lisää efraimilaisia.

Mä vaan kirjoitti:

N:o 11.
Helsingissä 16:tena päivänä maalis-kuuta 1847.
Kirjallisuutta.
( Jatko ja loppu 10:teen N:roon ).
Latinan kielen viljeleminen oman kielen siassa esti täydellistä taitoa Kristin opissa; vielä Lutheruksen aikoina oli Hämeessä Kristillisyys ja pakanallisuus sekaisin, niinkuin Karjalan runoissa vielä tänäpänäkin ( Venäjän Karjalassa pidetään vieläkin jumalan palvellusta oudolla kielellä ).
- Ruomalais-katolinen oppi oli siis se, joka, vaikka puuttuvainen, ensin särki pakanallisuuden ja poisti raaimmat tavallisuudet, niiden seassa ihmis-uhrin, jota Gregorius IX vakuuttaa olleen, yhdisti Suomalaisia usiasta sukukunnasta yhdeksi veljes-kansaksi ja opetti heitä lakia tottetemaan.
Pappein parempi taitavaisuus maan viljellyksessä vaikutti paljon yhteisen kansan parannukseen, ja se vähä valistus, kuin oli papeilla, taisi vähän muillekin haimottaa'.
Lopuksi sanoo R:ri Rein: " Paavilaisuus teki alun sille kansalliselle tilalle, joka nyt vuosisadoissa on edistänyt Suomen kansan onnellisuutta, tasoitti maan, jolla Evankeliumi-opin julistajat sitten työtä tekivät, ja oli niinmuodoin hyväätekeväinen väli-aika korkiamman sivistyksen ja täydellisyyden valmistamiseksi. "
Kokemus näyttää' Suomessa asuvain ja Suomea puhuvain kansain alkuperää, alkaa puhella Luonnontietousten miehistymisestä vasta nykyisinä vuosina, ja Luonnontutkijain suuresta tolista, että niinhyvin näyttää' vuorista kaivetuilla kivettyneillä eläväin haamuilla ja kaikellaisilla iki-vanhoilla muinaisuuksilla minkälainen maa oli niinä vuosisatoina, joita Moses tarkoittaa sanalla: Alussa - koska " pimeys oli syvyyden päällä, " josta pohja vähitellen kohosi kuivaksi mantereeksi, ja elätti ensin hirmuisia vesieläviä ja matelevaisia, sitten ylhäisempiä, kuitenkin vielä julman isoja ja muodottomia, kasvaimia ja eläimiä, siksi että kauneemmat kappaleet, ja viimein itse' Luonnon kaunistus, ihminenkin, ilmestyi; kuin myöskin hankkia' valaistusta ihmiskunnan Historialle'.
Tätä jälkimmäistä tolia seuraava pyytää Valta-Neuvos von H. valaista' Suomalaisten pimiää Historiaa heidän luontonsa tutkinnolla.
Ainoastaan vähimmän osan maamme asujamista sanoo olevan alku-myöden suomalais-sukua, osottain tätä todeksi miettimisillä, joiden aine' lyhykäisesti' on seuraavanlainen: Vaeltaissa Suomessa kohdataan ihmeellisen monenlaisia muotoja, luontoja, tapoja ja puheenparsia.
Ovat siis ihmiset eripaikoissa saaneet alkunsa eri kansoista, tai' eri kansain sevoituksesta keskenänsä.
Niin ovat Turkulaiset sevoitusta Ruotsalaisista, Saksalaisista ja luultavasti' Hämäläisistä; Rahvas Vaasan Läänin itäisillä osilla Hämäläisistä ja Savolaisista; Lovisan tienoilla asuvaiset suomettuneita Ruotsalaisia; Härmän kappelilaiset Hämeen Kyrössä Aasialaisia ( kukaties Mustalaisia ) jne.
Ne kolme pää-sukukuntaakin: Karjalaiset, Savolaiset ja Hämäläiset, joiden suomalaisuudesta ei ole' epäilty, ovat varsin eri alkujuuresta, eikä siis suinkaan kaikki Perisuomalaisia.
Kielen murteet osottavat sangen suurta erilaisuutta, mutta vielä enemmän näkyy erilaisuus heidän ruumiinsa ja mielensä luonnosta.
Varsinais-Karjalaisilla on pytkyliäinen, korkialakinen pää, kasvot myös pytkyliäiset ja leuka soukka.
Savolaisilla on päänlaki korkialla, mutta pää-kallo melkein ympyriäinen, samati' kasvot; poskiluut leviällä ja leuka leviä.
Hämäläisillä kanssa ympyriäinen pää, leviät poskiluut ja leuka, mutta vielä pään-laki matala.
- Karjalainen on pitkänhoikka, pieni-luinen ( -raajainen ), pitkä-kaulainen, sorkia, ja niinmuodoin kaunis varreltansa; hiukset hienot, ei harvoin kiharat, usein ruskiat, sievä suora nenä ja suuret siniset silmät.
Savolaisella ovat samankarvaiset hiukset, vaan karhiammat, mutta silmät pienet ( usiasti' ruskiat ) ja nenä pikkuinen; hän on lyhyläntä, harteva ja ramukkaampi Karjalaista.
Hämäläinen on vieläkin lyhyempi, ramukkaampi ja hartevampi; hänellä on melkein aina väärät sääret, pellavankarvaiset suorat hiukset, pienet siniset silmät ja pikkuinen nykerä nenä.
- Koska vaimo-väki on samaa laatua, niin kohdataan Hämeen kansassa harvoin ihastuttavia naisia, joita Karjalassa on yltäkyllin.
Luonnostansa on Karjalainen melkein lapsimainen, iloinen, hilpiä, uutelias ja kielevä, rakastava suuria sanoja; olossansa ystävällinen ja suotuisa, paljon pitävä koreudesta, haluton raskaisiin töihin, mutta halukas matkoihin ja kaupantekoon, jossa vähän pientä vilppiäkin tekee, vaikka muutoin on rehellinen - varkaus ja suuret pahattyöt ovat melkein outoja hänelle, jos ei rakkaus-äty ( svartsjuka ) välisti' kiivauta'.
Hevosestansa' pitää hän enimmän; Savolainen ja Hämäläinen on yksitotinen, miehuullinen, jörö, vähä-puhelias ja kankia, mutta kestävä ja pintaansa pitävä sekä hyvässä että pahassa; on siis töisevä, muttei paljon ystävällinen eikä vieraista huoliva, olossansa tömsömäinen ja törkiä, muutoin perin rehellinen ja päälleluotettava, ei vapa kateudesta ja kostonpyynnöstä, josta syystä suurempia pahoja töitä heidän seassansa usein tapahtuu.

-2-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä