Poikkesin tieltä
astuin harhaan
Kylmä viima
vastaani kävi
kun sinut viimeksi näin
Mitäpä siitä
uskottellen itselleni
näennäisen huolimattomasti
Kuljin onnestani ulos
astuin harhaan
Kylmä viima
vastaani kävi
kun sinut viimeksi näin
Mitäpä siitä
uskottellen itselleni
näennäisen huolimattomasti
Kuljin onnestani ulos
Vastaukset 26
Vanhimmat
tässä tilitys tehdystä virheestä....
No runo oli mieleeni
Paljon olet kehittynyt eteenpäin Lio-na
Kyllä olen sitä mieltä että täällä voisimme antaa
toisillemme rakentavaa kritiikkiä,eikä siitä pidä suuttua vaan ottaa opiksi :)Onkohan mahdollista?
mahdollista, eikä ole aihetta suuttua vaan ottaa opikseen, tämä runo? en tiedä teen sitten niin tai näin, aina menee väärinpäin, kiitos Runoilijatar sanoistasi!
mutta, onneksi tie kuitenkin aina
löytyy harhailujen jälkeen.
En tiedä, onko runosi vain runo
vai sisältyykö siihen elämää,
mutta jotenkin se kuitenkin vain
kosketti.
Osaat sanoa paljon vähemmillä sanoilla,
paljon enemmän, kuin minä runsailla
sanoillani.
Kiitos -
runosi oli tunnetta täysi,
syntynyt sitten kuinka tahansa.
sen kummemmin ajattelematta, muuta tään aiheen syy on siinä, että tunnen todella itseni ulkopuoliseksi, ei totta mutta ei ihan fantasiaakaan
on käynyt minullekin silloin tällöin.
Näyttää olevan yhtä hapuilua tämä elomme täällä.
Oliko hieno reissu?
Yhdyn Rellun sanoihin, runosi käyvät yhä tiiviimmiksi, hienoa Lio-na :)
Aika osuva runo.
Tuollaistakin voi sattua.
Hyvää jatkoa hienossa harrastuksessasi. Tarkoitan siis runoilujasi ;).
olevansa kuin sokea (yks mun fobiostani) minäkin harhailen elämän tiellä, onneksi mulla on paimenkoira!
Olette oikeassa, täytyy yrittää tiivistää näitä tekekeleitä, olin Tukholmassa ja vanha kaupunki
viehättää, mutta koti on paikka jossa elän ja olen, ikävä taas kuitenkin jonnekin, kuinka sulla menee, onko helle vienyt inspiksen?
Hyvää yötä Kaukomieli ja kiitti vastauksestasi!
Omalle kohdallesiko? (kiusaan), oikeastaan mulla on liiankin paljon "harrastuksia", mikä musta tulee "isona"?
Kiusaa pois vaan :).
Saatohan tuo runo osua miuhunki aika kohdalleen. Ihmisillä taitaa samat kokemukset olla kierrätyksessä ajasta toiseen.
Ei kannata isoontua liikaa. Se ei oo pitemmän päälle terveellistä. Haaveita ja suunnitelmia tietysti pitää olla.
kierrätyksessä, mutta ihmiset ei, ainakaan omalta kohdaltani
Sehän mun suurin vikani onkin että haaveilen kaikenlaista ilman päämäärää, vaikka onhan mulla sentään ammatti mihin palata (kirjastossa) toisaalta kiinnostaa myös ruuanlaitto (kasvis), olisi vain joku joka näyttäisi paikkani maailmassa!!!!!!
Mie oon huomannu, että se paikka elämässä pitää etsiä ja määrätä itse.
Toisiin on mukava ja helppo ripustautua, mutta pitemmän päälle se on mahdoton tie.
Jopas meni syvälliseksi. Tarkoitus oli alunperin vain kehua runoasi.
ripustautua toiseen ihmiseen, mutta olen pärjännyt yksin ennenkin, miksi siis nyt tuntuu vaikealta?
