Matka tajunnassa

Electrical shaman kirjoitti:

Matka Tajunnassa.

Katsoin ympärille ja näin oudon käytävän. Käytävä oli suora ja pitkä kävelin käytävää pitkin. Näin monenlaisia värejä niinkuin vihreää ja punaista. Kaikki värit olivat seinillä ja ne olivat jotenkin pyörteisiä. Päässäni pyöri, koska kaikki olivat jotenkin heittäviä ja itsestäni tuntui koko ajan siltä että joku imeisi minua sisään. Täällä on erittäin kuuma kaikki asiat ovat jotenkin liikaa. Tuntuu kuin koko maailmani olisi pieni ja minä jotenkin suuri. Tunnen kuinka kaikki asiat lentävät lävitseni ja näen koko ajan tunnelin paremmin ja paremmin ja paremmin ja se tunneli jatkuu pitkään ja pitkään ja pitkään. Tunnen kuinka kehoni ei ole täällä, mutta mieleni on täällä tunnen koko ajan istuvani jollain kovalla vaikka en istu missään enkä ole missään vaan olen jossain aurinkokunnan toisella puolella tai jossain. Minulla ei ole navigattoria joka kertoisi missä olen mistä tulen mihin menen. Minä en ymmärrä enkä näe minä näen vain pitkän tunnelin. En tiedä mitä teen enkä tiedä mitään olen kuin uusi lumi joka leijuu maahan ensikertaa. Otan askeleen otan toisen ja huomaan että pystyn liikkumaan vaikka liikun.
Liikun eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin jne. Minun on pakko päästä johonkin, mutta mihin en tiedä. Kävelen pitkän matkan nopeaa erittäin nopeaa. Sen jälkeen näen taas tunnelin joka kääntyy vasemmalle. Kävelen sitä kunnes näen tunnelin joka kääntyy vasemmalle ja sen jälkeen näen risteyksen ja taas kävelen vasemmalle. Sen jälkeen näen paikan jonka kohdalla voin kävellä vasempaan ja oikeaan. Jokin huutaa minua kävelemään vasempaan, mutta kävelen oikeaan.
Sen jälkeen näen pitkän valkoisen sillan tyhjässä pimeydessä sillan päässä on joku kävelen sitä kohti. Hän on nainen hän on pikkaisen pyöreä ja aika lyhyt, mutta silti kaunis hän tulee lähelleni minä tunnen hänet. Otan häntä käsistä kiinni ja suutelen häntä leualle, koska hän ei anna minun suudella häntä suulle.
Sen jälkeen istun kivellä ja näen miehen joka kävelee kahden nuoren lapsen vierellä. Lapset pomppivat ja pitävät isää kädestä välillä he halailevat tätä. Isällä on kädessään pieni nalle joka on sininen ja se on vanha kuin mikä, mutta silti lapsille rakas. Se on nalle jonka olen antanut eräälle naiselle joskus. Toinen lapsista on tyttö hänkin on pyöreä ja hänellä on hame ja hän on kaunis kuin tuo äskeinen nainen jota yritin suudella. Minut yhtäkkiä valtaa surullien olo ja haluan pois ja yhtäkkiä se nainen näkee minut taas ja hän koskettaa minua ja sanoo: "Näetkö me ei voida olla enään yhdessä meillä ei ole sama kohtalo". Näin yhtäkkiä tunsin voimakkaan imun.
Tunnen kuinka imu muuttaa tunnelin pyöreäksi ja kaltevaksi yhtäkkiä tämä muttuu violetiksi ja tunnen kuinka vauhtini kiihtyy. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy ja kiihtyy. Sen jälkeen tunnen kuinka joku punainen auttaa minut ulos olen ulkona näen maan laskeudun metsää kohti minua pelottaa, koska osun kohta puihin sen jälkeen käännyn ilmassa ja näen suuren ja punaisen käärmeen jonka punainen kieli on ulkona ja putoan kivelle. En satuta itseäni, mutta sen jälkeen näen kolme kaveriani jotka istuvat kivellä heidän välissään minä silmät kiinni ja sen jälkeen herään kiven päältä.
Kaverini nauravat otan kuulokkeet pois korvista pyydän kaverilta sätkä paperia ja rullailen kannabis sätkän. Lähden kotiinpäin ja poltan sätkän. Nyt olen valmis. Katson puhelimeen. Siellä on viesti. Siinä lukee: Voimmeko puhua jossain hilajaisessa, minulla on sinulle sanottavaa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä