Huusin, raivosin, itkin,
syliäsi etsin.
Sain viimein olla lapsi,
kodin löysin.
Laskin puolustusta
hain suojelusta
ja kaiken takana
valmistauduin kuolemaan.
Enää en luottanut,
enää en toivonut,
elin vain sinusta
viisaista sanoista
ja vahvistuin.
Tuli päivä jota odotin
päivä jona tiesin,
pettäisit luottamuksen
palauttaisit puolustuksen
Teit virheen ja itkin
tulit takaisin, pakenin.
Vasta paljon jälkeen kaiken ymmärsin
et ollut jumalani vaikka minut loitkin.
Ei ole sanoja joilla kiittää
ei eleiden voima voi riittää
loit minut omaksesi,
kanna vastuusi
kenelle muulle voisin olla minä.
syliäsi etsin.
Sain viimein olla lapsi,
kodin löysin.
Laskin puolustusta
hain suojelusta
ja kaiken takana
valmistauduin kuolemaan.
Enää en luottanut,
enää en toivonut,
elin vain sinusta
viisaista sanoista
ja vahvistuin.
Tuli päivä jota odotin
päivä jona tiesin,
pettäisit luottamuksen
palauttaisit puolustuksen
Teit virheen ja itkin
tulit takaisin, pakenin.
Vasta paljon jälkeen kaiken ymmärsin
et ollut jumalani vaikka minut loitkin.
Ei ole sanoja joilla kiittää
ei eleiden voima voi riittää
loit minut omaksesi,
kanna vastuusi
kenelle muulle voisin olla minä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loistava runo,puhutteleva,koskettava.
Ihan kuin minulle tarkoitettu...
huh..huh...
Ainutlaatuinen muuttui tusinatavaraksi.
Luulo ei ole tiedon väärti.Jokainen ihminen on ainutlaatuinen,arvokas,juuri sellaisena,kuin on,omana itsenään. Ei ole toista samanlaista!
Ei ole "tusinatavaraa",tämä on minun mielipiteeni.Joops...
Joitain johtopäätöksiä voi tehdä kirjoitusten perusteella kirjoittajan ajatusmaailmasta. Iän karttuessa varsinkin miesten ajatusmaailma kapenee ja kaikki pyörii vain "sen" ympärillä. Halu tulla julkisesti esille ja heitellä täällä kaksimielisiä vitsejä on osoitus ainutlaatuisen katoamisesta. Luulo ei ole tiedon väärti. Joops.