Kysäisenpä täältä arvon ikätovereilta, millaista liikuntaa harrastatte. Vieläkö jalka vippasee ja käsi käppäsee?
Itse olen pienen ikäni hölkännyt. Nykyäänkin käyn lähes päivittäin noin viiden kilometrin lenkillä pururadalla. En enää juokse koko matkaa, vaan kävelen ja venyttelen välillä. Jonkin verran myös pyöräilen.
Ahkera marjastaminen on myös kuulunut lajivalikoimiin, mutta valitettavasti sitä ei tänä kesänä ainakaan mustikoiden osalta ole voinut harrastaa.
Tänä kesänä on sen sijaan tullut uiduksi normaalia enemmän, kun on ollut näin lämmintä.
Rajummat liikuntamuodot ovat jo jääneet: sähly, jääpallo, rullaluistelu yms. Sulkalloa tulee vieläkin välistä pelatuksi.
No, puheista tekoihin: pururata kutsuu jälleen...
Itse olen pienen ikäni hölkännyt. Nykyäänkin käyn lähes päivittäin noin viiden kilometrin lenkillä pururadalla. En enää juokse koko matkaa, vaan kävelen ja venyttelen välillä. Jonkin verran myös pyöräilen.
Ahkera marjastaminen on myös kuulunut lajivalikoimiin, mutta valitettavasti sitä ei tänä kesänä ainakaan mustikoiden osalta ole voinut harrastaa.
Tänä kesänä on sen sijaan tullut uiduksi normaalia enemmän, kun on ollut näin lämmintä.
Rajummat liikuntamuodot ovat jo jääneet: sähly, jääpallo, rullaluistelu yms. Sulkalloa tulee vieläkin välistä pelatuksi.
No, puheista tekoihin: pururata kutsuu jälleen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juoksin jokaikinen päivä 6-7 km. Oli aivan pakko päästä juoksemaan säästä ja lämpötilasta riippumatta. Ei voinut olla ilman päivittäistä juoksulenkkiä. Selkävaivani hävisivät.
Sitten kerran pururadalla nyrjäytin nilkkani purun alla piilossa olevaan kartioimaiseen kiveen. Meni kuusi viikkoa nilkan paranemiseen. Sitten vain huomasin, ettei juokseminen enää maitakaan. Siihen se sitten jäi.
Omituinen asia. Siihen asti oli ollut vuosikausia ihan oikeasti todellinen pakko päästä joka päivä lenkille, vaikka olisi satanut kaatamalla. Matkoillakin kävin juoksemassa joka päivä. Talvella piti päästä lenkille ihan samalla tavalla kuin kesälläkin. Liukas keli teki jalat kipeiksi. Kova pakkanen taas kävi kieleen, se kipeytyi. - Ja sitten yhtäkkiä PAM! Ei enää. 6 viikkoa jalan potemista oli liian pitkä aika.
Itse asiassa olen hyvin laiska harrastamaan mitään liikuntaa ja siinä on yksi hyvä syy lisää pitää koiraa. Sen kanssa on PAKKO kävellä useita lenkkejä päivässä, tunti päivässä on minimi. Toki koira on muutenkin mukava perheenjäsen, ei se vain sitä liikuttamista varten ole olemassa.
Ensimmäinen koiralenkki on jo tehty, siksi täällä näin aikaisin jo kuhkinkin. Tuntuu hullulta, jos kävelee yksin , ilman koiraa. Sauvakävelyä yritin koirani kanssa, mtta eihän siitä mitään tullut. Vaikka kävelin autiolla metsätiellä, se pyrki nappaamaan sauvoista kiinni. Se inhoaa muittenkin sauvoja, kun ne viuhtovat uhkaavasti.
liikun paljonkin päivässä. Tosin en nyt marja-aikaan jouda.
kävelen,vesijuoksen,uin, poljen kuntopyörää,käyn jumpassa kerran viikossa ja aloitin keväällä opettelemaan juoksemaan.
Jouduin sairauseläkkeelle tänä vuonna ja en varmaan pääsisi edes jaloilleni jos en olisi liikkunut laisinkaan.
ottaisin myös kiitollisena vastaan neuvoja juoksun opettelusta, ja vielä parempi olisi jos löytyisi ystävä siihen hommaan kun mies on päivät töissä.
Mahtavaa, että olet sairaudesta huolimatta jaksanut liikkua, vieläpä noin monipuolisesti!
Lenkin jälkeinen olo se on, mikä saa lähtemään yhä uudestaan liikkeelle. Nytkin tuntuu hölkän ja uinnin jälkeen oikein mukavalta.
Monesti töiden jälkeen olen sen verran väsynyt, etten oikein jaksaisi ja viitsisi lähteä lenkille. Kun sitten kuitenkin lähden, saan kerta kerralta uusia voimia ja virkistyn.
