(Nyt jo ex)mieheni löysi uuden naisen . Ok liittomme ei ollut ihan kunnossa ja siihen rakoon on helppo työntää nenänsä. Mutta nyt tämä nainen haluaa tutustua minuun. Haluaisi oikein ystäväksi.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa tätä perheenrikkojaa kohtaan eikä näköjään tulekkaan. Sen verran on aikaa kulunut.
Nainen vetoaa siihen, että "olisi niin kivaa kun oltaisiin kaikki kavereita" ja että "se olisi lapsillekkin hyvästä".
En nyt oikein ymmärrä mitä tekemistä juuri tällä aikuisten asialla on lasten kanssa. Lasteni isän kanssa välit on ihan kohtuulliset, joten se puoli on kunnossa ja minusta sen pitäisi riittää.
Joten kertokaahan kaikki uusikot, että onkohan uteliaisuus eron syistä herännyt.
Tulee jopa mieleen, että onkohan tämä uusikko edes tiennyt, että olimme naimisissa kun aloittivat seurustelun. Tapalivat vielä naimisissa ollessamme lapsemme läsnäollessa, josta seurasi aikamoisia traumoja lapselle piilotteluina yms. Äijä on sen verran kova&hyvä syöttämään pajunköyttä ettei sitä muutamassa vuodessakaan oikein tajua.
Naisen mielestä minun pitäisi nyt Aikuisena sietää, että hän ilmestyisi ovelleni hakemaan lapsia. Ja olemaan ystävä kanssani... Jostain "syystä" ajatus ei TODELLAKAAN innosta.
Saatan vielä vahingossa tapaamisissa kertoa "totuuksia" ja sitä en todellakaan halua tehdä.
Että sellanen "äitipuoli"....
Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa tätä perheenrikkojaa kohtaan eikä näköjään tulekkaan. Sen verran on aikaa kulunut.
Nainen vetoaa siihen, että "olisi niin kivaa kun oltaisiin kaikki kavereita" ja että "se olisi lapsillekkin hyvästä".
En nyt oikein ymmärrä mitä tekemistä juuri tällä aikuisten asialla on lasten kanssa. Lasteni isän kanssa välit on ihan kohtuulliset, joten se puoli on kunnossa ja minusta sen pitäisi riittää.
Joten kertokaahan kaikki uusikot, että onkohan uteliaisuus eron syistä herännyt.
Tulee jopa mieleen, että onkohan tämä uusikko edes tiennyt, että olimme naimisissa kun aloittivat seurustelun. Tapalivat vielä naimisissa ollessamme lapsemme läsnäollessa, josta seurasi aikamoisia traumoja lapselle piilotteluina yms. Äijä on sen verran kova&hyvä syöttämään pajunköyttä ettei sitä muutamassa vuodessakaan oikein tajua.
Naisen mielestä minun pitäisi nyt Aikuisena sietää, että hän ilmestyisi ovelleni hakemaan lapsia. Ja olemaan ystävä kanssani... Jostain "syystä" ajatus ei TODELLAKAAN innosta.
Saatan vielä vahingossa tapaamisissa kertoa "totuuksia" ja sitä en todellakaan halua tehdä.
Että sellanen "äitipuoli"....
Vastaukset 21
Vanhimmat
tyhmä kysymys
Joo nyt se saakin kun akka on niin tyhmä, ettei tajuu ees epäillä.
Juttu on ilmeisesti aika tuore, eli hiukan katkeruutta tuntuu olevan ilmassa?
Jos UO tosiaan tuntuu olevan yhteistyökykyinen ja on sitä vielä parin kk:n päästä, niin ota ihmeessä tarjous vastaan ja jos nyt et ihan ystävysty, niin ainakin juttele hänen kanssaan lasten tulevaisuudesta!
