Varmasti oma koti. Mutta entä sitten kun ollaan tilanteessa, jolloin sijoitusta tarvitaan? Leikin mielessäni ajatuksella, että minun olisi mahdollista siirtää jokainen sijoitusta tarvitseva lapsi hänelle parhaiten sopivaan sijoituspaikkaan.
Pohjalla on tietysti se ajatus, että lastensuojelulaki on jo uudistettu, asiat käsitellään tuomioistuimessa, järjestetään läheisneuvonpito, perhekuntoutuskeskukset ovat kaikkien saatavilla jne.
Seuraavat ajatukset on tarkoitettu siemeneksi pohjalle, herättämään pohdintaa ja ajatuksia ja toivonkin, että toisetkin esittäisivät omia mielipiteitään.
Jos ajatellaan niitä lapsia, joihin lastenkodissa tutustuin, heistä yhtä ei käyty katsomassa koskaan. Vaitiolovelvollisuuden takia en tietysti henkilökunnalta kuullut kenenkään taustoista mitään, tieto tuli joko lapselta itseltään tai kavereiden kertomana. Ko. lapsesta sanottiin: "J:n äiti on kadonnut, kukaan ei tiedä, missä hän on. Kukaan ei ole koskaan käynyt täällä hänen luonaan." Kun hain omaa lastani lomalle, tuli ko. lapsi toivottamaan hyvää lomaa ja kerrankin sanoi vähän ujosti hymyillen: "Minäkin haluaisin joskus kotiin." Melkein itketti silloin lähteä sieltä.
Myöhemmin ilahduin kun lapset kertoivat, että J saa uuden äidin, isän ja pikkusiskon. Asiaa valmisteltiin muutama kuukausi, lapsi kävi uudessa sijaisperheessä välillä lomilla, vaikutti viihtyvän siellä hyvin ja viimein oli lastenkodissa läksiäisjuhlan aika. Hänen kohtalonsa vaikutti sillä hetkellä valoisalle ja kaikki olivat iloisia hänen puolestaan, vaikka moni lapsista jäi kaveria kaipaamaan kun lähdön aika tuli. Aikuisilta tullutta varmaa tietoa ei siis hänen taustastaan siinä mielessä ollut, että miksi adoptio ei hänen kohdallaan tullut kysymykseen.
Toisesta lapsesta kuulin sen verran, että hänen äitinsä oli kuulema sairastunut ilmeisesti kroonisesti niin, että ei voinut lastaan koskaan enää hoitaa (siis lasten kertomana). Isä, joka asui ulkomailla, kävi muutaman kuukauden välein lasta katsomassa. Miksi isä ei ottanut lasta luokseen? Odotettiinko isän elämäntilanteen jotenkin muuttuvan, en tiedä. Itse olisin selvittänyt isän tilanteen ja jos olisi näyttänyt, että hänen olosuhteensa eivät muutu, olisin järjestänyt lapsen vanhemmuuden arviointijaksolle pk-keskukseen tulevien sijaisvanhempikandidaattien kanssa.
Osasto oli tarkoitettu 8-12-vuotiaille lapsille, siellä oli kuitenkin vain seitsemän lasta, koska yksi 17-v lievästi kehitysvammainen lapsi oli kahden paikalla. Hän oli asunut siellä kuulema koko ikänsä, kävi koulua, oli työharjoittelussa ja hänen pois muuttoaan suunniteltiin kuulema lähiaikoina. Miksi häntä ei oltu sijoitettu sijaisperheeseen? Vierestä katsoen, siis asioista perin juuri tietämättä, se olisi mielestäni ollut mahdollista. Mutta eikö kehitysvammaiselle viehättävälle lapselle/nuorelle olekaan ottajia?
