Kaikki eivät välttämättä osaa kirjoittaa taidokkaita rakkausrunoja, mutta jokaisella on kuitenkin oikeus yrittää. On suurenmoinen tunne, kun voi julkaista runonsa ja huomaa jonkun pystyvän samastumaan siihen tai muuten pitävän siitä.
Itse olen välillä kyllästynyt rakkausrunoihin ja ajattelen, että kirjoitan jostain muusta. Useimmat rakkausrunot koostuvat samoista aineksista, paljon toistetaan kliseitä. Mutta harva täälläkin julkaisevasta "runoilijasta" kuitenkaan kuvittelee itseään suureksi rakkausrunoilijaksi. Runous on hieno harrastus.
Tännekin tuntuu kuitenkin pesiytyneen sellaisia, jotka eivät pidä rakkausrunoista. Heillä on oikeus ajatella, mitä ajattelevat. Mutta ihmettä he täällä tekevät? Itse en pidä Harry Potterista, mutta pitäisin itseäni erittäin säälittävänä, jos kävisin säännöllisesti Harry Potter -keskustelupalstalla haukkumassa toisten mielipiteet lyttyyn.
Rakentava palaute on varmasti useimmille tervetullutta, mutta voiko ihminen, joka ei pidä runoista, antaa sellaista palautetta? Joidenkin motiivit kirjoitella täällä ovat erittäin kyseenalaiset.
Ennen piti ihmiselle soittaa ivapuhelu (puhelinlasku) tai kirjoittaa pilkkakirje (vaivannäkö) tai mennä pihalle haukkumaan (tunnistaminen). Nykyään on niin helppoa vaan näpytellä ja nauraa partaansa. Mutta niin kai se on, että omaa pahoinvointiaan monet purkavat toisiin. Tai sitten halutaan kyseenalaisella tavalla pönkittää omaa itsetuntoa. Vai mikä mahtaa olla syynä?
No, jo tätä kirjoittaessani ajattelin, että unohdetaan koko juttu. Em. ilmiö on tullut pysyäkseen. Huolestuttavinta on se, että tällainen asenne tarttuu täällä liikkuviin "lapsiin" ja se että raja laillisen ja laittoman ilmauksen välillä hämärtyy.
Itse olen välillä kyllästynyt rakkausrunoihin ja ajattelen, että kirjoitan jostain muusta. Useimmat rakkausrunot koostuvat samoista aineksista, paljon toistetaan kliseitä. Mutta harva täälläkin julkaisevasta "runoilijasta" kuitenkaan kuvittelee itseään suureksi rakkausrunoilijaksi. Runous on hieno harrastus.
Tännekin tuntuu kuitenkin pesiytyneen sellaisia, jotka eivät pidä rakkausrunoista. Heillä on oikeus ajatella, mitä ajattelevat. Mutta ihmettä he täällä tekevät? Itse en pidä Harry Potterista, mutta pitäisin itseäni erittäin säälittävänä, jos kävisin säännöllisesti Harry Potter -keskustelupalstalla haukkumassa toisten mielipiteet lyttyyn.
Rakentava palaute on varmasti useimmille tervetullutta, mutta voiko ihminen, joka ei pidä runoista, antaa sellaista palautetta? Joidenkin motiivit kirjoitella täällä ovat erittäin kyseenalaiset.
Ennen piti ihmiselle soittaa ivapuhelu (puhelinlasku) tai kirjoittaa pilkkakirje (vaivannäkö) tai mennä pihalle haukkumaan (tunnistaminen). Nykyään on niin helppoa vaan näpytellä ja nauraa partaansa. Mutta niin kai se on, että omaa pahoinvointiaan monet purkavat toisiin. Tai sitten halutaan kyseenalaisella tavalla pönkittää omaa itsetuntoa. Vai mikä mahtaa olla syynä?
No, jo tätä kirjoittaessani ajattelin, että unohdetaan koko juttu. Em. ilmiö on tullut pysyäkseen. Huolestuttavinta on se, että tällainen asenne tarttuu täällä liikkuviin "lapsiin" ja se että raja laillisen ja laittoman ilmauksen välillä hämärtyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun itse en enää liiemmalti jaksa enkä pysty kirjoittamaan runoja, niin olisi silti mukava lukea muiden hengentuotteita. Tämä palsta on kuitenkin mielestäni kärsinyt pahan romahduksen sitten viime syksyn ja talven. Silloin tänne kirjoitteli minun mielestä mieltä virkistäviä ja sielua hiveleviäkin runoja runoilijat, kuten Töllin-Liisa, Lady, runoilija-J,Helmikankare, Cuhani sekä tietenkin Aimo ja jokunen muu. Oli mukavaa lukea työpäivänpäätteeksi tai ennen nukkumaan käymistä muiden tunnelatauksia ja kirjoitella muutama sininen yöruno itsekkin. Mutta elämä kulkee eteenpäin ja onneksi elämä on oikeaa elämää. Silti sääli tämän foorumin romahdus. Menestystä silti kaikille ja valoisaa syksyä ja tulevaa talvenaikaa.
uskoisin tuon piankin korjaantuvan (ainakin toivon)...monet vielä lomilla, kyllä kaikki sieltä pikku hiljaa palailee. Ja itsellä ainakin parhain "vire" tuntuu sijoittuvan paljon juuri syksyyn, talveen ja kevääseen. Nyt tässä hiukan ollaan matalapaineessa siis :)
toivottavasti, kun käsittääkseni sellaistakin on olemassa? Muutoinhan se taitaa olla niin, että "viha vahingoittaa harvoin kohdettaan. Eniten siitä kärsii vihaaja itse. Hän kierouttaa sielunsa ja myrkyttää elämänsä hautomalla vanhoja vääryyksiä tai punomalla kostosuunnitelmia. Kauna povessa on oman onnen vihollinen". Silleen olen jostain lukenut, ja eikös se vähän niin oo, täälläkin?:)