En oikein tiedä mitä kertoisin. Ehkä viimeisimmästä hämmentävästä kokemuksesta. Olen naimisissa oleva 24-vuotias nainen ja aika syvällä kaapissa. Toisinaan tunnen todella syvää vetoa naisiin ja olen valmis etenemään naisten kanssa seksiin asti. Tässä kertomus siitä, kuinka ihanaa on kaivata ja haluta naista, vaikka koko maailma on sitä vastaan.
Olin juhlimassa naisten kesken, erityisesti yhden ystäväni, naisen, kunniaksi, kaikki meni ihan hyvin. Siis kykenin teeskentelemään heteroa, olenhan naimisissa. Kuitenkin, olin ihastunut seurueen sisällä yhteen tuntemattomaan naiseen, olen seksuaalisesti kiinnostunut vaaleista, urheilullisista naisista. oh, kuinka ihanaksi tunsin tämän naisen, jonka olin vasta muutama tunti sitten tavannut. Päivä kului ja sitten ilta, pääsin vihdoin juttelemaan tämän naisen kanssa kahden ja kaikki meni ihan viattomasti.Viimein noin kello 2.00 yöllä sanoin hänelle: "mennäänkö juttelemaan tuonne toiseen huoneeseen?". En todellakaan tarkoittanut viatonta juttelua, vaan olin hirveän kiihottunut ja ajattelin tehdä aloitteen naisen suhteen. En ole ikinä ollut mikään ujo ruusu, vaan todella aloittellinen ihminen. Olen henkisesti sitä mieltä, että jos jotain haluaa saada, niin sen eteen täytyy tehdä jotain, minä halusin tätä naista ja yritin saada hänet kammettua sänkyyni. Juttelimme aluksi ihan viattomia asioita, hän oli niin seksikäs ja ihana. Ainoa ongelma oli se, että hän seurusteli ja minä olen naimisissa. Aloin kääntää keskustelua seksiin, toivoin kai, että hän antaisi aiheen vihjailla tyttörakkaudesta. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Lopulta aloin puhua hänelle tunteistani, kerroin, että halusin tunnustaa hänelle jotain, joka on "pahaa". Kerroin, että minun ei pitäisi tuntea näin, mutta en voi sille mitään. Kerroin myös, että hän on minun mielestäni ihana, niin mieleltään kuin sielultaan. Tyttö sanoi minulle, että se, mitä tunnen ei ole pahaa, mutta hän seurustelee. Hän sanoi myöskin, että tuntee samoin, mutta ei voi toimia sen perusteella. Kun kuulin hänen tunteistaan, innoistuin. Kiihotuin siitä, että hän todella haluaa minua ja loputon etsintäni oli ohi. Kurkotin häntä kohden ja suutelin häntä kaulaan, monesti. Annoin sen hellyyden kaipuun, jota tunsin, puhua puolestaan. Ainoana ongelmana oli se, että kaverini, jonka vuoksi olin tullut koko tapahtumaan, sai tietää tästä. Kaverini hylkäsi minut saman tien, kuullessan viehtymyksestäni tähän naiseen, ja sanoi, ettei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Tunsin tämän perusteella, että minut oli hylätty seksuaalisen suuntautumisen perusteella, kyllä olen biseksuaali! Olisiko mitään kommentteja tähän tilanteeseen?