Yksi lapsi oli siellä huoltajuusriidan takia, eikä se ollut hänelle sopiva paikka ollenkaan. Häntä kävivät molemmat vanhemmat tapaamassa pari kertaa viikossa, viikonloput ja koulujen lomat hän vietti jomman kumman vanhemman luona, eikä olisi halunnut ikinä palata osastolle ollenkaan. Mielestäni huoltajuusriidat pitäisi pystyä ratkaisemaan jotenkin muuten kuin huostaanotolla! Nekin ovat varmasti hyvin tapauskohtaisia, mutta jotenkin tuntuu karkeasti tilannetta arvioiden, että huoltajuus sille vanhemmalle joka ei riitele ja pystyy pitämään lasta luonaan ilman, että mollaa lapselle toista vanhempaa. Pk-keskukset olisivat mielestäni mainioita paikkoja noissakin tapauksissa huoltajuuden määräytymisessä, vanhemmuuden arvioinnissa, sopivien tapaamisten määrittelyssä etävanhemmalle jne. Siis huoltajuusriita taustaiset lapset pois sijoituksesta!
Ja toinen ryhmä lapsia, jotka pitäisi saada pois sijoituksesta ovat ne, jotka ovat siellä sairaalapaikkojen puuttumisen takia. Siis kotona ei syytä huostaan, mutta lapsi on lähetetty lastenkotiin muka hoitoa saamaan. Tilanne on järjetön! Lasten ja nuorten terveydenhuollon kehittäminen tarvetta vastaavalle tasolle on siis a ja o heidän kohdallaan. Avoimet lääkärien virat on täytettävä julkisella puolella joko palkankorotuksin tai mitä nyt sitten porkkanana tarvitaankin, ja virkoja lisättävä tarpeen mukaan. Mihin ihmeeseen rahat häipyvät kuntien sisällä, vaikka eduskunnasta rahaa vuosittain budjetoidaan terveydenhuollon kehittämiseen?
Mielestäni vanhempien vaikean päihdeongelman takia huostaanotetut lapset on parasta sijoittaa laitokseen. Sijaisvanhemmat valittavat niin paljon ongelmista vanhempien kanssa, että tilanteen se puoli on helpompi hoitaa laitoksessa. Siellä ei henkilökunta väsy lapseen eikä vanhempiin, eikä lapsi sen takia joudu sijoituskierteeseen, pomppimaan paikasta toiseen.
Tämä pohjustuksena, pakko lopettaa muiden kiireiden takia. Jatkan myöhemmin.
Pohjalla on tietysti se ajatus, että lastensuojelulaki on jo uudistettu, asiat käsitellään tuomioistuimessa, järjestetään läheisneuvonpito, perhekuntoutuskeskukset ovat kaikkien saatavilla jne.
Seuraavat ajatukset on tarkoitettu siemeneksi pohjalle, herättämään pohdintaa ja ajatuksia ja toivonkin, että toisetkin esittäisivät omia mielipiteitään.
Jos ajatellaan niitä lapsia, joihin lastenkodissa tutustuin, heistä yhtä ei käyty katsomassa koskaan. Vaitiolovelvollisuuden takia en tietysti henkilökunnalta kuullut kenenkään taustoista mitään, tieto tuli joko lapselta itseltään tai kavereiden kertomana. Ko. lapsesta sanottiin: "J:n äiti on kadonnut, kukaan ei tiedä, missä hän on. Kukaan ei ole koskaan käynyt täällä hänen luonaan." Kun hain omaa lastani lomalle, tuli ko. lapsi toivottamaan hyvää lomaa ja kerrankin sanoi vähän ujosti hymyillen: "Minäkin haluaisin joskus kotiin." Melkein itketti silloin lähteä sieltä.
Myöhemmin ilahduin kun lapset kertoivat, että J saa uuden äidin, isän ja pikkusiskon. Asiaa valmisteltiin muutama kuukausi, lapsi kävi uudessa sijaisperheessä välillä lomilla, vaikutti viihtyvän siellä hyvin ja viimein oli lastenkodissa läksiäisjuhlan aika. Hänen kohtalonsa vaikutti sillä hetkellä valoisalle ja kaikki olivat iloisia hänen puolestaan, vaikka moni lapsista jäi kaveria kaipaamaan kun lähdön aika tuli. Aikuisilta tullutta varmaa tietoa ei siis hänen taustastaan siinä mielessä ollut, että miksi adoptio ei hänen kohdallaan tullut kysymykseen.
