Mä nyt vielä täsmennän sitä että mä siis en ole se sama Padma joka täällä on kirjotellu ennen ku mä aloin kirjottaa tätä tarinaa.
Ron riuhtaisi näkymättömyysviitan päältään. "Mikset päästänyt minua irti?? Olisin auttanut Harrya!!" hän huusi närkästyneenä. "Oletko nyt vähän hidas? Harry olisi saanut tietää että me olemme täällä! Ja sitäpaitsi.. hyvinhän hän pärjäsi itsekin!" Hermione huusi takaisin. Hän oli koko Harryn ja Malfoyn tapaamisen ajan pidellyt Ronia kaavusta kiinni ja estänyt häntä hyökkäämästä Malfoyn kimppuun. "Miten sinä voit olla noin tyyni? Kuulit mitä hän sanoi. Uskomatonta miten kuuluisuus on pullistanut päätäsi, Potter. Törkeää!!" Ron huusi kasvot punaisina raivosta. Toisin kuin Harry, hän oli vihainen nimenomaan Malfoylle. "Anna nyt vain olla, jooko?" Hermione sanoi hiljaa "Meidän ei olisi edes pitänyt tulla tänne."
Ron ja Hermione katselivat toisiaan. Mikään ei rikkonut täydellistä hiljaisuutta. Sitten, Hermione teki jotain hyvin kummallista. Hän astui askelen lähemmäs Ronia ja halasi häntä lujasti. Ron vain seisoi paikallaan, jähmettyneenä hämmennyksestä. Hermione päästi irti ja astui askelen kauemmas. Hän tuijotti lattiaa, sillä hän ei kehdannut katsoa poikaa silmiin.
Ron, joka oli toipunut ensi järkytyksestä, katseli hievahtamatta Hermionea. Aivan kuin jokin olisi avannut sänen slmänsä. Hän näki Hermionen aivan uudessa valossa. Hän tajusi, että kaikki se, mitä hän oli viime aikoina tuntenut tyttöä kohtaan, olikin jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä. Jo pelkästään mustasukkaisuus Viktor Krumin takia riitti todistamaan sen.
Mitä tässä teeskentelemään, hän ajatteli, ja kaappasi tytön syliinsä. He vain seisoivat siinä hiljaa, keskellä palkintohuonetta toisiaan halaten. Hermione painoi päänsä Ronin rintakehää vasten.
Äänekäs naukaisu sai heidät irrottautumaan hätkähtäen toisistaan. Norriska tuijotti heitä lattian rajasta lamppumaisilla silmillään. Kuin yhteisestä sopimuksesta Ron ja Hermione kiiruhtivat kohti ovea. He kulkivat sanaakaan sanomatta suoraan Rohkelikkotorniin ja sieltä kumpikin omaan makuusaliinsa.
Ron riuhtaisi näkymättömyysviitan päältään. "Mikset päästänyt minua irti?? Olisin auttanut Harrya!!" hän huusi närkästyneenä. "Oletko nyt vähän hidas? Harry olisi saanut tietää että me olemme täällä! Ja sitäpaitsi.. hyvinhän hän pärjäsi itsekin!" Hermione huusi takaisin. Hän oli koko Harryn ja Malfoyn tapaamisen ajan pidellyt Ronia kaavusta kiinni ja estänyt häntä hyökkäämästä Malfoyn kimppuun. "Miten sinä voit olla noin tyyni? Kuulit mitä hän sanoi. Uskomatonta miten kuuluisuus on pullistanut päätäsi, Potter. Törkeää!!" Ron huusi kasvot punaisina raivosta. Toisin kuin Harry, hän oli vihainen nimenomaan Malfoylle. "Anna nyt vain olla, jooko?" Hermione sanoi hiljaa "Meidän ei olisi edes pitänyt tulla tänne."
Ron ja Hermione katselivat toisiaan. Mikään ei rikkonut täydellistä hiljaisuutta. Sitten, Hermione teki jotain hyvin kummallista. Hän astui askelen lähemmäs Ronia ja halasi häntä lujasti. Ron vain seisoi paikallaan, jähmettyneenä hämmennyksestä. Hermione päästi irti ja astui askelen kauemmas. Hän tuijotti lattiaa, sillä hän ei kehdannut katsoa poikaa silmiin.
Ron, joka oli toipunut ensi järkytyksestä, katseli hievahtamatta Hermionea. Aivan kuin jokin olisi avannut sänen slmänsä. Hän näki Hermionen aivan uudessa valossa. Hän tajusi, että kaikki se, mitä hän oli viime aikoina tuntenut tyttöä kohtaan, olikin jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä. Jo pelkästään mustasukkaisuus Viktor Krumin takia riitti todistamaan sen.
Mitä tässä teeskentelemään, hän ajatteli, ja kaappasi tytön syliinsä. He vain seisoivat siinä hiljaa, keskellä palkintohuonetta toisiaan halaten. Hermione painoi päänsä Ronin rintakehää vasten.
Äänekäs naukaisu sai heidät irrottautumaan hätkähtäen toisistaan. Norriska tuijotti heitä lattian rajasta lamppumaisilla silmillään. Kuin yhteisestä sopimuksesta Ron ja Hermione kiiruhtivat kohti ovea. He kulkivat sanaakaan sanomatta suoraan Rohkelikkotorniin ja sieltä kumpikin omaan makuusaliinsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oltko netissä nyt jos oot niin levitä sanaa