ei ole ketään muutakaan kelle kertoa, joten vuodatan tänne. lukekoon ken jaksaa..
eli tapasin nykyisen avopuolisoni 4 vuotta sitten kun olin 15 ja hän 18. alussa oli tyypillistä teinirakkautta ja kaikki oli ihanaa ja ruusuista. kaikki alkoi kun muutettiin yhteen kun olin 16. huomasin miten omistava poikaystäväni oli ja miten äkkipikainen hän oli. ensimmäisen mustelman sain häneltä 2 kuukautta yhteen muuton jälkeen. eihän se haitannut, olihan oma vikani että poikaystäväni hermostui: en ollut kerennyt tiskata kun olin juuri tullut koulusta. päätin että enää en anna hänelle aihetta olla pettynyt minuun. laitoin ruuan, siivosin ja tiskasin aina ennen kuin hän tuli kotiin. se toimikin kuukausia. sitten poikaystäväni alkoi hermostua ilman syytä ja purki vihaansa minuun. ei se haitannut, rakastin häntä.
ystävät ja sukulaiset ihmettelivät jos huuleni oli turvonnut ja halki ja mustelmia naama täynnä. sen sai kuitattua aina sillä että olin entinen bilettäjä ja kerroin vieläkin käyneeni baareissa ja saaneeni siellä turpaan. ystävilleni ja vanhemmilleni poikaystäväni oli mitä kohteliain. kaikki kadehtivat miten hyvän miehen olin löytänyt.
nykyään mieheni on jatkuvasti päissään ja voitte arvata mitä käy kun hän tulee kotiin. en vain ymmärrä miten hän muuttui niin täysin vuoden aikana. ryyppääminen on alkanut muutamia kuukausia sitten, haluaisin jutella hänen kanssaan ja hänen kertovan minulle ongelmistaan, ettei niitä tarvisi viinaan hukuttaa. sydäntä raastaa kun hän ei päästä lähelleen. ulkopuolinen lukija ilmeisesti sanoo että minun pitäisi jättää hänet, niin minunkin järkeni sanoo. niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, rakastan kaikesta tästä huolimatta miestäni. ja silloin kun hän haluaa, hän on mitä hellin ja ihanin kumppani..
oli vain pakko vuodattaa johonkin, kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea.
eli tapasin nykyisen avopuolisoni 4 vuotta sitten kun olin 15 ja hän 18. alussa oli tyypillistä teinirakkautta ja kaikki oli ihanaa ja ruusuista. kaikki alkoi kun muutettiin yhteen kun olin 16. huomasin miten omistava poikaystäväni oli ja miten äkkipikainen hän oli. ensimmäisen mustelman sain häneltä 2 kuukautta yhteen muuton jälkeen. eihän se haitannut, olihan oma vikani että poikaystäväni hermostui: en ollut kerennyt tiskata kun olin juuri tullut koulusta. päätin että enää en anna hänelle aihetta olla pettynyt minuun. laitoin ruuan, siivosin ja tiskasin aina ennen kuin hän tuli kotiin. se toimikin kuukausia. sitten poikaystäväni alkoi hermostua ilman syytä ja purki vihaansa minuun. ei se haitannut, rakastin häntä.
ystävät ja sukulaiset ihmettelivät jos huuleni oli turvonnut ja halki ja mustelmia naama täynnä. sen sai kuitattua aina sillä että olin entinen bilettäjä ja kerroin vieläkin käyneeni baareissa ja saaneeni siellä turpaan. ystävilleni ja vanhemmilleni poikaystäväni oli mitä kohteliain. kaikki kadehtivat miten hyvän miehen olin löytänyt.
nykyään mieheni on jatkuvasti päissään ja voitte arvata mitä käy kun hän tulee kotiin. en vain ymmärrä miten hän muuttui niin täysin vuoden aikana. ryyppääminen on alkanut muutamia kuukausia sitten, haluaisin jutella hänen kanssaan ja hänen kertovan minulle ongelmistaan, ettei niitä tarvisi viinaan hukuttaa. sydäntä raastaa kun hän ei päästä lähelleen. ulkopuolinen lukija ilmeisesti sanoo että minun pitäisi jättää hänet, niin minunkin järkeni sanoo. niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, rakastan kaikesta tästä huolimatta miestäni. ja silloin kun hän haluaa, hän on mitä hellin ja ihanin kumppani..
oli vain pakko vuodattaa johonkin, kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puhuminen voi olla tuohon paras keino. Eihän rakastamaansa ihmistä pulaan voi jättää. Jos hänellä on ongelmia alkoholin kanssa, on syytä yrittää hakea apua.
Voimia!
Tilanteesi kuulostaa pahalta.
