Täällä ihan selvästi joku katkera keski-ikäinen nyt kitisee adoptiolautakunnan asettamasta ikärajasta. Adoptiolautakunnan mukaan adoptiolapsen ja -vanhempien välinen ikäero saisi olla korkeintaan 45 vuotta.
Onko adoptiolautakunnan tai jonkun muun henkilön syy, jos ihminen havahtuu perheen perustamisaikeisiin vasta keski-iässä?
Onko tämä kitkerä keski-ikäinen ajatellut, että vauvaiän ohittaneitakin lapsia voi adoptoida? Tosin tuolla asenteella toivon, että hän unohtaa koko adoption. Joka tapauksessa joku järkevämpi keski-ikäinen voi adoptoida ulkomailta leikki- tai jopa kouluikäisen lapsen tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi suomalaisille lapsille. Esimerkiksi 48-vuotias henkilö voi adoptoida 3-vuotiaan tai sitä vanhemman lapsen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että adoptiossa etsitään lapsille parhaita mahdollisia vanhempia eikä aikuisille heidän kriteereitä täyttävää lasta.
Onko adoptiolautakunnan tai jonkun muun henkilön syy, jos ihminen havahtuu perheen perustamisaikeisiin vasta keski-iässä?
Onko tämä kitkerä keski-ikäinen ajatellut, että vauvaiän ohittaneitakin lapsia voi adoptoida? Tosin tuolla asenteella toivon, että hän unohtaa koko adoption. Joka tapauksessa joku järkevämpi keski-ikäinen voi adoptoida ulkomailta leikki- tai jopa kouluikäisen lapsen tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi suomalaisille lapsille. Esimerkiksi 48-vuotias henkilö voi adoptoida 3-vuotiaan tai sitä vanhemman lapsen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että adoptiossa etsitään lapsille parhaita mahdollisia vanhempia eikä aikuisille heidän kriteereitä täyttävää lasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Adoptiolautakunnalta ja sosiaalityöntekijöiltä puuttuu useissa tapauksissa ammattitaito ja kyky ratkoa asioita niin, miten ne kuuluisi ratkaista. Ikärajan vetäminen on laitonta ja sen tietää adoptiolautakunnassakin. Selvisi jostakin papereita. Ei vaan ole poliittisin perustein valituilla puoliammattilaisilla muuten taitoa tehdä valintoja ja siksi on laitettu numero, sillä sen ne osaa katsoa onko isompi vai pienempi numero. Jokaisen pitäisi kasvattaa omat lapsensa, mutta jos niin tärkeästä asiasta kuin lapsen vanhemmuudesta päätetään, niin pitäisi löytyä jotain ammattimaisempia perusteita. Yhdestä sattuneesta syystä haluttiin että adoptiolautakunnan päätös tutkitaan myös ulkomaalaisten ammattilaisten toimesta ja he antoivat suomen adoptiolautakunnan ammattitaidosta kielteisen lausunnon.
En suosittele adoptiovalmennusta, kriteerit ovat hyvin tarkkoja ja suosivat keskiluokan parempituloisia hakijoita. Adoptiovalmennus on ilmainen, mutta valmennuksen maksaa kunta. Hakijoiksi alussa kelpaa kuka vaan. Mielestäni adoptiovalmennuksen voisi maksaa omasta pussista ja siten adoptiovalmennuksen voisi kokonaan siirtää yksityiselle taholle. Kotiselvityksen tehneellä sosiaalityöntekijälle on suuri päätöksentekovalta.