Ex-miesystäväni ex-vaimon kanssa ( miehellä 1 etälapsi) olimme ihan ok-väleissä ja jopa vietimme iltaa joskus yhdessä...( miestä se kuulemma hermostutti...) kun taas nykyisen mieheni exän kanssa emme ehtineet edes näkemään, ennen hänen yllättävää kuolemaansa...
Täytyy myöntää, että suhtautuminen lapseen on helpompaa, kun vähän tuntee äidin taustoja ja tämän ajatuksia esim. kasvatuksesta.
..siis monia vuosia. Ja nyt ottaa yhteyttä.
Ja jotenkin tuntuu, että teilläkin on laitettu "vahinko kiertämään" kun on kuitenkin jo uusi mies?
Saitko hyviä tietoja exältä illanvietoissanne?
Panetteluun en missään nimessä halua edes vahingossa alentua, vaikka kiusaus on kieltämättä todella suuri. Sen takia ajattelen, että pysytään vaan erossa niin se on kaikille parempi. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa.
Ja miksi minun pitäisi sen naisen kanssa lasteni tulevaisuudesta keskustella? Nyt en kyllä ymmärrä.
miehen exä tunki nokkansa joka asiaan ja yritti järjestellä asioita, jopa meidän menemisiä niinä viikonloppuina kun lapset oli isänsä luona.
Riitaa on tullut heidän välillä kulejtuksista, naikkonen sanoi että jos hän teille saakka lapset tuo niin hänet PITÄÄ päästää sisälle katsomaan kuinka me asumme!! Mitäs sanotte??
Käytti sitä "syynä" että heän lapset on halunnu että äiti käy kattomassa "iskän" kotia.
Itse olen henk.koht. sitä mieltä että ei ruukata toisten kämppiä tulla vahtaamaan kun on erottu. Mitä se kenellekkään kuuluu "miten asuu". Pääasia kai että lapset viihtyy ja voi hyvin?
Itsellä ei ole käynyt edes mielessä että menisin exän kämppään katteleen nurkkia....Sairasta touhua, vai mitä sanotte???
Niin tää sairas touhu loppui kuitenkin kun tapaamiset sovittiin kellonaikoineen, kuka vie ja kuka hakee, lastenvalvojan luona paperille.
A. Jos hän on ollut täysin tietämätön tulemisestaan kuvioihin teidän suhteenne aikana, niin hänellekin on valehdeltu. Olisi mahtavaa jos silloin kertoisit tälle naiselle, mitä kaikkea mies on hänelle valehdellut. Voisi sinuakin auttaa, jos tietäisit ettei nainen tiennyt suhteestanne eikä siis tehnyt asioita epäkunnioituksesta parisuhdettanne ja perhettänne kohtaan.
B. Jos hän taas on ollut tietoinen, niin ehkäpä huomasi,ettei siitä ex-vaimosta pääsekään niin helpolla eroon kun luuli (perheet ym). En tiedä, syitä voi olla monia; huono omatunto jne. Jokatapauksessa sinun ei tarvitse olla sellaisen kanssa ystävä, en itsekään pystyisi. Tietysti se nostaa sinut hänen yläpuolelleen jos käyttäydyt asiallisesti, mutta ystävää sinun ei tarvitse ruveta leikimmään hänen kanssaan kuten ei kenenkään muunkaan. Jos hän ihmettelee asiaa ja vaati kaverustelua, niin kerro esim. että ottaen huomioon teidän suhteenne liitomme aikana et voi olettaa minulta ystävyyttä tai halua olla tekemisissä, muutakuin tapauksissa joissa se on lapsen kannalta tärkeää.
