Teittekö te muutoksia ulkonäköönne siinä vaiheessa, kun totesitte etteivät miehet enää kiinnostakaan? Tai muuttuiko tyylinne spontaanisti, ilman sen suurempia mietiskelyitä?
Mulla ei tyyli sinänsä ole muuttunut, mutta kulmakarvoja kyllä nypin säästeliäämmin kuin ennen, ja ehkä pyrin meikatessa (olen vähentänyt)nykyisin yleensäkin luonnollisempaan lopputulokseen.
Ja sori, jos tämä kuulostaa provolta... ihan aidosti tätä asiaa lounastauolla ehdin pohtia, kun muistelin, olenko joskus ennen duunannut ulkonäköäni miehiä viehättääkseni, ja miten käyttäydyn nyt.
Mulla ei tyyli sinänsä ole muuttunut, mutta kulmakarvoja kyllä nypin säästeliäämmin kuin ennen, ja ehkä pyrin meikatessa (olen vähentänyt)nykyisin yleensäkin luonnollisempaan lopputulokseen.
Ja sori, jos tämä kuulostaa provolta... ihan aidosti tätä asiaa lounastauolla ehdin pohtia, kun muistelin, olenko joskus ennen duunannut ulkonäköäni miehiä viehättääkseni, ja miten käyttäydyn nyt.
Vastaukset 18
Vanhimmat
muuttanut, olen ollut aina jonkin sortin poikatyttö luonteeltani. Omassa tyylissäni yritin jossain vaiheessa korostaa naiseuttani, mutta se nyt ei sovi mulle pätkääkään. Nykyään ja tänään olen oma itseni myös vapaalla (arkena sitä siis olen ollut aina), eli rento ja "sukupuoleton" tyttö.
...ja ehkä vielä enemmänkin. Kun ei ollut kiinnostusta rakkauselämää kohtaan niin ei sitten viitsinyt laittautuakaan. Nyt kun kiinostus on virinnyt niin haluaa laitautuakin enemmän. Sitä paitsi leimautuminen skitsauttaa minua pahasti.
kysymys, kun tässä välillä palstalla vierailen ja lueskelen juttuja, niin huomaan sinun nimimerkkisi melkein joka asiaa kommentoimassa. Hyvähän se on, että jaksat olla aktiivinen. Kysynkin, että miten sinulla on mahdollisuus vierailla palstalla niin paljon? Onko tämä sinulla ihan jokapäiväinen harrastus vai kuinka usein täällä pyörit?
Minulla on tietty määrä keskustelupalstoja, joissa oleilen ja käyn katsomassa ne useamman kerran päivässä. Onkin yleisesti tiedossa täällä, että myös Lepakkolaaksossa vaikutan. Mutta sitten joskus tietty otan lomaa ja olen poissa. Kummallakin minun Silkkisistäni on nettiyhteys, joten sielläkin ollessani minä olen netissä ja -täällä.
Sitten minä olen ollut hivuttamassa Wikipediassa artikkeleita
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aslan_ry
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus_ja_uskonto
siedettävämpään kuosiin.
Minulla muuttui, niin ulkonäöstä huolehtiminen, sekä muutoinkin.... "hymähdys".
Sitä on niin ihgua olla: haluttu ja ...
Minulla muuttui, niin ulkonäöstä huolehtiminen, sekä muutoinkin.... "hymähdys".
Sitä on niin ihgua olla: haluttu ja ...
En tietoisesti ole muuttanut ulkonäköäni.Kun elämän tilanteeni muuttui,kuin luonnostaan myös muutoksia tapahtui ulkonäössäni.
Kiinnitän kyllä enemmän huomiota pukeutumiseeni ja hiusteni värikin muuttui aika radikaalisti.
Nyt kun seurustelen naisen kanssa,on vaatekaappini sisältökin hieman muuttunut.Miehen kanssa vaateostoksilla oli vähemmän rentouttavaa,mutta naisen kanssa se on aivan ihanaa.Häneltä saan hyviä vinkkejä mikä mulle sopii ja "asiantuntevaa" mielipidettä:)
Pohdin myös että kiinnitänkö nyt enemmän huomiota ulkonäkööni kun olen naisen kanssa,tai ennen kun me löysimme toisemme ja nainen oli vielä hakusessa.
Hmmm...kiinnitin kyllä silloinkin hyvin paljon huomiota ulkonäkööni,kun vielä olin miehen kanssa.Mutta kun oikein pohdin,kyllä kiinnitän nyt enemmän.Esim.sexyjä alusasuja tulee shoppailtua enemmän.Itse uskon sen johtuvan siitä,että seksi naisen kanssa on eroottisempaa kuin miehen kanssa,minulla ainakin.
Kyllä kai se että muutosta on tapahtunut johtuu siitä että uskon naisen silmän olevan kriittisempi kuin miehen,tulee siis katsottua peiliin ja mitä pistää päällensä hieman tarkemmin.