Ja voi pahentua ajan myötä jollei poikaystäväsi jätä alkoholia, voin sanoa että siskoni on kenties melko samalaisessa tilanteessa, mutta rakastamisesta huolimatta hän kokosi itsensä ja lähti, jos hän ei olisi näin tehnyt niin kuka tietää mitä olisi tapahtunut. En halua nyt pelotella, mutta kehotan sinua miettimään tarkaan, mies ei todella ole rakkautesi arvoinen.
Moi!
Niin se yleensä onkin, että mies lyö ja nainen rakastaa. Mielestäni sinun pitäisi jättää hänet välittömästi, koska ihminen, joka rakastaa aidosti, ei lyö. Voit tietenkin yrittää auttaa häntä' juttelemalla, vaikka hän saattaakin suuttua ja lyödä taas, mutta luulen, ettei se apu auta pitkään. Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta täysijärkinen ihminen ei lyö, vaikka olisi kuinka väsynyt tai juovuksissa. Ja alkoholista luopuminen on vaikeaa.
Omasta mielestäni ansaitset parempaa! Nyt saattaa tuntua, että hän olisi elämäsi rakkaus, mutta hän löi sinua! Sinun pitää herätä ja ymmärtää, miten vakavasta asiasta on kysymys. Löisitkö muka itse rakkaita vanhempiasi tai ystävääsi? Tyttöystävä/avovaimo on vielä tärkeämpi tällä hetkellä! Eikä tiskaaminen ole lyönnin arvosta! Himputti ärsyttää sun "rakastava" mies. :/
Älä lue seuraavaa lausetta, jos et kestä tällaista puhetta.
Mielestäni hän on täysi paskiainen ja kaksinaamainen idiootti.
Ja en kiroile koskaan, joten tarkoitin tuota lausetta todella. Ja vaikka minulla ei periaatteessa ole oikeutta haukkua rakastasi, hän käyttäytyy niin sikamaisesti, että ansaitsee sen.
Kannattaa todellakin jutella ystäviesi tai tuttujen kanssa asiasta, ja mielipiteeni on, että et ole hänen arvoinen. Sitten, kun hän hankkiutuu puolestasi AA-hoitoon (oliko se sellainen?) ja on 100% täysjärkinen, sinulla olisi ehkä hieman ideaa jäädä hänen kanssaan, mutta nyt ansaitset parempaa.
Jos minä välitän sinusta paljon, niin tuttusi välittävät myös vielä enemmän, jos sitä pelkäät. Toivottavasti ymmärrät asian vakavuuden. Jos hän on tottunut lyömään, et ehkä saa sitä hänestä kitkettyä pois.
Toivottavasti saat asian ratkaistua, pyydä apua, äläkä alistu!!:(
(Himputin paskiainen idiootti!! argh!!!!! >:( Esittää aluks, et on kiva ja sitten lyö sen takia, ettet tiskannu, uskomatonta! ite potkaisisin kasseille ja heittäisin ovesta ulos :D)
kenenkään kynnysmatoksi, sinuunhan tuo tyyppi pyyhkii jalkansa.
Hakkaus ei ole rakkautta.
monta kertaa olen mielessäni ajatellut jättäväni hänet.. mutta ei se ole niin helppoa, tyhmältähän se kuulostaa että rakastan miestä joka lyö.. ja jotenkin uskon kuitenkin hänenkin rakastavan minua..
asiassa on vaan pieni mutta, jonka takia tännekin kirjoitin kun en jaksanut pitää asioita enää sisälläni.. olen kolmannella viikolla raskaana miehelleni, hänelle en ole vielä kertonut.. toivoisin että raskauden mukana miehenikin tasoittuisi.. pelkään vaan tulevan lapsen puolesta, jos mieheni jatkaa samaa rataa..
jotenkin on myös tunne että jos mieheni tietäisi pyytäisi hän minua tekemään abortin, ja kun asiaa mietin saattaisi se kuitenkin olla parempi vaihtoehto..
yrittäkää ymmärtää, tuntuu elämäni vaikeimmilta päätöksiltä.. kiitos teille jotka jaksoitte lukea ja kommentoida..
Vauvan tulo tuskin auttaa asiaa, tai jos auttaa niin ei varmasti pitkäksi aikaa. Valitettavasti toista ei voi muuttaa, jos hän ei itse sitä halua.
toi on niin legendaarista kun olla ja voi
kannattaa mennä ihan ammatti auttajan hoitoon.
Lähde pois. Löydät jotain parempaa. Tai ehkä mies sittekun menettää sinut, tajuaa mitä menetti.
Hei,
En ole aikaisempia vastauksia lukenut, mutta käypä googlettamassa sanalla narsismi. Löytyy tyypillisiä piirteitä, sopivatko mieheesi?