Vanhemmat potkivat jälkikasvunsa pakolla yksin asumaan tukien varaan, vaikka heillä olisi varaa antaa rahallista tukea ja asunto. Olen onnekas, sillä mulla on hyvät vanhemmat jotka sanoivat suoraan, että saat vapaasti asua kotona niin kauan kuin opiskelen. Tulen siis näillä näkymin muuttamaan pois kotoa 24-25 vuotiaana. On ainakin vähemmän huolia eikä tarvitse tukien kanssa tapella. Opintotuen saan ja se 105 euroa riittää mun elämiseen ihan hyvin, kun ei tartte ruokaa ostella ja vuokraa maksella. Voin rauhassa keskittyä opiskeluun ja ottaa siitä kaiken irti.
Tää on törkeetä
Opiskelija21v
101529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos vaan vanhemmat antavat, niin kotona asuminen olisi todella varteenotettava vaihtoehto monelle opiskelijalle. Mutta kuten sanoit, kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, joko henkisistä tai fyysisistä syistä.
Ennen vielä 80-luvulla 24-25 vuotiasta katsottiin vähän kieroon, jos kotona asui. Ihmeteltiin, eikö se meinaa aikuistua ollenkaan, onko siitä tullut peräkamarin poika.
Nykyään näkee yli 30 kymppisiä skeittaajia kadulla, ois varmaan vanhemmat vieny nämäkin 80-luvulla hoitoon ;)
No ei kyllä vanhempiakaan voida velvoittaa maksamaan aikuisen lapsensa opiskelua - asumista, ruokaa, harrastuksia... Kyllä minäkin lapsilleni välillä annan rahaa esim. kirjoihin ja muihin, mutta en lapsiani enää elättämään rupea, vaikka varaa olisikin. Lasten tulee oppia työnteon merkitys ja pärjätä omillaan eikä käyttää vanhempien kovalla työllä hankkimia rahoja. Lasten kasvattamisen jälkeen myös vanhemmilla on oikeus nauttia toistensa seurasta kahdestaan ja "törsätä" rahaa enemmän itseensä. Olemme lapsillemme ostaneet 19 vuoden ajan ruoan, vaatteet... Maksaneet haarrastukset, vieneet joka vuosi kaukomatkalle 5* hotelleihin, ostettu lapsille auto ja ajokortti... Lisäksi lapsemme ovat saaneet nauttia isosta omakotitalosta järven rannalla, lähellä kaupungin keskustaa. Mielestämme olemme rahan suhteen oman osamme lapsien elätyksestä hoitaneet.
Kaksipiippuinen juttu tosiaan. Voi olla vaan aika karu pudotus jos kaikki tuo edellä mainittu oli totta. Luxuselämästä makaronielämään. :)
en ole itse kokenut että olisin lapseni elättänyt,siinähän ne on kotona olleet joka niille kuuluukin.Sitäpaitsi eikös oikein kauan sitten monia sukupolvia asunut samassa taloudessa ja se oli ihan luontevaa.Sitä minä vaan, että jos nuoren on kotona hyvä olla niin olkoon rauhassa vaan,kyllä sitä maailmalla ehtii olla.
Ei todellakaan vanhempia voida velvoittaa maksamaan lastensa opiskelua, tai lähinnä opiskeluaikaa. Mielestäni siihen, kun lapsi lähtee kodistaan ei mitenkään liity se kuinka paljon lapseen on "tuhlattu" silloin kun hän on kotonaan asunut. Jos lasta on tuuditettu koko elämä mm. "5*hotelleilla". Ei se kuitenkaan auta lasta hänen opiskelun aikana, pikemminkin aiheuttaa kovemman kolauksen opiskelijaelämään.
Lähinnä pointtinani se, että ei opiskelijan vanhempia voida velvoittaa maksamaan. Mutta ei sitä pidä sillä perustella, että opiskelijan peppua on siloteltu teinivuodet... Lisäksi jos niistä viiden tähden hotellivuosista olisi laitettu säästöön sata euroa vuodessa (asuttu vaikka neljässä tähdessä), ja annettu ne nyt opiskelijalle niin hänen itsenäinen elämänsä lähtisi varmaankin paremmin käyntiin
asuvat pikkukaupungeissa tai kylissä joissa ei ole opiskelumahdollisuuksia ja siksi lapset muuttavat isoihin kaupunkeihin asumaan yksin tukien varaan.
No kyllä tuo asunto ruoka pitäisi riittää (kotona asuvalle) aikuiselle ihmiselle tueksi. Ei enää rahallista tukea tarvita sen päälle. Jos esim. oppikirjoja vanhemmat kustantaa niin se tietysti aina plussaa. Jos nyt on lapsia esim. 3 tai enemmän, niin kyllä siinä saa vanhemmat jo oikeasti laskea, voiko kaikkia auttaa samalla tavalla, jos yhtä rupeaa elättämään.
Onneksi taitavat olla melko harvassa ne vanhemmat, jotka oikeasti pakottavat lapsensa muuttamaan pois kotoa. Joskus voi olla tilanne, että saman katon alle ei enää "mahdu", mutta se ei välttämättä ole pelkästään vanhempien vika. Moni nuori tälläisessä tapauksessa antaa ymmärtää, että hänet "potkittiin pois".
Omillaan asuminen voi parhaassa tapauksessa olla ihan hyvä nuorelle. En tarkoita mitään "Siperia opettaa" meininkiä, mutta ainakin itsetunto kohenee, kun huomaa, että pärjää. Myös sitä on aikalailla vähempään tyytyväinen, kun sen hankkii itse, eikä saa muualta (oli se vanhemmat tai yhteiskunta)
Törkeään on minusta se, että aikuiset lapset hyödyntävät muitta mutkitta vanhempiensa hyväntahtoisuutta ja jäävät nurkkiin syömään, juomaan ja olemaan.
Olen itse 22-vuotias opiskelija, ja vaikka minulle tarjottaisiin mahdollisuutta asua äitini luona äitini varoilla, en todella käyttäisi toisia hyväkseni. Tahdon elää "omillani", vaikka se käytännössä tarkoittaakin yhteiskunnan tuilla elelyä.
Jos lapsi on työelämässä ja asuu kotona, kuuluu hänen maksaa ruokarahaa kotiin. Opiskeluaikana jos valtion tuet ja lainat eivät riitä auttakoon vanhemmat kykyjensä mukaan. Jos lapsi on siinä iässä opiskellessaan että voisi hankkia lisärahoitusta opiskeluaikana työnteolla, tehköön sen ennen vanhempien apurahoja. Se opettaa myös säästäväisyyttä tulevaa aikaa varten. Näitä ylivelkaisia rahanarvon tajuamattomia nuoria on jo liian paljon.