Surkee on tämä palsta ja vammaiset tuppisuisia nynneröitä. Kellään ei oo mitään sanottavaa. Toisaalta jos vammaiset (on siinäkin sana!) ovat poissaollessaan pyörineet terveiden parissa ja riennoissa niin se on hyvä. Piruako sitä omissa nurkissa luuhaa kaikkee aikaansa. Eikä muitten vammaisten naamojakaan tartte koko päivää katsella. Vaan ei oo kellään mitään kijoitettavaa tänne. Mulla onkin uusi puheenaihe. Että ollaanko sitä joutunut kärsimään puutteesta niin rahan, hoidon, huolenpidon, rakkauden taikka myös sänkykumppanin puutteesta?
surkeeta
Kössi Kaatra
151143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ensinnäkin minusta palsta "Vammaiset - vammaisten oma keskustelupalsta" ei ole kovin hyvä ajatus. Ikään kuin täällä saisivat keskustella vain vammaiset.
Parempi olisi mielstäni aihe "vammaiset ja vammaisuus", jolloin kaikki voisivat keskustella aiheesta vammaisuus, olivatpa itse vammaisia tai vammattomia.
"Vammaisten oma keskustelupalsta" on vitsi. Ikään kuin he eivät voisi missään muualla keskustella.
Onhan täällä aiheita kuten uskonto (ei uskovaisten oma palsta), parisuhde (ei parisuhteessa elävien oma palsta) ym.
Veikkaan että vammaiset keskustelevat enimmäkseen muualla tavallisista asioista kuten muutkin.
Joo samaa asiaa mä oon täällä jauhanu, etenkin silloin, kun kyseinen palsta lyötiin pystyyn... Ja kössi kaatralle terveisiä, että mä en ainakaan oo tuppisuinen nynnerö, mulla nyt ei vaan satu tälle palstalle oleen asiaa pahemmin, helvettiäkös sitä jauhaan jos terveys ei oo sattunu kohalleen ei se elämä siihen loppu,ja en koe et se jauhaminen asiasta mitään auttaa... mutta mielelläni skriivailen jos jollain muulla sattuu oleen jotain järkevää ajatusta tai kysymyksiä
aika mielnkiintoista on seurailla tämänkin palstan höpinöitä. Jengi on aika sexsistisesti latautunut. tuskin mikään keskustelu jatkuu ilman teemaa (oletkos saanut / etkös ole saanut)
No tärkeä juttuhan tuo tietysti on...alkaa pitemmät paussit häsäämään kenen tahansa mielenrauhaa.
Missä sitten pitäisi puhua. Olen ollut koko aikuis ikäni liikuntarajoitteinen, kiukunnut, väittänyt että ei haittaa mä bailaan ja elän.
No se aika on menny, nyt tiedostan sen että se haittaa ja hmmmm....siitä huolimatta on elettävä.
Vammaisuudesta ei kyllä jaksa puhua mutta, maailma on raadollinen, siksi harmittaa että nuoret vammaiset tuhlaa energiansa taistelakseen paikkansa ns. normaalissa maailmassa.
Todeellisuus kyllä on se että on sopeuduttava aika kapeaan sektoriin ja koitettava löytää elämän ilo niistä marginaali jutuista. (eri juttuja jokaiselle)
No en saa nyt ihan taaskaan sanottua sitä mitä ajattelen mutta, varokaa ettette turhaa etsi hyväksyntää sieltä mistä sitä ei voi saada. Minulle kävi vähän niin ja nyt harmittaa.
Minä kuulin tästä palstasta ystältäni.
Olen jutellut täälä monen ihmisen kanssa olen ottanut kantaa asioihin. Mä en pidä tätä pelkästään vammaisten palstana, koska olen itse jutellut monen teidän mielestä ns. terveen ihmisen kanssa. Asia on mielestäni niin että se siinä vammanen nimittäin asenne vammainen joka huuteleen julkisilla paikoilla tai ei uskalla puhua koska pelkää että se tarttuu.
Miksi meitä pitäisi jakaa johki ryhmiin vammaiset ja ei vammaiset, koska kyllähän mekin ajattelemme kerromme ajatuksistamme ja teemme kaikkea mitä muutkin ihmiset, mutta meillä on vain oma tapa niin ku kylläkin muillakin on omat tavat.
Hei...
Kirjotat asiaa tossa edellisessä viestissäsi.
Itse olen CP-vammainen 19v. tyttö ja olen kokenut paljon vastaavaa mistä kirjotit.
Ois kiva kirjotella sun kanssa ja vaihdella enemmänkin ajatuksia tästä raadollisesta maailmasta. :)
Laita postia tulemaan jos jaksat!
Toi on kyllä nyt meleko kyynistä panettelua. "Todellisuus on kyllä, että on sopeuduttava melko kapeaan sektoriin ja koitettava löytää elämänilo niistä marginaalijutuista" tuo kuulostaa a) luovuttamiselta ja b) sä jakelet täällä neuvoja, ettei ees kannata koittaa uskoa unelmiin ne kaikkoaa 40v mennessä ja susta on tullu viisas ja järkevä ja huomaat ettei elämällä ookkaan sulle pahemmin tarjottavaa... ja PAH .. Mä oon 23 tähän mennessä voin ainakin sanoa eläneeni hyvin samanlaista elämää normaali yhteiskunnassa kuin terveet ystävänikin, Sisulla ja luonnetta lujittamalla asiat jotka oon luullu kuuluvan vain muille on auennu myös mulle... Omalla asenteela voi vaikuttaa ihan pirun paljon... Elämä opettaa ja mä aion ainakin taistella kaikin voimin ja uskoa unelmiin tulematta kyyniseksi... Realismin taakse on aina piiloteltu kyynisyyttä
ootko harkinnu uskoon tulemist
Oot oikeeessa mulla vain on liikaa huonoja päiviä.
Tsemiä vaan sulle ja Suomi sisua kehiin...
Tsemiä vaan sulle ja Suomi sisua kehiin...
En oo tällä palstalla käynyt aikoihin. Niinnyt vasta huomasin kirjoituksesi.Jaa jaa mihin mä sitä mailia laittelisin?Ei oo osoitetta.
Mielestäni laitoin osoitteen... :)
Mutta ehkä en.
Jos kiinnostaa niin kirjota:
[email protected]
tuota vammastaan jauhamaan kaiket päivät. Se on ja pysyy eli ei se puhumalla mihinkään katoa.
Tuppisuuksi ja nynneröksi en tunnustaudu.
Mitä puutteeseen tulee niin eipä sitäkään ole tullut koettua sen kummemmin. No, rahanpuute kai on se yleisin vaiva. Kelläpä ei olisi.
No ei se mitään jos rahan puute vaivaa--mua vaivaa sekä rahan että pillun puute!
tuo on pikkaisen huonompi juttu.