Kaikki tappelee rahasta ja on mustasukkaisuutta pilvin pimein. Kuka sellaiseen paskaan tahtoo tieten tahtoen? Omaisuuden ja rahan suhteen pitää tehdä erikoisjärjestelyitä ja salailla kumppanilta sitä sun tätä.
Olen nähnyt ettei ydinperheissä (normaaleissa) ole koskaan ollutkaan niin pahoja riitoja kuin uusperheissä onkaan. Vihaa ja katkeruutta puolin ja toisin. Joku joka sanoo uusperheen olevan helppoo niin valehtelee. Uusperhettä perustaessa pitäisi olla psygologisia taitoja ja ymmärrystä jakaa muillekkin. Mutta kun useimmiten uusperheen perustajilla ei ole ollut mitään psygologisia taitoja ensimmäisessäkään suhteessa niin miten sitä tulisi sitten seuraaviinkaan.
Joskus voisi suhde sekoilujen ja jalkojen levittelyn sijaan ihmisen kehittävän yläpäätään alapään sijaan jottei aina joudu pulaan. Itse kykenen menemään toisen asemaan, miltä toisesta tuntuu...ja mitä jos itselleni tehtäisiin samallalailla. Virheitä tekee jokainen mutta kasvaa voi jokainen jos haluaa, valitettavasti harva kasvaa ihmisenä koskaan! Samat virheet toistetaan loputtomiin ja koskaan ei pysähdytä AJATTELEMAAN!
Omalla käytöksellään voi provosoida kumppaniaan väkivaltaisuuteen, alkoholisoitumiseen ym. muuhun, olen vahvasti sitä mieltä. Parisuhteessa pitäisi ensijaisesti hoitaa omaa "sairautta" ja sitten vasta kumppanin. Sillä olen nähnyt että parisuhteessa se sairaampi voi ollakkin se raitis eikä "juoppo". Sitä en ymmärrä miksi ydinsuhteessa ei hoideta ongelmia vaan heti ollaan perustamassa uusperhettä, sekö on onni ja autuus?
Olen nähnyt ettei ydinperheissä (normaaleissa) ole koskaan ollutkaan niin pahoja riitoja kuin uusperheissä onkaan. Vihaa ja katkeruutta puolin ja toisin. Joku joka sanoo uusperheen olevan helppoo niin valehtelee. Uusperhettä perustaessa pitäisi olla psygologisia taitoja ja ymmärrystä jakaa muillekkin. Mutta kun useimmiten uusperheen perustajilla ei ole ollut mitään psygologisia taitoja ensimmäisessäkään suhteessa niin miten sitä tulisi sitten seuraaviinkaan.
Joskus voisi suhde sekoilujen ja jalkojen levittelyn sijaan ihmisen kehittävän yläpäätään alapään sijaan jottei aina joudu pulaan. Itse kykenen menemään toisen asemaan, miltä toisesta tuntuu...ja mitä jos itselleni tehtäisiin samallalailla. Virheitä tekee jokainen mutta kasvaa voi jokainen jos haluaa, valitettavasti harva kasvaa ihmisenä koskaan! Samat virheet toistetaan loputtomiin ja koskaan ei pysähdytä AJATTELEMAAN!
Omalla käytöksellään voi provosoida kumppaniaan väkivaltaisuuteen, alkoholisoitumiseen ym. muuhun, olen vahvasti sitä mieltä. Parisuhteessa pitäisi ensijaisesti hoitaa omaa "sairautta" ja sitten vasta kumppanin. Sillä olen nähnyt että parisuhteessa se sairaampi voi ollakkin se raitis eikä "juoppo". Sitä en ymmärrä miksi ydinsuhteessa ei hoideta ongelmia vaan heti ollaan perustamassa uusperhettä, sekö on onni ja autuus?
Vastaukset 13
Vanhimmat
niitä ei ole olemassakaan.
ennen kun tulet haukkumaan! mun perhe on maailman paras vaikka onkin uusperhe. mun isä on naimisissa niin fiksun ihmisen kanna että. hän ei olekkaan noin saakelin keskenkasvuinen kuin sinä! voin sanoa että meillä on äiti-tytär suhde vaikka ei sitä oikeasti ollakkaan. minä käyn oman äiti luona, ja hän hyväksyy sen minkä minä näen parhaakseni eli tämän. älä sano minulle että olen jämistä kasvatettu kakara! älä sano että minun perheeni on säälittävä yritys!!
äläkä sano että mee kakara kotiin kasvamaan, voin mennäkkin mutta mene sinäkin.... älä analysoi muitten perheitä jos et niistä tiiä YHTÄÄN MITÄÄN!
tässä mun elämän vaiheesta kun mun vanhemmat eros,ja elämä muuttui. toivottavasti ymmärrät minkä takia tämä mun uusi perhe on tärkeä!
eli olen 13 vuotias lapsukainen, mun vanhemmat eros kun olin 6 vuotta, mä muutin mun isän kanssa uuteen osoitteeseen, ja n.kuukauden kuluttua isä esitteli marjan (nimi muutettu) marja oli vielä tossa vaiheessa 27 vuotta eli nuorempi kuin isäni, en halunut asiaa ensin hyväksyä että minulle on tulossa uusi "äiti", mutta kun aikaa kului ja sain tutustua häneen niin tajusin miten mukava ihminen hän on! kun olin kahdeksan vuotta isäni ja marja meni naimisiin ja sain olla prinsessa marjan kanssa sain olla auttamassa marjaa, olin hänen kaaso :) ja olin todella onnellinen kun he sanoivat molemmat tahdon. elämä oli todella hyvin tai niin minä ainakin luulin, kun olin yhdeksän vuotta ihmettelin todella miksi ilmapiiri on niin kireä, en uskaltanut puhua mitään etten pahoita kummankaan mieltä, kysyin sitten marjalta että miksi te tappelette hän sanoi että ne on aikuisten asioita. Rukoilin iltaisin joka ikinen ilta rukoilin ja itkin itsekseni koska en halunnut että isä ja marjakin eroavat sen verran minä rakastin heitä molempia, mutta kun kului aikaa niin kaikki alkoi muuttua takaisin hyväksi ja todella mukavaksi..Kun sitten täytin kymmenen vuotta kaikki muuttui samalla lailla kun aijemminkin, nyt alkoi jo mietityttää minkä takia kaikki menee tälleen, kun tulin koulusta kotiin niin näin marjan yksin keittiössä, vaadin selitystä itkien että mikä oikeen on!? marja väitti että ne ovat aikuisten asioita, et sinä vielä ymmärrä. olisin minä ymmärtänyt.. aloin huutamaan että en halua että sinä muutat pois. sitten menin ulos josta palasin pakon omasta kun tultiin hakemaan, silloin isä ja marja istutti minut sohvalle ja sanoivat että ei me erota ei ole siitä kysymys vaan aivan muusta, todella surullisesta asiasta, ihmettelin että mikä on näin surullista? he sanoivat että marja oli odottanut lasta kaksi kertaa ja molemmat mennyt kesken eikä syytä koskaan ole löydetty! salaaminen taisi olla heillekkin liikaa, nimittäin isä olisi halunnut kertoa asiasta mutta marja pelkäsi että se olisi liikaa näin nuorelle. yksitoista kun täytin kaikki oli mahtavasti lähdimme ulkomaille minun ja marjan ensimmäinen ulkomaan matka se oli parasta, sanoin kuvaamatonta! kun tulimme takaisin suomeen menin kouluun ns. normaali päivä paitsi että sain taas pelkkää sairasta kateutta niskaani. Marjalle kaikki oli kateellisia, minulla oli muka kaikki liian hyvin tälläiselle pikku huoralle, olin saannut marjalta kauniin kaula korun missä oli kultainen enkeli minun ikuinen suojelus enkeli, se minulta revittiin ja rikottiin, että tuntui pahalle, tulin kotiin marja kysyi miten koulu päivä meni sanoin että ihan kivasti, ei mitään erikoista! tämä sama helvetti jatkui koulussa joka ikinen päivä kunnes marja sen huomasi olen aina kiitollinen hänelle aina. me juteltiin asiasta monesti koulussa, ja nytten kaikki on toivottavasti kunnossa!