Toisesta lapsesta kuulin sen verran, että hänen äitinsä oli kuulema sairastunut ilmeisesti kroonisesti niin, että ei voinut lastaan koskaan enää hoitaa (siis lasten kertomana). Isä, joka asui ulkomailla, kävi muutaman kuukauden välein lasta katsomassa. Miksi isä ei ottanut lasta luokseen? Odotettiinko isän elämäntilanteen jotenkin muuttuvan, en tiedä. Itse olisin selvittänyt isän tilanteen ja jos olisi näyttänyt, että hänen olosuhteensa eivät muutu, olisin järjestänyt lapsen vanhemmuuden arviointijaksolle pk-keskukseen tulevien sijaisvanhempikandidaattien kanssa.
Osasto oli tarkoitettu 8-12-vuotiaille lapsille, siellä oli kuitenkin vain seitsemän lasta, koska yksi 17-v lievästi kehitysvammainen lapsi oli kahden paikalla. Hän oli asunut siellä kuulema koko ikänsä, kävi koulua, oli työharjoittelussa ja hänen pois muuttoaan suunniteltiin kuulema lähiaikoina. Miksi häntä ei oltu sijoitettu sijaisperheeseen? Vierestä katsoen, siis asioista perin juuri tietämättä, se olisi mielestäni ollut mahdollista. Mutta eikö kehitysvammaiselle viehättävälle lapselle/nuorelle olekaan ottajia?
Yksi lapsi oli siellä huoltajuusriidan takia, eikä se ollut hänelle sopiva paikka ollenkaan. Häntä kävivät molemmat vanhemmat tapaamassa pari kertaa viikossa, viikonloput ja koulujen lomat hän vietti jomman kumman vanhemman luona, eikä olisi halunnut ikinä palata osastolle ollenkaan. Mielestäni huoltajuusriidat pitäisi pystyä ratkaisemaan jotenkin muuten kuin huostaanotolla! Nekin ovat varmasti hyvin tapauskohtaisia, mutta jotenkin tuntuu karkeasti tilannetta arvioiden, että huoltajuus sille vanhemmalle joka ei riitele ja pystyy pitämään lasta luonaan ilman, että mollaa lapselle toista vanhempaa. Pk-keskukset olisivat mielestäni mainioita paikkoja noissakin tapauksissa huoltajuuden määräytymisessä, vanhemmuuden arvioinnissa, sopivien tapaamisten määrittelyssä etävanhemmalle jne. Siis huoltajuusriita taustaiset lapset pois sijoituksesta!
Ja toinen ryhmä lapsia, jotka pitäisi saada pois sijoituksesta ovat ne, jotka ovat siellä sairaalapaikkojen puuttumisen takia. Siis kotona ei syytä huostaan, mutta lapsi on lähetetty lastenkotiin muka hoitoa saamaan. Tilanne on järjetön! Lasten ja nuorten terveydenhuollon kehittäminen tarvetta vastaavalle tasolle on siis a ja o heidän kohdallaan. Avoimet lääkärien virat on täytettävä julkisella puolella joko palkankorotuksin tai mitä nyt sitten porkkanana tarvitaankin, ja virkoja lisättävä tarpeen mukaan. Mihin ihmeeseen rahat häipyvät kuntien sisällä, vaikka eduskunnasta rahaa vuosittain budjetoidaan terveydenhuollon kehittämiseen?
Mielestäni vanhempien vaikean päihdeongelman takia huostaanotetut lapset on parasta sijoittaa laitokseen. Sijaisvanhemmat valittavat niin paljon ongelmista vanhempien kanssa, että tilanteen se puoli on helpompi hoitaa laitoksessa. Siellä ei henkilökunta väsy lapseen eikä vanhempiin, eikä lapsi sen takia joudu sijoituskierteeseen, pomppimaan paikasta toiseen.
Tämä pohjustuksena, pakko lopettaa muiden kiireiden takia. Jatkan myöhemmin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lapsellesi?
Ja toisaalta, mikä olisi ihanteellinen sijoituspaikka mielestäsi lapsellesi?
kommentointia oikeasti älykkään tekstin perään.
