Yö yksikössä.
Yksiköstä lähti syömään poikkeuksellisen pieni muoto. Siinä oli vain Veeti ja Miika ja pari muuta vemppaa. Muotoa marssitti alikersantti Virtanen, joka oli saanut onnekkaan päivystysvuoron. Alikersantti vittuili kaverillisesti move-Veetille muodon lampsiessa ruokalaan.
- Rantalainen pitää huolen ettei rasita itseään liikaa, että paranee sitten varmasti. Sua kun ei voi perkele laittaa nyt ees yöpässiks(=yksikön yöpäivystäjä)
- Totta kai, oisinhan mä mieluusti lähteny ampumaleirille mutta ku vilustuin
- Onko se jotain hyppyflunssa sorttia kun kaveriskin sattu just samaan aikaan kipeeks?
- Taitaa olla sitä liikkeellä Veeti virnuili.
- Miika lampsi Veetin perässä ja hänen oli vaikea peittää nauruaan. Ei täällä intissä kyllä jaksa jos ei välillä ota paria pekkaspäivää, jaksaa sitten paremmin taas rymytä. Miika mietti.
Ilta sujui yksikössä rauhallisesti, illalla peseytymistoimien yhteydessä Miika kaappasi Veetin kanssaan wc –koppiin. Veeti pelästyi ensin ja meinasi melkein huutaa, mutta tunsi sitten tutun käden lantiollaan, kääntyi ja suuteli Miikaa
- Mul oli ikävä sua
- Ai kokonaista 5 minuuttia ku oltiin erillään
- nii. Miten me tehään? Sun tuvas ei vissiin oo ketään et voin kai hiljasuuden jälkeen tulla sinne. Pannaan kello soimaan 5.25 ni ehin sielt sit poiskin.
- Joo tehään nii. Meil tulee kyl ahasta siin sängyssä.
- Sopu sijaa antaa. Nukutaan vaik päällekkäin.
- Okei nähään sitten.
Kello 22.35 Miika hiipi Veetin luokse joka makasi punkassaan. Miika kävi makaamaan Veetin viereen ja silitti tämän poskea.
- Hitto ku me ei aina voida olla näin. Miika kuiskasi.
- No ei inttikään oo ikuinen. Ja tän hinnan maksaa mielellään, en mä ois muuten tavannu ketään noin ihanaa.
- Niin no.
Veeti hieroi Miikan rintakehää. Molemmilla pojilla oli päällään vain intin lyhyet alushousut. Pojat olivat aivan kiinni toisissaan. Veeti kuunteli Miikan hengitystä ja tunsi tämän rintakehän nousevan ja laskevan. Miikan sydämenlyönnit saivat Veetin olon hyväksi. Tuntui kuin mikään ei olisi ollut yhtä hyvin sitten lapsuuden, kun äiti tuuditti Veetiä uneen. Läheisyys oli ihanaa. Nyt Veeti viimein tajusi miksi hän oli ollut aiemmin niin kovin onneton. Hänen mielensä ei ollut antanut hänelle rauhaa ennen kuin hän löysi oman rakkaan. Siksi hän oli aina kai koettanut olla kova toisia ihmisiä kohtaan, ja vittuileminen muille oli helpottanut oloa. Mutta ei enää. Nyt se kaikki kuuluisi menneisyyteen, nyt Veeti halusi olla mukava kaikille ja korjata ne virheet jotka olisivat vielä korjattavissa. Veetin mietteet katkaisi Miikan lempeä kuiskaus
- Miltä susta tuntuu?
- Ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä. Entä susta?
- Sä oot lämmin ja pehmee ja ihana.
- Muistatsä silloin kun siellä ensiapukoulutuksessa mä tunnustelin sua?
- Muistan
- Se tuntu niin hyvältä ja oikeelta, sillon mä viimestään tiesin et mä tarviin sua.
- Mäkin tarviin sua.
Miikan käsi lipui Veetin vartalolla. Se tunnusteli joka paikkaa. Se hamusi ja kaipasi. Miika ja Veeti katsoivat toisiaan silmiin, he suutelivat ja onni täytti molempien mielen. Pojat nukahtivat toistensa syleilyyn.
Miikan kännykkä alkoi täristä merkkinä siitä että oli aika siirtyä omaan tupaan. Veeti heräsi mutta Miika näytti vielä nukkuvan. Veeti hyväili Miikaa ja herätti sitten pojan suudelmalla.
- Miikaa. Miksuu, sun pitäis herätä.
- Eikä. Ei vielä voi olla aamu!
- Sori.
Miika suuteli vielä Veetiä ja hiipi sitten takaisin tupaansa.