Olin juhlimassa naisten kesken, erityisesti yhden ystäväni, naisen, kunniaksi, kaikki meni ihan hyvin. Siis kykenin teeskentelemään heteroa, olenhan naimisissa. Kuitenkin, olin ihastunut seurueen sisällä yhteen tuntemattomaan naiseen, olen seksuaalisesti kiinnostunut vaaleista, urheilullisista naisista. oh, kuinka ihanaksi tunsin tämän naisen, jonka olin vasta muutama tunti sitten tavannut. Päivä kului ja sitten ilta, pääsin vihdoin juttelemaan tämän naisen kanssa kahden ja kaikki meni ihan viattomasti.Viimein noin kello 2.00 yöllä sanoin hänelle: "mennäänkö juttelemaan tuonne toiseen huoneeseen?". En todellakaan tarkoittanut viatonta juttelua, vaan olin hirveän kiihottunut ja ajattelin tehdä aloitteen naisen suhteen. En ole ikinä ollut mikään ujo ruusu, vaan todella aloittellinen ihminen. Olen henkisesti sitä mieltä, että jos jotain haluaa saada, niin sen eteen täytyy tehdä jotain, minä halusin tätä naista ja yritin saada hänet kammettua sänkyyni. Juttelimme aluksi ihan viattomia asioita, hän oli niin seksikäs ja ihana. Ainoa ongelma oli se, että hän seurusteli ja minä olen naimisissa. Aloin kääntää keskustelua seksiin, toivoin kai, että hän antaisi aiheen vihjailla tyttörakkaudesta. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Lopulta aloin puhua hänelle tunteistani, kerroin, että halusin tunnustaa hänelle jotain, joka on "pahaa". Kerroin, että minun ei pitäisi tuntea näin, mutta en voi sille mitään. Kerroin myös, että hän on minun mielestäni ihana, niin mieleltään kuin sielultaan. Tyttö sanoi minulle, että se, mitä tunnen ei ole pahaa, mutta hän seurustelee. Hän sanoi myöskin, että tuntee samoin, mutta ei voi toimia sen perusteella. Kun kuulin hänen tunteistaan, innoistuin. Kiihotuin siitä, että hän todella haluaa minua ja loputon etsintäni oli ohi. Kurkotin häntä kohden ja suutelin häntä kaulaan, monesti. Annoin sen hellyyden kaipuun, jota tunsin, puhua puolestaan. Ainoana ongelmana oli se, että kaverini, jonka vuoksi olin tullut koko tapahtumaan, sai tietää tästä. Kaverini hylkäsi minut saman tien, kuullessan viehtymyksestäni tähän naiseen, ja sanoi, ettei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Tunsin tämän perusteella, että minut oli hylätty seksuaalisen suuntautumisen perusteella, kyllä olen biseksuaali! Olisiko mitään kommentteja tähän tilanteeseen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
seurustelevaa? Tuntuisiko kivalta jos joku tekisi sinulle noin? Kurja ja kiero petturi.
On sitten kyse heteroista, bisseistä, lepakoista tms. niin varattuun ei kosketa. Ei se tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää, jos kyseessä on kaksi naista eikä mies ja nainen. Ei "tyttörakkaus" ole mikään elämää suurempi asia, joka sivuuttaa oman suhteen. Ihan sama kuin että miehesi tuolla tavoin ihastuisi toiseen naiseen. Mitä ajattelisit siitä, että hän kaikin voimin yrittää vokotella toista naista sänkyyn sen perusteella, että on niin hiton hyvä fiilis tämän neidon suhteen? Etkö itse ajattelisi, että ei se ole reilua, se olisi pettämistä? Itse olit ihan yhtälailla pettämässä ja vieläpä viekottelemassa siihen toista varattua, olit valmis oman mielihyväsi takia tärvelemään hänen suhteensa. Häpeä.
Karmea sana tuo varattu. Ihan kuin ihminen olisi jotain omistettavaa tavaraa johon toinen voi kiinnittää oikeutensa.
Minä olen aina ajatellut että niin pitkään kuin ihmiset eivät ole kihlautuneet tai avioituneet tai heillä ei ole yhteisiä lapsia he ovat täysin vapaita vokoteltavia. Seurustelu on koeaikaa jolloin yhteensopivuutta testataan, mutta samalla voi olla avoin muidenkin vaihtoehtojen suhteen. Aikuisia ihmisiä kun ollaan, joten ei siinä ole mitään pahaa että osoittaa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Tuon kohteen tehtäväksi sitten jää miettiä asiaa parisuhteensa kannalta... Joten en ymmärrä kahden ylläolevan ihmisen kitkerää vastausta.
Olettepas te tuomitsevia ihmisiä. Ihmisiähän tässä vain ollaan.
Ap:n kirjoituksessa on oikeastaan kaksi erillistä asiaa - tapahtuma tämän ihastuksen kohteen kanssa ja toisaalta ystävän suhtautuminen.
