Korot

Vuodesta toiseen täällä on rummutettu asuntokuplan puhkeamista. Nyt on ollut nähtävissä jonkinlainen taittuminen asuntojen hintojen nousukäyrässä mutta hintojen laskuun saati romahdukseen tästä on vielä hyvin pitkä matka.

Eikä ihmisten yleensä ole pakko asumisasuntoaan myydä poikkeuksena ne muutamat reppanat jotka ovat ottaneet ylisuuren asuntolainan. Ne asunnot joiden myyntiaikojen pitenemisestä puhutaan ovat enimmäkseen sijoitusasuntoja.

Sijoitusasunnoissa asuu yleensä vuokralainen, ja jos osaan tätä palstaa lukea niin he ovat juuri niitä jotka haaveilevat hintojen romahduksesta.

Unelmassa on kuitenkin sellainen särö että mikäli sijoitusraha lähtee hakemaan muita kohteita kuin kaupunkiasunto, näiltä päiväuneksijoilta menee asunto alta. Ja jos heidän luottokelpoisuutensa ei ole ennätysmatalan kynnyksen aikana riittänyt asuntolainan ottoon, miten se riittäisi sitten tulevaisuudessakaan kun korot ovat tapissaan? Se hekumoitu "rommaus" pyyhkii nimenomaan vuokra-asuntokantaa ja sen jälkeen tuhnuttelijalla onkin kolea tulevaisuus kun jäljellä ei ole kuin särkyneet unelmat ja tuulen huuhtoma takapuoli.

Vaikea kuvitella mitään sellaista realistista skenariota joka romauttaisi pienten kaupunkiasuntojen hinnat. Talous on erittäin vakaalla uralla, olemme EU:n jäseniä ja rahapolitiikkaa eivät enää sanele sellua keittävät vuorineuvokset. Suomalaiset ovat varakkaampia kuin koskaan ja sodan jälkeen sukuihin kertynyt varallisuus siirtyy sukupolvilta toisille ja liikkuu jatkuvasti maalta kaupunkeihin. Viime vuosi oli ennätysmäisen muuttoliikkeen vuosi, hakkaa 60-luvun "maaltapakovuodetkin". Tämän vuoksi "rommaus" asuntojen hinnoissa tapahtuu tyhjenevillä korpikylillä, ei kaupungeissa.

Suuret ikäluokat alkavat olla sen ikäisiä että 70-luvula rakennetun omakotitalon hoito alkaa käydä voimille ja keskusta-asuminen pikku kaksiossa tai kolmiossa houkuttelee. On myös paljon nuoria toimihenkilöperheitä joiden tulot riittävät hienosti suurienkin lainojen hoitoon. Nämä kaksi ryhmää ovat löytäneet toisensa ja heitä ei korkojen heilahtelu juurikaan hetkauta.

Keski-ikäisillä oman asuntonsa maksaneilla on varaa ostaa pikku kaupunkiasuntoja paitsi sijoitusmielessä myös lastensa käyttöön sekä ihan huvin vuoksi omaan käyttöön kaupunkireissuja varten. Omakotitalo on jossain Nurmijärven takana ja keskustassa on yksiö-kaksio jossa voi viikolla yöpyä kun konttorissa menee pitkäksi.

Tuulipuvut ja tuhnuttelijat ovat äärimmäisen marginaalisia ryhmiä joilla ei ole asuntomarkkinoiden kokonaisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä.

Mutta saahan pers'aukisetkin haaveilla.