Jos se johtuu siitä että syksy koittaa ja lohduttomuus?
Herkät ihmiset kuolee luonnon mukana. Heräävät sitten uuteen elämään kun hanget alkaa toistaa auringon valoa.
tuntuu lohdottumalta ja vielä pitkä talvi edessä, ei auta vaikka kuinka päin yrittäis, aina on esteitä, mutta ne on voitettavissa, eikö vaan?
Kyllähän se on kamalaa katella kun lehdet menettää vihreytensä.
Syksy koittaa ja surettaa. Mieluiten katsoisi syksyn pimeyttä jonkun kanssa kahdestaan, mutta semmoiseen ylellisyyteen ei taida miullakaan olla mahdollisuutta.
Mutta sitte taas joskus kevät koittaa ja elämä voittaa.
Tuostakin oikeestaan pitäis kirjoittaa runo.
joka voittaa syksyn pimeyden ja yksinäisyyden tunteen. Sinä osaat kirjoittaa hauskoja runoja joista tälläinen melankoololinen ihminen iloistuu.
Syksy tulee ja järjen vie.
Järjettömyydestä uusi tie
johtaa kohti ihanaa valoa.
Mieli tuntee taas uutta paloa
Valo koittaa ja mustan voittaa.
Aurinko sielun hurmioittaa.
Kaikki hyvältä tuntuu ja kevyeltä.
Elämä tuntuu taas elämältä.
Kevät runo näin alkusyksyyn.
Miun runoilut ei oo ihmeellisiä, mutta sydämestä kuitenkin.
Minäkin tykkäsin Gamla Stanista aikoinaan.
Mun inspikset on kiteytynyt tiukkaan työtahtiin tulevaa näyttelyä varten, helle ei paljoa heiluta,
pari saunavuoroa olen kyllä jättänyt väliin ja lisännyt suihkussa käyntejä.
Kiva kun taas kirjoittelet tänne :)
näyttely, onko se syys- tai lokakuussa, nyt sanon minä puolestani että olet varsinainen energiapommi, mistäs sellaisen energian sais?
muusallani on osuutta energiaani(älä vaan kysy muusastani tarkemmin, voisin vielä paljastaa kaikki ;))
Joo, näyttelyni avajaiset on 20.9 Malmitalon galleriassa että tervetuloa.
Tunnistan sinut siitä kun kuiskaat mulle "muusa",
kolme kertaa varmuuden vuoksi:)
Lio-na! Taisit kulkea yhdestä kokemuksesta kohti onnea, uskon minä! Ihanaa iltaa sinulle!
Kiitos runostasi! ;D
sä olet piileskellyt? Olisipa niin kuin kirjoitit, kiitti itsellesi!
Huidellut siellä täällä kesälomalla! Eikä loppua näy! :) Lämmintä piisaa, kun ei viilene, sada , runovirta ehtyy..odotan ehkä syksyä..josko jotain saisi aikaan, mutta nyt on muiden asioiden vuoro. Ihana välillä palata tännä "kotiin"! Kirjoittele edelleen, minä haluan lukee runojasi, kuin myös muiden! Leppoisaa iltaa vielä! ;)
"kiltistit" sanoit, ei näy loppua täälläkään, vaikka "runoileminenkin" kärsii kuivuudesta, niinkuin luontokin, silti toivoisin lämmön jatkuvan ja jat....
Trooppisen lämmintä romanttista kesäyötä!
toivon kesän jatkuvan. Kylmä talvi on kuitenkin edessä, pitkänä..hytistään sitten ja kirjoitellaan näpit kohmeessa! :)))))) Nyt kerätään runon siemeniä, ehkä talvi saa ne kukkimaan..kun kesä on vain muisto.. Öitä hyviä ,sinne missä oletkin!
Katso,että ei kurkista nurkan takana.
Onni on niin ihmeelinen.
Ei sitä voi pois heittää, ei hävitää.
Se seuraa läpi sinun elämää.
Usko vaan ja nautitaan.
Uudestakin onnesta.
Ystävä.