En itse (onneksi) ole osaasi joutunut kokemaan ja vaikka itse uusperheellinen olenkin (mikä ei aikaisempia aiheita sivuten tarkoita, että miehen olisin "vienyt")...niin kyllä alkoi suututtamaan puolestasi. Tuo vaikuttaa aika yleiseltä, ettei pettämisestä alkaneissa suhteissa pystytä näkemään miksei petetty tahdo olla tekemisissä ex-kakkosen kanssa. Typerää. Voimia ja koita käyttäytyä fiksusti, mutta älä todellakaan luule että sinun pitäisi ryhtyä kehittelemään ystävyys-suhdetta ihmisen kanssa, jonka ystävä et totisesti tahdo olla.
Olen ajatellut asiaa "yön yli" ja ajattelin kieltäytyä kohteliaasti. Antaa asioiden olla.
Jos tämä nainen olisi tullut kuvioihin selvästi eromme jälkeen (en tiedä olisimmeko eronneetkaan), olisi meistä voinutkin tulla ystävät. En haluasi lapsilleni mitään muuta kuin mukavan äitipuolen (käsi sydämellä)!
Mutta kuten jo tuossa aikaisemmin kerroin, heidän suhde alkoi jo meidän avioliiton aikana. Ja he muuttivat heti yhteen (n. 1,5 kk sen jälkeen kun olimme päättäneet erota ja mieheni muutti pois).
Mieheni kielsi suhteen vielä muuttaessaankin, joten hän on varmaan naisellekkin kertonut valheita. Lapset kertoivat ensimmäisen isäviikonlopun jälkeen, että "kyllä siellä asuu joku nainen". Ja se sama nainen, jota exäni oli tapaillut toisen lapsemme kanssa.
Sosiaaliviranomaisellekkin mies valehteli, että hän asuu yksin. En jaksanut alkaa vänkäämään asioista.
Valehtelussa exäni on expertti.
Viitaten A kohtaan: En haluaisi sotkeutua heidänkään asioihin, koska exmieheni on niin hyvä manipuloija, että minä saisin kaikki syyt niskaan. Ja sitä en halua.
Ehkäpä asiat (ero) menivätkin loppujen lopuksi ihan oikealla tavalla.
Toivon kaikille terveellä pohjalla syntyneille uusperheille onnea tulevaisuuteen ja ongelmien ratkaisuihin.
laskelmointia! Hän haluaa ujuttautua sinun osaasi mielistelemällä sulle, ja yrittämällä näyttää kuin pitää susta tms. Sitten kun vakuuttuu että on onnistunut saamaan sinut puolelleen, on sun aikan mennä, ja se käy sitten yhdellä rysäyksellä.
Ensin se heittää sut ja sitten lapset perässä miehen elämästä, ja sä muutut yhdessä yössä hiriviöksi.
Noin tekee fiksusti ajatteleva ihminen, jonka päämäärä on tuhota toisten elämä. Mulle kävi vähän samanlainen tapaus aikoinaan, mutta en langennut ansaan.
Se naikkonen yirtti mun yhden tyttären välityksellä kiivetä sukuun, ja lähetteli tekstiviestejä lapsemme kännykkään. Ehdotti tapaamisia ym. Mutta tytär näytti tekstiviestit, ja mä otin sellasen pultin, et halleluja! Siinä ex mies sai kuulla kunniansa, ja käsin sanoo sille naikkoselle, et lasta ei käytetä välikappaleena kiipeemiseen sukuun.
Sanoin et jos yksi viesti ja häirikkö viesti tulee, mä teen ilmoituksen häirinnästä. No ne loppu onneks siihen, ja nyt on isi niin kilttiä miestä lapsia ja minuun kohtaan, että eipä uskalla enää eukko viestitellä eikä isukki olla eri mieltä meidän kanssa asioista.
Mulla on sellanen kortti lompakossa, että voin aina vedota siihen.