kun täytin kaksitoista niin marja sai kaksi ilmais lippua laivalle, marja keroi siitä minulle ja kysyin että minne minä menen kun he lähtevät isän kanssa laivalle? hän sanoi että sinä lähdet minun kanssani sinne. mahtava matka sanon minä! isä ja marja miettivät talon rakentamista, mutta se tyssäsi kun tuli muita hankintoja, minua harmitta kamalasti kun ei tule uutta taloa,se harmitti kamalasti. kun alkoi lähestyä minun kolmetoista synttärit niin isä tuli aina myöhään kotiin kysyin suoraan sitä häneltä ja hän sanoi että se on synttäri yllätys, no täytin kolmetoista sinä aamuna mitä en ikinä unohda isä ja marja tulivat sanomaan että me ei saatu sun synttäri lahjaa mahtumaan mutta voidaan sanoa että se on uusi koti, mitä olin kamalasti toivonut, nyt saisin uuden huoneen kauniit vaalean keltaiset tapetit huoneen seinälle. :) nyt talo on valmistumaisillaan, ja sain myös uuden mahtavan lahjan nimittäin sisko ja veli puolen pitkän odottamisen jälkeen se haave toteutetaan. ja nyt on mahtavaa, aivan ihanaa!
ja voin vaan sanoa noitten vuosien aikana on ollut ylä ja ala mäkiä mutta niistä on selvitty rakkaudella. olen prinsessa jolla on kaikki mahtavasti!
vähän epämääräinen kuvaus elämästä mutta siinä se silti on! minun mahtava elämä! että älä sinä aloittaja moralisoi muitten elämää, kun et niistä kaikista tiedä!.
Tuli ihan tippa silmään kun oli niin kiva lukea teidän uusperheestä.
ja miksi tapella aina, onko se jokin ratkasu jostain, ollaan niin ilkeitä, äitipuolia, ilkeitä mukuloita! heh! mut jotenkin vaan saa raivostumaan tollaset ruokuttajat kun ap. joka analysoi uusperheitä, joista ei tietä tuon taivaallista! hankkis oman elämän, mutta mitäs sille vaan voi kun on niin h*lvetin kateellinen! mä oon tyytyväinen että saas sisko-veli puolen, ja saan olla perheessä missä ei ole kateutta tai katkeruutta. kaikki on sovussa... tänään jännään kun menen tapaamaan äitiäni, hän oli kyllä vähän kitkerä kun huomasi että "marja" odottaa lasta. :) mutta ken tietää. mä isä, ja marja on onnellisia, ja toivottavasti äitikin on uuden mies ystävänsä kanssa!
mut ap, älä välitä ehkä säkin saat tälläsen elämän joskus, josta ei tarvitse valittaa, ja arvioida, onko sun perhe sitten aina sovussa, vai onko sulla ees sellasta?
Uusperhe on perseestä ja kukaan ei halua sellaista mutta pakko elää ja tehdä niin kuin vanhemmat tahtoo.
mä elän juuri niin kuin itse haluan! muo ei kukaan pomota tai määräile! ja olen tyytyväinen nytten. ja elätkö sä uusperheessä? oletko sä edes koskaan sellasessa elänyt? et varmasti joten hanki kokemusta siitä ja tule sitten vasta aukomaan päätä mikä on perseestä ja mikä ei! voin minäkin alkaa haukkumaan et voi että noi ydinperheet on perseestä! voi että! voi voi! mutta en ole niin tyhmä kuin te jotka tällästä sontaa jaksatte jauhaa!
Kovin hyvin onnistut piilottamaan sen empatiakykysi ainakin tuon kirjoituksesi perusteella =(
Toisaalta olen kanssasi samaa mieltä siitä ,että ennen eroa olisi selvitettävä edellisen suhteen ongelmat, muuten ne helposti vie mukanaan uuteen parisuhteeseen ja perheeseen.
Mutta tuo väitteesi väkivaltaisuuteen provosoimisesta on täyttä kukkua, samaa soopaa kuin raiskaukseen yllyttämisjutut! Toki kellä tahansa voi pinna palaa, kun tarpeeksi kauan toinen räkyttää ja kerjää turpaansa, mutta on olemassa myös väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä, joita ei juuri tarvitse yllyttää lyömään. Tiedän sen itse väkivaltaisen miehen kanssa eläneenä. Tämä oli mallin saanut kotoaan, isänsä myös hoiti aikanaan riidat nyrkeillä ja metallitangoilla...
Tuohon uusperhekäsitykseesi voin myös tällä hetkellä yhtyä täysillä; uusperheet on perseestä, liian monta ihmistä sählää yhdessä, on lapsia, lapsipuolia, ex-vaimoja, ex-anoppeja, äitipuolia ym.ym. Eikä ne toisen ihmisen lapset ainakaan minulle koskaan voi olla yhtä tärkeitä kuin itse synnyttämäni! Väittäkööt joku vastaan, jos tahtoo, mutta itse en yksinkertaisesti pysty täysin tasapuoliseen kohteluun lapsien suhteen, kun omiaan rakastaa ja puolison lapsia ei aina oikein edes siedä.
