleet suoraan kysymään ,miten uskallan olla kotona näin pitkään. Itsekin sitä tietysti välillä miettii, että mites käy?
Kotiäidille- isälle kyllä kehittyy ajan mittaan aika rautainen itsetunto,minäkään en enää paljon perusta näistä mielipiteistä. Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse ja siihen malliin.
Minä olen saanut tätä kotiäiti "mollaus" palautetta aika yllättävältäkin suunnalta- kerran eräs terv.hoitajana työskentelevähenkilö oli sitä mieltä, että me kotiäidit teemme sitä samaa ilmaistyötä mitä työssäkäyvät äidit vapaa-ajallaan. (tosin mielip. tuli esiin ns. siviiliolosuhteissa) Mutta ihmettelin silti,kun hän työskentelee suurelta osin kotiäitien kanssa.
No tämäkin on jo eletteä elämää ja siltä osin haudattu.
Hei!
Täällä on 29-vuotias 5lapsen äiti vanhin 12v ja nuorin 5v.Olen ollut viimeiset 2vuotta perhepäivähoitajana kolmelle lapselle.Ja siinä samassa hoitanut omat lapset sekä huushollin.Sitä ennen olin 10v kotona.Mutta tänä syksynä aloitin koulun...Ja sinakin tämä viikko on mennyt hyvin.Paitsi et kotihommat ovat jääneet vähemmälle.Ajattelin eilen,että onhan sitten viikonloppu aikaa.Minä kyllä suosittelen yrittämään.Koska niinhän se on ettei sitä tiedä ennen kuin kokeilee!Olen itse ainakin vielä ollut tyytyväinen päätökseeni.
Tsemppiä!!!
Ja hyvää syksyn jatkoa!