Aloitan sairaanhoitoalan opiskelut kuun lopussa ja mietityttää ja ahdistaa asia kovasti.... en todellakaan tiedä kiinnostaako mua se työ lainkaan (toisaalta kuka tietäis?!).. mutta ahdistaa vaan koko ajan.Varsinki ku lukee kaikkee juttuu hoitoalan vaikeesta tilanteesta ja hunoista palkoista ni pakostakin alkaa mietityttämään.
Se on selvä että haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja rakastan auttaa muita..mutta en toisaalta jaksa sellasta että pitää koko ajan tehdä ylitöitä ja niska limassa raataa hommia... (tollasen kuvan kyseisestä alasta on vähän saanut).
Toisaalta oon tosi tyytyväinen,että pääsen nyt johonkin opiskelemaan ja muutan pois kotikaupungistani omilleni....sitä kautta pääsee ainakin kokeileen siipiään...silti ahdistaa ja mietityttää että onko päätökseni ollu järkevä..
Psykologia on toinen alue mikä mua voisi kiinnostaa,mutta kun sinnekin ihan älyttömän vaikea päästä ja muutenkin kun olen_SURKEA_ matikassa.. (jotai siellä kaiketi tarvitaan).
Ääh,en todellakaan tiedä mitä mun pitäisi ajatella. Tuntuu,että on ihan hukassa itsensä kanssa.
muilla samanlaista tilannetta`?
Se on selvä että haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja rakastan auttaa muita..mutta en toisaalta jaksa sellasta että pitää koko ajan tehdä ylitöitä ja niska limassa raataa hommia... (tollasen kuvan kyseisestä alasta on vähän saanut).
Toisaalta oon tosi tyytyväinen,että pääsen nyt johonkin opiskelemaan ja muutan pois kotikaupungistani omilleni....sitä kautta pääsee ainakin kokeileen siipiään...silti ahdistaa ja mietityttää että onko päätökseni ollu järkevä..
Psykologia on toinen alue mikä mua voisi kiinnostaa,mutta kun sinnekin ihan älyttömän vaikea päästä ja muutenkin kun olen_SURKEA_ matikassa.. (jotai siellä kaiketi tarvitaan).
Ääh,en todellakaan tiedä mitä mun pitäisi ajatella. Tuntuu,että on ihan hukassa itsensä kanssa.
muilla samanlaista tilannetta`?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lukion jälkeen tuli itsekin harhailtua neljä vuotta. Eka välivuosi meni kuin itsestään. Toisena ilmoittauduin psykologian valmennuskurssille ja aloin lukemaan tilastomatikkaa. Usko itseen ei ollut tarvittavaa ja jo helmikuussa aloin lukemaan farmasiaa ja menin valmennukseen - ei silti opiskelupaikkaa. Seuraavana vuonna yritin lukemaan sosiaalityötä koska sinne piti olla helpompi päästä. En päässyt Helsinkiin mutta Kuopioon pääsin.
Nyt sitten viime syksynä päätin että vielä kerran yritetään ja tosissaan. Eli psykologian valmennuskurssille ja lukemiset käyntiin jo vuodenvaihteessa. Vaikka usko oli moneen kertaan koetuksella niin sieltä se opiskelupaikka tuli, vaikka aikoinaan en päässyt edes yo-kirjoitusten matikasta läpi :) Mutta pääasia että parin viikon päästä alkaa opiskelut siellä missä oon aina halunnutkin opiskella. Kaikki on tosiaan mahdollista kun tekee sinnikkäästi töitä. Tsemppiä!
Juurikin näin: jos lukumotivaatio loistaa poissaolollaan ja on todella kauhean epävarma valinnastaan, joko elämäntilanne tai ala (tai molemmat) ovat väärät.
Kannattaa antaa itselleen tarpeeksi tilaa ja aikaa löytää se oma tiensä, ja muistaa myös perustella se itselleen eli tarkistaa, mistä syystä jokin ala tuntuu omalta.
Toisaalta ei ehkä kannata älyttömästi sättiä itseään vääristä valinnoista, koska harvasta koulusta ja alasta pääsee kuitenkaan perille mututuntumalla; joskus täytyy kokeilla tietääkseen alan itselleen vääräksi.
Myöskään se, että jättäytyy jostakin tietystä koulusta tai alalta pois, ei tarkoita sitä että se olisi siirtynyt ikuisiksi ajoiksi menneisyyteen eikä sinne voi enää koskaan palata. Toisinaan voi havaita olleensa oikealla tiellä, mutta vääristä syistä. Harharetkistä saattaa hyvinkin seurata hyvää.
..sama tilanne. Nyt pääsin heti lukion jälkeen terveydenhoitajaksi opiskelemaan suoraan, enkä tiedä kiinnostaako ala minua. Toisaalta onneksi ei tarvii jäädä sairaanhoitajaksi, kun sitä en ehkä jaksaisi. Terveydenhoitajan työ on ehkä "kepeämpää". Mut henkisesti raskastahan se on joka tapauksessa.
Valitsin vain alan, koska en muutakaan keksinyt. Ja ihme että pääsin koko kouluun, koska sinne oli korkeat pisterajatkin, tuurillakin ehkä haastattelussa vastailin.
Sekava olo todellakin, muutto edessä ja uusi koulu ja epävarma tulevasta. No mut tsemppiä meille, nuoriahan me vielä ollaan ja alaa voi vaihtaa jos ei hyvältä tunnu! (toivottavasti valitsin oikean alan:( )
Sitä ei tarvitse huolehtia, ettei työtä löydy, sitä löytyy aina terveydenhuollon ammattilaiselle.
Ja jos palkkataso ei suomessa miellytä tehkää niinkuin minä teen, lähden ulkomaille töihin!