Podetko alemmuuskompleksia?
Luepa teksti uudelleen. Luulisi sinun siihen kykenevän, kun kykenenhän minäkin.
J
oman lapseni lisäksi näitä hoidollisia sijoituksia, joilla ei mitään asiaa olisi lastenkotiin ollutkaan, jos asiat olisi oikein hoidettu tässä yhteiskunnassa.
Voin sanoa heistä samat sanat, mitä olen tuttavilta niin monesti omasta lapsestani kuullut, että 'jos et olisi mitään maininnut hänen asioistaan, ei ikinä arvaisi, että hänellä mitään ongelmia onkaan'. Niinpä.
Joku kysyi, mikä olisi mielestäni paras sijoituspaikka lapselleni. Vastaus: Ei hän sijoitusta tarvitse, kotoa käytävä terapia riittäisi, jos sellaista jostain saisi. Lisäksi hän tarvitsisi ainakin ajoittain välituntiavustajan ja mieluummin pienryhmäopetusta, mutta nuohan ovat jo ihan tähtitieteellisiä vaatimuksia tämän päivän helsinkiläisessä peruskoulussa. Hänen oppimiskyvyssään ei ole mitään ongelmia, mutta hän rasittuu ison luokan hälinästä ja metelistä niin, että saa pahimmillaan päänsärkyä, tulee siitä ärtyisäksi, mikä sitten rasittaa koko koulussa oloa ja kaverisuhteita. Mitään apua emme tällä hetkellä saa mistään, ei ole mitään hoitosuhdetta mihinkään.
käytön kannalta tuon esimerkkiosaston lapsia, niin seitsemästä lapsesta viisi olivat minun mielestäni väärässä paikassa. Siis nuo 3 hoidollista, 1 huoltajuusriita ja 1 kehitysvammainen lapsi. Sossut väittivät laitoksen perivän yhteisistä verovaroista reilusti yli 400 e/lapsi/vuorokausi, mikä on monessa mielessä kohtuutonta! Ei tarvitse ihmetellä suuria lastensuojelukustannuksia!
Paljonko maksaa yhteiskunnalle yksi julkisen puolen sairaalapaikka vuorokaudessa? Kai se jostain netistä löytyisi, en jaksa nyt hakea. Paljonko maksaa julkisen puolen terapia/vrk?
Maksoi se sairaalahoito mitä tahansa, niin lapsella on oltava siihen samanlainen oikeus kuin aikuisellakin ILMAN huostaanottoa! Entä lievästi kehitysvammaisen lapsen lastenkotisijoitus? Kyllä hänellekin sopivampia vaihtoehtoja pitäisi olla tarjolla, huoltajuusriidasta puhumattakaan.
Jos lasten terveydenhoito olisi toimivaa, kuten sen pitäisi olla, huostaanotot olisivat tuomioistuin käsittelyssä ja lastenihmisarvo ja oikeusturva niille kuuluvalla tasolla, tuolle osastolle olisi jäänyt pari lasta. 430 x 30 = ? ja tuo summa kertaa 5 lasta. Saa laskea ken haluaa. Muodostuva summa kertoo säästön, mikä syntyisi kun nuo 5 lasta eivät olisi turhaan kalleimmassa mahdollisessa sijoituspaikassa. Siitä pitäisi tietysti vähentää kulut, jotka muodostuisivat mahdollisesta muusta sairaala/terapia/kuntoutus/halvemmasta ja sopivammasta sijoituksesta, mutta säästöä kertyisi huomattava summa joka tapauksessa.
huostaanotetut lapset noin pääsääntöisesti laitokseen.
Mutta tietysti vasta sitten kun laitosolojen puutteet on ensin poistettu, KAIKISSA laitoksissa lapset saavat inhimillisen kohtelun jne.
Ja IIIIHANAAAAAN suuri määrä turhaa räkytystä loppuisi kun sijareiden ei tarvitsisi olla päihteitä käyttävien vanhempien kanssa MISSÄÄN TEKEMISISSÄ!