Yksiköstä lähti syömään poikkeuksellisen pieni muoto. Siinä oli vain Veeti ja Miika ja pari muuta vemppaa. Muotoa marssitti alikersantti Virtanen, joka oli saanut onnekkaan päivystysvuoron. Alikersantti vittuili kaverillisesti move-Veetille muodon lampsiessa ruokalaan.
- Rantalainen pitää huolen ettei rasita itseään liikaa, että paranee sitten varmasti. Sua kun ei voi perkele laittaa nyt ees yöpässiks(=yksikön yöpäivystäjä)
- Totta kai, oisinhan mä mieluusti lähteny ampumaleirille mutta ku vilustuin
- Onko se jotain hyppyflunssa sorttia kun kaveriskin sattu just samaan aikaan kipeeks?
- Taitaa olla sitä liikkeellä Veeti virnuili.
- Miika lampsi Veetin perässä ja hänen oli vaikea peittää nauruaan. Ei täällä intissä kyllä jaksa jos ei välillä ota paria pekkaspäivää, jaksaa sitten paremmin taas rymytä. Miika mietti.
Ilta sujui yksikössä rauhallisesti, illalla peseytymistoimien yhteydessä Miika kaappasi Veetin kanssaan wc –koppiin. Veeti pelästyi ensin ja meinasi melkein huutaa, mutta tunsi sitten tutun käden lantiollaan, kääntyi ja suuteli Miikaa
- Mul oli ikävä sua
- Ai kokonaista 5 minuuttia ku oltiin erillään
- nii. Miten me tehään? Sun tuvas ei vissiin oo ketään et voin kai hiljasuuden jälkeen tulla sinne. Pannaan kello soimaan 5.25 ni ehin sielt sit poiskin.
- Joo tehään nii. Meil tulee kyl ahasta siin sängyssä.
- Sopu sijaa antaa. Nukutaan vaik päällekkäin.
- Okei nähään sitten.
Kello 22.35 Miika hiipi Veetin luokse joka makasi punkassaan. Miika kävi makaamaan Veetin viereen ja silitti tämän poskea.
- Hitto ku me ei aina voida olla näin. Miika kuiskasi.
- No ei inttikään oo ikuinen. Ja tän hinnan maksaa mielellään, en mä ois muuten tavannu ketään noin ihanaa.
- Niin no.
Veeti hieroi Miikan rintakehää. Molemmilla pojilla oli päällään vain intin lyhyet alushousut. Pojat olivat aivan kiinni toisissaan. Veeti kuunteli Miikan hengitystä ja tunsi tämän rintakehän nousevan ja laskevan. Miikan sydämenlyönnit saivat Veetin olon hyväksi. Tuntui kuin mikään ei olisi ollut yhtä hyvin sitten lapsuuden, kun äiti tuuditti Veetiä uneen. Läheisyys oli ihanaa. Nyt Veeti viimein tajusi miksi hän oli ollut aiemmin niin kovin onneton. Hänen mielensä ei ollut antanut hänelle rauhaa ennen kuin hän löysi oman rakkaan. Siksi hän oli aina kai koettanut olla kova toisia ihmisiä kohtaan, ja vittuileminen muille oli helpottanut oloa. Mutta ei enää. Nyt se kaikki kuuluisi menneisyyteen, nyt Veeti halusi olla mukava kaikille ja korjata ne virheet jotka olisivat vielä korjattavissa. Veetin mietteet katkaisi Miikan lempeä kuiskaus
- Miltä susta tuntuu?
- Ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä. Entä susta?
- Sä oot lämmin ja pehmee ja ihana.
- Muistatsä silloin kun siellä ensiapukoulutuksessa mä tunnustelin sua?
- Muistan
- Se tuntu niin hyvältä ja oikeelta, sillon mä viimestään tiesin et mä tarviin sua.
- Mäkin tarviin sua.
Miikan käsi lipui Veetin vartalolla. Se tunnusteli joka paikkaa. Se hamusi ja kaipasi. Miika ja Veeti katsoivat toisiaan silmiin, he suutelivat ja onni täytti molempien mielen. Pojat nukahtivat toistensa syleilyyn.
Miikan kännykkä alkoi täristä merkkinä siitä että oli aika siirtyä omaan tupaan. Veeti heräsi mutta Miika näytti vielä nukkuvan. Veeti hyväili Miikaa ja herätti sitten pojan suudelmalla.
- Miikaa. Miksuu, sun pitäis herätä.
- Eikä. Ei vielä voi olla aamu!
- Sori.
Miika suuteli vielä Veetiä ja hiipi sitten takaisin tupaansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.