Elämä yhtä kuukautista!!

sain vaivoihin mielialalääkettä, olin itkuinen, ärtynyt, synkissä ajatuksissa, masentunut.

No heippa vain! Mulle kävi niin, että... mulla on ollut runsaat & kivuliaat, mutta... sitten 21. 2. 2006 menin vatsakipujen takia sairaalaan. Päivystävä tk - leku oli sitä mieltä, että umppari on tulehtunut, mutta kirurgian päivystäjä ei uskonut sitä, vaan tahtoi lähteä etsimään vikaa gynen puolelta. Mulla on ilmentynyt välivuotoja, vaikka en ole käyttänyt mitään ehkäisytuotteita ja kuukautiset on tihentyneet, kivut lisääntyneet. Lekuri vain naureskeli ja sanoi, että se on ikään kuuluvaa. Mutta sitten... hän tahtoi tähystää. Ja kun umppari poistettiin tähystyksellä, gyne kai oli katsomassa - eikä löytänyt vasenta munasarjaa. Kävikin niin, että gyne ei tullut mua katsomaan toimenpiteen jälkeen ja kuukautiset ovat tihentyneet ja kivut pahentuneet. Kärsin myös oireista.
En tiedä, antoiko tämä mitään vastauksia, mutta se vain, että sama homma on mulla. Ja ne on muuttuneet epäsäännölliseksi.

No mutta... voi hyvin. t. Suzyanne

Viestisi kuvaa täsmälleen myös minun elämääni, mitään ei tarvitse lisätä..

Olen joskus aikaisemmin yrittänyt saada lekurista jotain järkevää apua, mutta suhtautuminen on aina ollut niin vähättelevää. Pitäis "harrastaa liikuntaa ja syödä kasviksia, välttää suolaa ja alkoholia". Kukaan ei ota kuuleviin korviinsa sitä, että juuri niin olen toiminut koko ikäni. "Pms ei ole sairaus, kannattaa hyväksyä itsensä naisena ja opetella rentoutumaan blaablaa". Olen myös ihan normaalipainoinen ja muuten terve. Kerran sorruin ostamaan nk. luontaistuotetta, josta ei todella ollut mitään apua, en muutenkaan käytä mielelläni mitään epämääräisiä plaseboja.

Jos tämä on endometrioosia tai muuta gynekologista sairautta tai vaihdevuosia, olen kärsinyt niistä 13-vuotiaasta asti.. Onpa mulle ehdotettu myös mielialalääkkeitä, mihin vastasin ällölle äijägynelle, että oletko siis psykiatri, luulin gyneksi? Mihin hakeudun nyt hoitoon, aloitanko mielenterveystoimistosta, vai? Äijä vaan mumisi jotain siinä. Yks gyne ehdotti myös lapsentekoa ja ihmetteli mun hulvatonta naurunrähäkkää. (Ei voinut tietää, että mielessäni ajattelin kuristavani hänet sekä myös sen mahdollisen tulevan lapsiraukan, oli näet just paha pms päällä!)

Olen syönyt erinäisiä e-pillereitä, mikään ei ainakaan helpottanut, joistakin tuli vielä pahempi olo. Välillä tuntuu, että räjähdän tähän nesteen määrään ja pms:ään, hiki lentää ja v*tuttaa kympillä. Mahtaa olla elämä mielenkiintoista siinä vaiheessa, kun todella on vaihdevuodet! Jos tästä vielä pahemmaksi muuttuu, menen varmaan kiikkuun..

Ainoa keino, mitä en ole kokeillut, on laihduttaa itsensä aivan tikuksi, niin kuukautisetkin kuulemma loppuu. Onnistuiskohan moinen, vaikka onkin epäterveellistä. Mutta mitä ihmeen väliä silläkään loppujen lopuksi on.

Niin, ihmiset, auttaako mikään?

Tosi tuttuja nuo teidänkin kokemukset.

Nyt on meneillään PMS. Olen jo kohta parisen viikkoa ollut masentunut, ahdistunut, katkera, suuttunut ja huutanut, ja vaivoin pysyttelen hereillä. En jaksa tehdä mitään ja v**tuttaa ihan täysillä.
Päätä särkee ja välillä mahaa ja selkää.
Olen järjettömän mustasukkainen kaikista ja vainoharhainen ja olen koko ajan varma, että jokainen läheiseni punoo juonia vastaani, vihaa minua ja suunnittelee pistävänsä välit poikki. Olen tässä useamman kerran suunnitellut, että välttelen kaikkia, koska mieluummin itse hylkään muut kuin olen katkera siitä, että muut hylkäävät.
Ja kun juttelen mesessä, niin nettihän nyt varsinkin on hyvä paikka tulkita viestit väärin ja lukea rivien välistä ihan omiaan, niin nythän tuntuu, että jokainen mese-ihmiseni on kääntynyt minua vastaan ja olen tässä yrittänyt pitää meselakkoa jo jonkun aikaa, kun ne kuitenkin suunnittelevat lopettavansa juttelun kokonaan kanssani...

Ainoa, mikä minut täysin järjissään pitää, on ajatus, että tämä nyt tosiaankin on "vain" PMS ja kaikki pelkoni ja vaivoharhaisuuteni ovat turhaa, ja koetan tosissani selitellä itselleni, että kukaan ei vihaa, kukaan ei puno juonia, kaikki haluavat edelleen olla kanssani ja että tämä on PMS, ei maailmanloppu, vaikka siltä tuntuukin.

Sukulaiseni joutuu käyttämään masennuslääkkeitä PMS:n takia, niin ehkä minä sitten kohta liityn joukkoon, kun tuskaahan tämä on, että ei ole kovin montaa päivää kuukaudesta tällaista kärsimystä!

Huh, tuohan oli ihan jasmine2 kuin omaa elämää olis lukenu. Paljonko sulla ikää, ajattelin vaan että alkkaako nää pms-vaivat jotenki enemmän yli 30-kymppisenä.... itse ole 32

Mulla on kans just parhaillaan pahat ovis oireet; huimaa, itkettää, masentaa, on paniikki tuntemuksia ym. sitte ku oviksesta päästään, niin tulee ehkä viikon hyvä vaihe ja sitte taas mennään hormonien armoilla. Huh tätä elämää- pelkään jo etukäteen vaihdevuosia minäkin, että onko tää vaan alkusoittoa.

Olisko kellään hyviä vinkkejä, mikä helpottais. Masennuslääkkeitä en haluais, mutta mikä sitte avuksi. Välillä tuntuu että on ihan tuskaa tää homma. Mulla lähinnä eniten häiritsee hikoilu ja mielialaoireet, huimaus- mitä ei muutenkaan paranna kyllä todella jumissa olevat niskat....