Itse ainakin tahdon miellyttää naistani myös ulkonäöllisesti.Tiedän että hän ihastui ulkonäkööni,mutta nyt tietenkin paljon tärkeämmät asiat painavat suhteessamme.Pelkällä ulkonäöllä emme olisi rakentaneet näin lujaa ja pitkää suhdetta,eli sisin ratkaisee tietenkin.
Jos nainen(ihastus/rakas) olisi poikamainen,kiinnittäisikö sitä vähemmän huomiota omaan ulkonäköön?
Mitäs mieltä siitä olette?
Siis kyllä ulkoisesti olen muuttunut,muidenkin mielestä parempaan suuntaan.Tiedän myös että joillakin se saattaa muuttua poikamaisemmaksi,joko tietoisesti tai tiedostamatta.
sorit liirumlaarittelusta,vastaukseni voisi olla ytimekkäämpi.Kunhan aikaani tässä kuluttelen...
kultaani odottelen,suukkoja sulle jos joku päivä eksyt tänne ja tunnista tietysti liirumlaarumini...;)
... en ole varma johtuiko muutos siitä, että huomasin että en halua seurustella miehen kanssa vai siitä, että samaan aikaan aloin ymmärtämään ja hyväksymään itseni. Silloin kun monta asiaa tapahtuu samanaikaisesti on vaikea aina tietää mikä johtuu mistä.
Mutta joka tapauksessa viime vuosien aikana olen ruvennut pukeutumaan rennommin ja löytänyt oman tyylini. Normipukeutumiseni on siistin rentoa, mutta saatan pukeutua myös naiselliseti. Nykyään pukeutuessani naisellisti on "oma valinta" eikä johdu sosiaalisen paineen tunteesta, jota koin nuorempana. Nykyään tunnen riippumatta pukeutumisestani oloni rennoksi toisin kuin ennen, jolloin oli koko ajan sellainen olo, että on väärissä vaatteissa.
Minä en ainakaan ole muuttanut tyyliäni.Yhtä paljon olen tyttömäinen kuin kuka tahansa hetero, en ymmärrä näitä jotka leikkaa hiukset ja muuttuu friikin näköisiksi vain siksi että on lesbo...eri asia on tietysti nää lesbonaiset jotka tuntee olevansa ihan "väärässä ruumiissa" jos meikkaavat,käyttävät naisellisia vaatteita.Kieltämättä jotkut lesbot näyttäis koomisilta topissa ja hameessa kun pärstä on kuin miehen, joten se poikamainen tyyli siis sopii kaiketi paremmin heille.
En oo koskaan meikannu, enkä meikkaa.
Pukeudun törkeästi, niin kuin aina.
Näin on ollu ja näin tulee olemaan. Pis-te.
Mä voin ihan avoimesti myöntää et mulla käynnisty sillon joku vaihe, tahdoin tuoda esille seksuaalisuuttani ja "näyttää siltä mitä olen". Vaikka nyt, kun mietin, niin en edes ole sitä mitä silloin näytin.
Eli kun olin löytänyt lesbouteni ja olin hyvin sinut asian kanssa ja riemuissani siitä vapauttavasta tunteesta marssin kampaajalle ja hiukset lyhenivät aivan minimaalisiin mittoihin, vaatekaappi meni uusiksi ja jotenkin käytöksenikin muuttui.
Mutta se oli hetkellistä.
Ja näin jälkeenpäin muisteltuna elämäni hauskointa ja riehakkainta aikaa, ihania muistoja.
Nyt olenkin sitten vain minä, se sellainen tyttönen, joka tykkää laittaa hiuksiaan ja tällätä päälleen erittäin tyttömäisiä ja naisellisia vaatteita.:D
Oon aina tykännyt vaatteista, hiuksien laitosta ja meikkaamisesta. Se itse laittaminen on minusta mukavaa. Tietysti haluan myös näyttää kivalta jos mahdollista, mutta en ketään muuta varten erityisesti. Joten ei muuttunut tyyli sen kummemmin. Ehkä joskus tulee sellainen olo että haluaisi olla vähän "rajumpi" ehkä johtuu tyttöystävästä, jonka tyyli on hieman ei-naisellisempi. Sellaisina päivinä ehkä puen päälleni jotain ei-naisellisempaa vain huomatakseni että hetken päästä on jotenkin vaikea olo.. :) Yleensä hymyilen itselleni ja palaan vanhaan rokkineitityyliini ihan suosiolla.. Se vaan istuu parhaiten.
Eli joo, näin jälkikäteen vähän huvittaa kun muistelen sitä omaa touhua ;) Kun piti väen vängällä poistaa kaikki naisellisuus ja ostaa vaatteetki miesten/poikien osastolta... kääääk! Hassua se on siksi kun se ei ollu MUA! Mutta sillon se tuntui oikealta ja jotenkin "kuului asiaan". Ja toisaalta, vaihteli mun tyyli nuorenakin aika paljon laidasta laitaan. Nykyään ilmennän ominta minää ja näytän juuri siltä, mitä olen -eli kaapista löytyy taas rennon hauskoja vaatteita farkkuhameista reisitaskuhousuihin, pastellivärejä punaisesta siniseen ja myös kirkkaanpunaistakin. Meikkaan ja laitan hiukseni päivittäin... hiukset on edelleen lyhyet, mutta EI lesbouden takia vaan siksi kun ne yksinkertaisesti sopii mulle ja koen omakseni :D Tykkään tuoda naiseuttani esille ja haluan näyttää hyvältä. Ja ihan itseni takia -tietenkin on kiva miellyttää myös oman kullan silmää ;)
Juu no nuorempana kun ekoja kertoja seurusteli, meinaan yläasteella, ni olosuhteiden pakosta, eli siis painokstuksesta ympärilläni, pukeuduin erittäin naisellisesti. Tai no, en ehkä naisellisesti, vaan pissismäisesti. Ei ikinä mitään kivoja hameita vaan jotkut kireet farkut ja sitä rataa. Et ei se sillon ehkä muuttunu ku tajus että on lesbo vaan sitten kun menin lukioon niin ymmärsin että voin olla oma itseni. Aloin käyttää löysiä "hopparivaatteita", sitten tämän muutoksen jälkeen kuvioihin tuli myös erittäin poikamainen tyttöystävä joka sitten kehotti leikkaamaan tukankin. Olisin kyllä leikannut ilman kehoittelujakin mutta niin, lähti tukka ja pukeuduin miesten osastolta ostettuihiin vaatteisiin. Kun suhde sitten kesti aikansa ja loppui, ja nyt kun siitä on päässyt vähän yli, niin oon ruvennut taas löytämään itseäni. Kasvatan tukkaa ja tyyli on rennon sporttinen. Urheilija kun olen niin en meikkaa, ja aika paljon huppareita ja paitoja ostan miesten osastolta koska ne vaan yksinkertaisesti istuu paremmin. Myös farkut ostan usein sieltä koska vartalo on niin poikamainen. Mut valitsen silti sellaisia neutraaleja vaatteita. Nyt kyllä kesällä käytän aika paljon toppeja ja hameita.
Tuli liirumlaarumia mutta sanalla sanottuna, laitan päälleni mitä tykkään ja jos se jotain häiritsee, mitään en voi.
ultranaisellinen (hetero) kaveri ostaa joskus housuja miestenosastolta, kun on niin kapealanteinen.
Hmm...sen kun vielä näkisi, että hänen homofobinen miehensä ostaisi itselleen jotain naisten osastolta ;).
En lapsena haluunnut ikinä käyttää hameita enkä niitä sen koomminkaan ole käyttänyt. "Hetero"aikoina, seurustellessani miesten kanssa kärsin siitä etten osaa tai halua pukeutua naisellisesti vaan usein vaatteet löytyi miesten vaateosastolta. Ei mikään tiedostettu juttu vaan miestenosastolta vaan löyty aina kivoja vaatteita toisin kuin naistenosastolta, mistä lähdin useimmiten tyhjin käsin.
Meikannu en oo koskaan. Jännä juttu mut aiemmin kun kuvittelin olevani hetero niin mulla tuli transumainen olo meikkaamisesta ja edelleenkin! Oon aina ollut vähän poikamainen, mut ei se sillosia poikaystäviäni häirinnyt.
Sit kun "löysin" itseni, helpotti vähän kun miesten vaateosastolla vierailu oli jotenkin hyväksyttävämpää. Kuulostaa typerältä mut siltä se tuntu.
Silti en mikään "äijä" ole, vaan ehkä enemmän vähän tyttömäinen poika=) Ja kun joskus harvoin tulee vähän laittauduttua joihinkin juhlatilaisuuksiin niin ihan kivalta sekin tuntuu.
Mulla kyllä hiukset lyheni voimakkaasti kun tajusin että miehet ei kiinnosta. Tää liittyi jotenkin itsensä etsimiseen ja siihen että haluaa tuoda aluksi esiin sitä mitä on. En kyllä silloikaan muuttunut mitenkään "lesbon näköiseksi" mitä se tarkoittaakaan. Pukeutuminen ei kauheasti muuttunut kun en mitään hameita aiemminkaan pitänyt. Mutta kyllä muuten huomasi hiusten leikkuun jälkeen että kadulla juuri muut lesbot katselivat ja sehän oli tarkoituskin kun alkuvaiheessa haluaa vahvistaa sitä omaa identiteettiä. Pitkähiuksisena ei kukaan huomannut. Ja nyt taas toivon että kukaan mies ei kommentoi ulkonäöstä mitään mutta silti ne tekee sitä humalassa. Ehkä kaljuna ei saisi kuulla miesten idiootti-kommentteja..
toisinaan askeettisempi, toisinaan vähemmän.
90-luvun alku oli kauhia paksuine meikkeineen, kireine minihameineen ja "Paulakoivuniemi-lookeineen". Minäkin yritin.
Pidän yhä ja edelleen poikien vaatteista ja esim nyt ylläni oleva vähän naisellisemman mallinen t-paita ei oikein tunnu omalta.
Ja mitähän tähän sanoisivat ne jotka tuntevat, huh!