Juoksun opettelusta sanon vain sen verran, että aloittele varovasti, jotta paikat kestävät, ja muista venytellä välillä, etteivät lihakset jumiudu.
tulee harrastetuksi nyt paljon enemmän kuin nuorempana. Oikeastaan olen erittäin laiska liikkumaan, mutta yli viisikymppisenä mieheni ehdotti, että alkaisimme pelata tennistä. Sitä en ollut koskaan harrastanut ja suhtauduin epäilevästi, mutta lähdimme kokeilemaan. Nyt olemme 8 vuotta säännöllisesti harrastaneet kerran viikossa tenniksen peluuta, emme kuitenkaan hampaat irvessä vaan nauttien. Olemme lähinnä palloilijoita, emmekä koskaan laske pisteitä. Tenniksestä tuli meille elämäntapa. Lisäksi sauvakävelemme silloin tällöin ja aina yhdessä ja nyt kesällä pyöräilemme tosi paljon. Uinti ei ole minun juttuni, vain kerran olen uinut tänä kesänä, sen sijaan pyöräily on minusta kaikkein parasta kesässä.
tulee pakosta, eli työmatkat kävellen ja pyöräillen. Talvella uinti ja vesijuoksu, joka on todella hyvää liikuntaa.
..pieniä pausseja lukuunottamatta.
Lajeja on monta kesällä liikun paljon rullilla ja sauvakävelen sekä uin joessa kesäpaikassa.
Talvella sitten on lajeina mm.hiihto joka on minun lempilaji,ja sähly,keila,sauvakävely,punttisali sekä uinti hallissa.
Vuodessa tulee 365 suoritusta eli keskimäärin joka päivä, pidän myös kirjaa suorituksista.
Minun mielestä rullailu on mukavampaa kuin pyöräily olen harrastanut myös sitä kun kuljin töissä ympäri vuoden pyörällä matkaa tuli 25km mutkin.
liikkumisen noin nelikymppisenä. Nyt olen 57. Kesällä tulee kävelyä ja pyöräilyä yhteensä noin 70 km viikossa. Viime talvena hiihtelin noin 1500 km. Lisäksi teen kaksi kertaa vuodessa kahden viikon mittaisen tunturivaelluksen lapissa, jolloin tulee kilometrejä 100-150/vaellus. Eipä ole ollut ylipaino-ongelmia ja selkäkivutkin saa pidettyä sopivasti kurissa.
Pari aerobisen peruliikunnan rajoittavaa tekijää on.
1. Epäonnistuneen polvileikkauksen jälkimainingit.
8-vuotta sitten.
2. Nenän tukkoisuu hoidoista huolimatta.
Seurauksena keuhkoputken tulehdukset lenkkeilyä
pelejä yms. harrastaessa.
Kotona ollessa käyn kuntosalilla ka. 5krt/viikko.
40:n vuoden takaisesta voimatasosta jäljellä noin 60%.
Polvi rajoittaa jalkajumppaa ja myös muutakin tankotreeniä.
Raakoja tempauksia ja "hyviä huomenia" sentään sietää ottaa.
Vatsa ja selkä täkeitä hyvinvoinnin kannalta.
Pitkät sarjat, 5 - 15 toistoa, parin minuutin palautukset.
Sykkeen pidän välillä 100 - 130.
Liikkuvuus ja lihaskunto osittain palautuneet. Välissä oli 15-vuoden täystaulo.
Verenpainelääkityksestä olen voinut luopua ja veriarvot ovat erinomaiset.
Lähempänä maksimia täytyy varoa niveliä. Liikkuvuus ei kuitenkaan ole entisensä.
siitä, että monet lihakset ja nivelet kärsivät täydellisestä käytön puutteesta jos antautuu/joutuu pitemmäksi aikaa "lepäilemään". Itse sain olka- ja kyynärpääni kuntoon melomalla, kun pallopelit tuntuivat liian kovilta. Tennis taitaa olla ainoa laji, josta olen sovinnolla nyt (luultavasti) kokonaan luopunut. Kaikkia muita liikuntamuotoja harrastan edelleen, aktiivisuuden taso vain vaihtelee ajoittain. Uusia liikuntamuotojakin näyttää tulevan mukaan kuvioihin aina välillä, vaikka jossain vaiheessa jo päätin, etten enää ryhtyisi hankkimaan uusia välineitä. Viimeisin ostos oli neopreenipuku syksyn kylmien vesien melontaretkien turvaksi ja huomasin heti ryhtyväni miettimään sen muita käyttömahdollisuuksia: pitemmät snorklausmatkat ja mahdollisesti sukeltaminenkin. Yksi asia johtaa toiseen ja tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan enemmän vapaata aikaa käytettävissä.
Lempeäkin liikunta pitää ihmisen vetreänä ja kehon toimintakykyisenä. Kun on tottunut liikkumaan säännöllisesti siitä tulee helposti melkein riippuvuussuhde. Säännöllinen annos mielihyvähormonia ei onneksi kuitenkaan ole kenellekään vahingollista. Suosittelen.;))
Mukavaa huomata, että kommentoijat ovat löytäneet itselleen sopivia liikuntamuotoja.
Itsekin ostin tänä kesänä samanlaisen neopreenipuvun eli märkäpuvun, jolla uintikautta voi pitkittää. Sillä on hauska uida ja kellua. Voi kerralla uida tavallista pitempäänkin.
Uin kesät talvet,pyöräilen työpaikalle keväästä myöhäissyksyyn,käyn hiihtämässä ja/tai lenkillä ainakin kaksi kertaa viikossa,keilailen ja uusi harrastus on golf jonka aloitin pari vuotta sitten,vaimoni joka on Ahvenamaalta on jo golfaillut muutamia vuosia kotimaisemissaan.