Tosin se mulla helposti menee niin päin, että oma lapsi saa kuulla kiukunpuuskat, kun miehen lasta yrittää kohdella mahdollisimman neutraalisti, ettei kukaan pääse haukkumaan ilkeäksi äitipuoleksi! Mutta eihän sekään ole tasapuolista.
Jokunen vuosi ollaan yritetty elellä uusperhe-elämää, (molempien lapset on lähilapsia,) mutta kylläpähän se taitaa nyt olla loppu...
Meillä ei tapella rahasta eikä olla mustasukkaisia puolin eikä toisin. Tämän kesän jälkeen olen vaipunut epätoivon partaalle sen suhteen mitä mieheni lapseen tulee. Koko viime vuosi meni lopunperin ihan hyvin mutta nyt kun lapsi oli äitinsä luona kesän niin kaikki on ottanut takapakkia. Aivan kauhee kakara. No jos meillä nyt taas seuraavaan kesään saakka menis hyvin niin sitten vois taas lähettää lapsen äitinsä luo kesäksi ja ottaa täällä kaiken paskan vastaan. Tällaista tää elämä on. Kiitos seisoo jossain kaukana tulevaisuudessa. Toivottavasti.
En olisi kuitenkaan valmis luopumaan miehestäni sen takia, että hänellä on kaamee kakara ja se vielä asuu meillä. Tämän tien olen valinnut ja sen aion myös kulkea loppuun. Ei pitäis kellekkään muulle kuulua, saati sen päätä vaivata.
Onnea ja menestystä!
Hei hae apua tohon pahaan oloosi.
Eihän tossa ole mitään järkeä.
Mä tiedän, että "kakarat" voi olla kauheita, mutta tolla asenteella asiat ei varmaan parane.
Lapsellakin on joku hätä koko kuviosta.
HUOM: EN SYYLLISTÄ KETÄÄN!
Asiat näyttävät nyt vaan olevan niin.
Meillä asiat "ottaa takapakkia" joka toinen viikonloppu kun lapset on isänsä luona. Meillä asiaa kyllä selvitetään ulkopuolisten avulla tällä hetkellä.
Juu apua on haettu ja aiotaan hahea lisää. Se vaan on niin hiivatin vaikeaa toi auttauminen, kun se tapahtuu ykspuolisesti. Eli lapsen äiti lietsoo pahaa oloa ja puhuu lapselle siitä kuinka se voi muuttaa takaisin äidin luo, vaikka me kaikki tiedetään, että se on todella epätodennäköistä. Me saadaan sitten täällä kotona tuntea kaikki asiat nahoissamme. Lapsi puhuu vanhemmille törkeästi ja nolaa meitä jokapaikassa. Sitten se esittää tietämätöntä ja avutonta lasta, jota väärin kohdellaan, kun kuria yritetään piettää. Yritä siinä sitten olla, kun koko vuoden työ on mennyt ihan hukkaan, pelkästään sen takia, että äidin luona lapsi saa puuhailla ja puhua mitä lystää. Apua tässä tarvitaan kaikki.
No mistään hinnasta en kyllä vaihtais omaa miestäni vaikka minkälainen lapasi sillä olis. Mehän ollaan aikuisia ja lapsi on lapsi.
En voi muuta sanoa. Meillä tämä mustamaalaaminen kohdistuu mummia kohtaa. Lapset haistattelee mummille kun isukilla on mummia haukuttu.
Mummi yrittää vaan mennä haukkumisien yläpuolelle ja teoillaan näyttää, että ei se asia nyt ihan niinkään ole kun siellä isukkilassa on kerrottu.
että olisit joskus kehittänyt itseäsi? Siinä kun provosoit, niin mietinpä vaan, että hienosti sinä ainakin tiedät, mitä muiden pitäisi tehdä ja mistä ongelmat johtuu. No ehkä kuitenkin jopa sinun kannattaisi vain keskittyä siihen omaan itseesi ja yrittää muuttaa itseäsi. Nyt, kun annat sellaisen kuvan, että et ole tainnut nähdä elämää sen vertaa enempää, kuin mitä naapurin postiluukusta kuuluu ja näkyy.