Kivun siivillä taivaisiin,
ruoskaniskuilla nirvanaan.
Ketjuista vetämällä saat täyttymyksen
ja koukkujen repiessä armossa kylvet.
Anna mun auttaa.
Sä et tiedäkään todellista tuskaa,
kun sydän pudotessa nyrjähtää.
Se avaa ovet - vaan ei taivaaseen
se tekee susta jumalan.
Seisot yksin rajalla ja toivot kuolemaa
samalla ymmärrät ettei oo kauniimpaa.
Älä edes yritä liukua ruumiistas
avaa mieles, nauti tuskasta
se pitää vain kestää.
ruoskaniskuilla nirvanaan.
Ketjuista vetämällä saat täyttymyksen
ja koukkujen repiessä armossa kylvet.
Anna mun auttaa.
Sä et tiedäkään todellista tuskaa,
kun sydän pudotessa nyrjähtää.
Se avaa ovet - vaan ei taivaaseen
se tekee susta jumalan.
Seisot yksin rajalla ja toivot kuolemaa
samalla ymmärrät ettei oo kauniimpaa.
Älä edes yritä liukua ruumiistas
avaa mieles, nauti tuskasta
se pitää vain kestää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teinienergiaa:) Runosi oli sytyttävä ja siinä tosiaan oli sitä jotain. Ehkä vähän teinimäinen mutta tässä runojasi lukiessa olen huomannut että se taitaa olla tyylisi. Mielestäni olet kiitettävästi löytänyt linjan ja noudattanut sitä sopivissa määrin olematta sen suhteen liian tiukka. Runosi ovat koskettavia ja kertovat usein sielun tuskasta, eikö? Niinkun tämäkin taitavasti korjoitettu runo.
sitä mä yritän kaikin keinoin välttää. yyyäääähhh... no mutta kai sekin on vaan kestettävä etten (enää?) osaa kirjoittaa. tääkin piti väkisin vääntää ja jälki on sen mukaista. sielun tuskasta, ja paskat, elämänilosta nää kertoo (tähän tulis hymiö, mutta kun ei kehtaa), mut en tiedä ymmärtääkö kaikki niitä ihan niinkun mä tarkotin ne. kiitos kuitenkin.
6 pistettä.