Jospa unohtaisitte oman napanne ja ajattelisitte lapsianne. Vaikka kuinka pahalta tuntuu että joku vei miehenne niin äitinä velvollisuus on ajatella lapsia ensin. Jos nyt käy niin, että tämä uusi tuli exän elämään jäädäkseen, olisi lapsille paljon helpompaa jos aikuiset käyttäytyisivät kuin AIKUISET ja voisivat tulla edes muodollisesti toimeen keskenään. Lapsille jää varmasti traumat ja pahat muistot lapsuudesta jos isän ja äidin perheet eivät siedä toisiaan. Kiukuttelemalla et exääsi takaisin saa, päinvastoin. Exäsi on varmasti tyytyväinen päätökseensä lähteä moisen käytöksen jälkeen.
Lapset ovat jo kokeneet raskaan surun kun koti on rikki. Älä lisää heidän tuskaansa enempää! Lapsille mahdollisimman turvallinen tunne voi tulla vain siitä että kun heillä kerran on kaksi kotia, molemmissa on hyvä olla eikä tarvitse jatkuvasti pelätä lähempien yhteenottoja.
Jos ajattelisin tilannetta, että minua olisi petetty ja jätetty/pettäminen selvinnyt ja jättänyt itse ja sen jälkeen nainen ei kokisi mitään tunnontuskia vaan vaatisi minun ajattelevan kaikkien hyvää ja itse saisi toimia niin itsekkäästi kuin haluaa, niin olisiko se niin ihmeellistä ja epäinhimillistä ettei jaksaisi sellaisen ihmisen kaveria teeskennellä.
En ole kylläkään koskaan toinen nainen ollut, mutta en uskaltaisi kyllä vaatia tollasia asioita sellasen tempauksen jälkeen. Noh, makunsa kylläkin. Itse en yhtään ihmettele jos joku olisi katkera, sitäpaitsi alkuperäinen puhui asiasta vieläpä erittäin fiksusti. Ei hän lasten elämää hankaloita.
suojellaan ja pidetään lasten uolta häirkkkö naisten hyökkäyksiltä. On sen verran tuttavapiirissä kokemusta ja kauhukertomuksia kuultu, että valppaan täytyy olla. Meillä on lapsilla tiukat säännöt, ja niistä pidetään kiinni.
Totta, lasten elämä on helpompaa kun siihen ei liity ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Exääni EN HALUA TAKASIN, sen hän tietää itsekin, ja tietää myös, että ilman minun lupaani, kukaan ulkopuolinen ei puutu lastemme elämään.
Meille yksi koti on riittänyt ja riittää edelleenkin. Lapset ovat onnellisia ja loistavia koulussa, joten miksi riskeerata heidän menestymistään ulkopuolisilla häiriöillä.
kieltää lasta tapaamasta isäänsä? Eikö paras ole kun kaikki ovat ystäviä keskenään? Nimenomaan lapsen kannalta paras! Koitahan niellä katkeruutesi! Lapsi ei siihen ole syyllinen. Mitä sillä väliä tietääkö uusikko seurusteliko hän naimisissa olevan miehen kanssa? Hänen se elämä on - ei sinun. Mennyt on mennyttä!
Kai minä sitten ymmärsin täysin kirjoituksen väärin sillä ymmärsin että kyse oli tämän exän ja nyxän ystävyydestä. Kaveraamisesta muutenkin, ei hän missään kohtaa (minun mielestä) puhunut tai ajatellut kieltää lapsia tapaamasta. Ja jos nyx ei koe haluavansa erityisemmin leikkiä ystäviä. Fiksusti voi käyttäytyä ilman bestisleikkejäkin?
siis miksi nyxä haluaa exän kaveriksi. Siis nyxä haluaa leikkiä bestistä exvaimon kanssa. Näin ehkä paremmin ymmärrettävällä tekstillä kerrottuna.
Siinä ymmärsit ihan oikein, että lapsia en todellakaan kiellä tapaamasta, en exän enkä tämänhetkisen nyxankaan kanssa. En vain halua olla tämän nyxan kanssa missään tekemisissä tapahtuneista asioista johtuen. Ei mielestäni ole mitään tarvettakaan...
