Otsikosta voikin jo päätellä aika hyvin, mikä on ongelmani tällä kertaa.
Eli olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt, että olisi kivaa laajentaa kaveripiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta en tiedä miten se tehdään. Kaikki kaverini ovat vain tulleet jostain ja täysin uusiin ihmisiin en ole tutustunut vuosiin.
En ole varsinaisestki kovin epäsosiaalinen, mutta kynnys mennä puhumaan tuntemattomalle on tosi suuri. En tiedä yhtään, että mitä sanoisin ensimmäiseksi, jos mulla ei ole varsinaisesti oikeaa asiaa. Kun keskustelu on saatu alkuun, ei sen ylläpitäminen ole kovin vaikeaa, kunhan osaa olla oma itsensä.
Toinen ongelma on, että missä ihmeessä ihmisiin tutustutaan? Koulussa tavallaan jo tunnen monia ihmisiä pintapuolin, mutta he eivät tiedä musta paljon mitään, koska oon tähän asti ollu todella hiljainen ja epäsosiaalinen, mutta olen muuttunut ja muutun kokoajan lisää. Mun mielestä on vaan tosi vaikeeta puhua sellasten kanssa, joilla on jo joku käsitys musta. Paljon helpompi puhua täysin tuntemattomille, kuin niille, joille olen aina se hiljainen tyyppi, joka ei puhu mitään.
Ja baariin mua ei kiinnosta mennä siinä toivossa, että tutustuisin uusiin ihmisiin, koska en halua itse tutustua, kun olen kännissä tai, kun joku muu on kännissä. Kännääminen kännäämisenä, muu muuna.
Kiitos.
Eli olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt, että olisi kivaa laajentaa kaveripiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta en tiedä miten se tehdään. Kaikki kaverini ovat vain tulleet jostain ja täysin uusiin ihmisiin en ole tutustunut vuosiin.
En ole varsinaisestki kovin epäsosiaalinen, mutta kynnys mennä puhumaan tuntemattomalle on tosi suuri. En tiedä yhtään, että mitä sanoisin ensimmäiseksi, jos mulla ei ole varsinaisesti oikeaa asiaa. Kun keskustelu on saatu alkuun, ei sen ylläpitäminen ole kovin vaikeaa, kunhan osaa olla oma itsensä.
Toinen ongelma on, että missä ihmeessä ihmisiin tutustutaan? Koulussa tavallaan jo tunnen monia ihmisiä pintapuolin, mutta he eivät tiedä musta paljon mitään, koska oon tähän asti ollu todella hiljainen ja epäsosiaalinen, mutta olen muuttunut ja muutun kokoajan lisää. Mun mielestä on vaan tosi vaikeeta puhua sellasten kanssa, joilla on jo joku käsitys musta. Paljon helpompi puhua täysin tuntemattomille, kuin niille, joille olen aina se hiljainen tyyppi, joka ei puhu mitään.
Ja baariin mua ei kiinnosta mennä siinä toivossa, että tutustuisin uusiin ihmisiin, koska en halua itse tutustua, kun olen kännissä tai, kun joku muu on kännissä. Kännääminen kännäämisenä, muu muuna.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on sama ongelma toisinaan...
Ehkäpä siihen ei auta mikään muu kuin se, että menet vain rohkeasti puhumaan uusille ihmisille vaikkei sen kummempaa asiaa olisikaan. Kannattaa kysellä ihan tavallisia asioita (muttei kuitenkaan mitään kauheaa tivaamista) ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Monet pitävät siitä kun saavat puhua itsestään. Pelkkä tervehtiminenkin voi saada ulospäinsuuntautuneemman ihmisen avaamaan keskustelun kanssasi, jolloin sitä ei tarvitse tehdä itse. Usein aloituksen jälkeen keskustelu jatkuu sulavammin.
Toivottavasti tuosta höpötyksestä oli jotain apua :D
Tsemppiä!
taitaa olla aika yleinen ongelma. :D
Netissähän voi ainakin ensi alkuun tutustua, vaikka chatissä tai sähköpostilla... Myöhemmin voi tavata livenäkin.
Itse aion kuitenkin kokeilla tätä: Aloitan jonkun harrastuksen, menen jollekin kurssille. Ja sitten liityin lopulta yhteen järjestöön ja ehkä sen kautta tapaan uusia ihmisiä...
Jos sulta löytyy vaikka jotain poliittista vaukaumusta lähde mukaan johonkin puolueen nuorisotoimintaan.
tai rupea tekemään vapaaehtoistyötä?
Tosin jos asut tuppukylässä voi olla vaikeampaa...
mulla n vaan yksi ystävä ja se on ystävä jonka olen tuntenut ala asteelta asti.sitten on yksi toinen lapsuuden ystävä kenen ystävä en ole edes enään oikeastaan.eli mulla ei ole muita kuin mun siskot,eli määä olen tosi epäsosiaalinen.olen myös tyytyväinen tälläi.sulla on varmasti enemmän ystäviä kuin yksi vain.