:D voi x...
vastaavanlainen tilanne. Mieheni rakastui toiseen naiseen ja halusi avioeron minusta. Poikamme oli tuolloin viisivuotias.
Kun miehen lähdöstä oli vasta kuukausi ja hänelle sekä uudelle jo uusi kotikin hankittu, alkoivat yhteydenotot uuden naisystävän puolelta. Milloin hän halusi kahvitella ja keskustella asiat "selviksi" tai milloin hän oli oven takana lasta tuomassa takaisin isältään.
Sanoin suoraan, mutta asiallisesti, että toivun vasta tämän pitkään jatkuneen suhteen ja avioeron tuomasta shokista, enkä ole kykeneväinen solmimaan minkäänlaisia suhteita tähän naiseen. Se, mitä selvitettävää on, selvitän ex-mieheni kanssa. Lupasin, etten puhu lapselle pahaa isästä ja naisystävästä sekä tuen lapsen ja isän tapaamisia, mutta sen enempään en kykene tai halua. Jäin silloin itsekin pohtimaan, mikä oli motiivi tälle ystävystymishalulle; huono omatunto, mustasukkaisuus vai uteliaisuus.
Tästä seurasi se, että sain lukuisia huoritteluviestejä ja soittoja, jotka loppuivat vasta kun mies katkaisi reilun vuoden kuluttua suhteensa tähän naiseen. Ilmeisesti hän kärsi jonkinasteisista mielenterveysongelmista.
Nyt vuosien kuluttua olemme molemmat ex-mieheni kanssa uusissa hyvissä suhteissa. Keskinäisetkin välit ovat ihan ok. Toistemme kumppanit olemme tavanneet ja muutama sana vaihdettu lähinnä lapseen liittyvistä asioista. Keskustelut on käyty hyvässä hengessä, mutta miksikään ystäväksi en ole halunnut ex-mieheni naisystävälle ruveta, eikä hänkään siihen tunne tarvetta. Tosin lapseni rippijuhliin kutsuin molemmat sekä myös ex-miehen suvun, koska se oli lapselle tärkeää. Kaikki meni hyvin, eikä kukaan tuntunut vaivautuneelta.
Myös nykyisen mieheni exän olen näiden vuosien aikana tavannut kerran ja se sujui ystävällisissä merkeissä. Tämä johtuu varmasti siitä, että heidänkin erostaan oli jo aikaa, kun minä tapasin miehen. Arvostan häntä äitinä, mutta en tunne tarvetta ottaa myöskään häneen erityistä kontaktia. Mielestäni mieheni tehtävä on hoitaa yhteydenpito exäänsä esimerkiksi lasten suhteen.
Viestini siis sinulle onkin, ettei sinulla ole velvollisuutta solmia sen kummempia suhteita ex-miehesi naisystävään. Riittää, että tuet lasten ja isän suhteita, etkä aiheuta lapsille ahdistusta puhumalla tämän naisystävästäkään pahaa. Vanhoihin asioihin sinun tuskin kannattaa palata esimerkiksi paljastamalla miehestä synkkiä salaisuuksia -sotket vain itsesi siten heidän elämäänsä ja saat aikaan riitaa. Ja riidastahan kärsivät vain lapset.
Joku, joka on henkisesti teini-ikäinen, tahtoo kaiken heti ja nyt. Jos ei saa niin sitten on piru irti. Kuka selväjärkinen uskottomuuden jälkeen uskaltaa vaatia petettyä pitämään toista naista ylimpänä ystävänä? Oletetaan, että muut tekee ne uhraukset, jotenkin itsekästä. Mieleeni tulee joku sellainen valmis strategia; ollaan salasuhteessa, mies heitetään pihalle/mies lähtee, ryhdytään kimppaan, ex-vaimo itkee aikansa ja ryhtyy sitten kaveriksi ja unohtaa kaikki menneet tuosta vaan. No enhän minä voi tietää.... Harmittavaa tuollainen huoritelluksi joutuminen, toivottavasti et ikinä enää joudu samaan tilanteeseen.
miksi exäsi naisystävä haluaa ystävystyä kanssasi, jos on sotekutunut suhteeseenne vieläpä avioliiton aikana. Olisikohan huonoa omatuntoa, jota yrittää paikata saamalla sinulta anteeksianto?
Ja mistä hän ajatteli kanssasi keskustella...ehkä vaihtaa kokemuksia miehestä? Huh, en tosiaan ymmärrä tuollaista.
Oman mieheni ex ei ole koskaan halunnut minua tavata, eikä mieheni mukaan sekä vierestä kuulemieni puhelinkeskustelujen mukaan hyväksy suhdettamme, vaikka en heidän liittonsa hajoamiseen millään tavalla liittynytkään. En ole tästä kuitenkaan vihainen tai katkera. Ymmärrän, että miehen uusi suhde on kova pala sille osapuolelle, joka ei eroa halunnut.
Ja jos totta puhutaan, en ihan itsekään ymmärrä, mitä antia olisi kummallekaan osapuolelle olla sen enempää tekemisissä. Sellaisesta kanssakäymisestä olisi ystävyys kaukana, siis todellinen ystävyys.
No älä ihmeessäkään ala kaveeraaman hänen kanssa.
A) Hänelle ei kuulu sinun lasten kasvatus, neuvottelet asioista ainoastaan lasten isän kanssa
B)Heillä menee varmasti huonosti ja haluaa "ystävystyä" sinun kanssa siksi aikaa kunnes paljastat x-miehestäsi asioita joita än varmasti haluaa kuulla
Kiusallakaan älä suostu.
Niin olen ns. uusikko. Seurustelin mieheni kanssa hänen ollessaan asumuserossa vaimostaan ja kun nainen lähti lapsineen uuden miehensä kanssa asumaan muualle me muutimme heidän entiseen kotiinsa. Luulin vilpittömästi että kaikki asiat oli sovittu vaikka riitaakin oli ollut. Meidän puoleltamme kaunaa ei ole ollut koskaan. Ensin olin tosiaan sitä mieltä että voisimme tutustua ja jutella koska kaikki olivat saaneet mitä halusivat, mutta ei! Olen varmaan näiden vuosien jälkeen vieläkin se "huora" joka rikkoi perheen, vaikka mitään sala suhdetta ei koskaan ole ollutkaan, mieheni avioliiton aikaisista seikkailuista en tiedä, mutta minun luonani hän ei käynyt kyllä seikkailemassa! No mutta asiaan luulin tosiaan että voisimme ystävystyä, ei siis mitään sydänystäviä mutta keskenään toimeentulevia aikuisia ihmisiä! Taitaa olla liikaa vaadittu näiltä katkerilta vanhoilta vaimoilta! Lasten takia, mietitäänpä vuosia kuluu on juhlia joita voisi järjestää yhdessä rippi, -ylioppilas- juhlat HÄÄT, lastenlasten juhlat miten ihmeessä luulette että nämä lapsukaiset ne järjestävät jos isien ja äitien nykyiset eivät ole hyväksyttyjä ja niiden kassa ei kaveerata? Meillä on vielä niin paha tilanne että mieheni entinen vaimo ei halua edes kuulla puhuttavan meistä saatika sitten että jotenkin kommunikoisi lasten isän kanssa muutakuin lasten kautta, ilmoitti joskus että haluaa unohtaa kaikki menneet. Varmaan aika haastava tehtävä, Mutta kyllä hänkin haukkua haluaa lapsilleen ja jaella typeriä kommentteja meidän tekemisistämme ,Minusta siinä on pieni ristiriita? Eli se siitä tutustumisesta ja juttelusta ei minuakaan kiinnosta enään koko tyyppi!
..menneisyydestä?