Sinänsä harmi, että ystävä sai tietää näin ja reagoi niin kuin reagoi. Ehkä teidän täytyy yrittää vielä keskustella asiasta, mielestäni ansaitset ainakin selityksen sille, miksi hän tuomitsee sinut/suuntautumisesi.
Mitä tuohon vokottelutilanteeseen tulee, niin minusta on ymmärrettävää koettaa kepillä jäätä. Eihän elämässä muuten mitään saavuta, aivan kuten ap toteat. Minun mielestäni edes av(i)oliitto tai lapset ei biseksuaalin kohdalla _kaikissa tapauksissa_ tarkoita, että hän on ehdottomasti saavuttamaton. Mutta jos toinen sanoo ei, se tarkoittaa ei ja sitten oma pettymys on vain nieltävä.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että varatut kannattaa jättää rauhaan. Olen myös sitä mieltä, että varattuna ei pitäisi muita "vokotella" eikä toisaalta myöskään suostua vokoteltavaksi. Siitä, miten vastuuttomia ja epärehellisiä nämä vokottelijat ja vokoteltavat ovat, olen sitten eri mieltä... Olettaisin heidän/meidän olevan ihan tavallisia ihmisiä.
Esim. pääkaupunkiseudulla joka kolmas avioliitto päättyy eroon, avoliitot todennäköisesti myös (ihan uutta tilastotietoa tämä ei ole, mutta tuskin lukumäärä lienee ainakaan laskenut). Oletetaanko nyt, että kaikki, jotka ovat eronneet löydettyään uuden, ihastuneet varattuun, ihastuneet varattuina jne, ovat jotenkin kyseenalaista porukkaa? Aika rankasti ajateltu! Mistä enää löytyy ketään, joka täyttäisi rehelliselle ja kunnnialliselle ihmiselle asetetut kriteerit? Niin, ehkä heitä löytyy 80-luvulla syntyneistä, mutta entä sitten, kun kysymyksessä ovat tätä vanhemmat ihmiset? Pidän aika epätodennäköisenä, että sellaista pulmusta löytyisi, ja jos löytyy, niin onkohan hänessä silloin jotain muuta vikaa...
En puolusta pettämistä. Mielestäni jokaisen pitäisi tuntea vastuunsa myös parisuhdetta koskevissa asioissa. Olen kuitenkin "pitkän ikäni" varrella huomannut, että aika usein joutuu muuttamaan suhtautumistaan ja luopumaan ainakin niistä jyrkimmistä mielipiteistään. Kun kauan katsoo, ei musta ole enää niin mustaa eikä valkoinen niin valkeaa.
kertoa aviopuolisolle tunteistaan eikä antaa toisen elää siinä toivossa että kaikki on hyvin. En suosittele olemaan kaapissa vaan puhumaan asiasta suoraan voi olla yllättävän hyvä vastaan otto. pettämisestä ei jää muuta kuin paha maku suuhun. Oma avopuolisoni on kanssa bi seksuaali ja olemme tehneet sopimuksen että jos hormoonit rupeavat hyrräämään toisaalle niin kyllä silloin on viisaampi lähteä erisuuntaan kuin ruveta toista satuttamaan ja hyppäämään sänkyyn vaan kun nyt sattui vähän innostumaan. olen myös sitä mieltä että varatut jätetään rauhaan.
..."jos hormoonit alkavat hyrräämään eri suuntaan"
... niin siitä vaan myymään taloja ja tavaroita ja tekemään lapsista isättömiä. Laitetaan vaan palasiksi se mitä on vuosikymmenet yhdessä rakennettu, perhe, lasten elämä ym.
Mielestäni elämä ei ole noin yksinkertaista.
Jos vietät puolisosi kanssa vuosikymmeniä, on aivan varmaa että suhde muuttaa muotoaan, tavalla tai toisella. Hyvää seksiä ja intohimoa voi pitkässäkin parisuhteessa riittää läpi elämän, edellyttäen että suhteessa on paljon muutakin kuin sitä alkuhuumaa joka jo biologisista syistä haihtuu. Mutta se lienee varmaa että jokainen joskus ajattelee seksuaalisessa mielessä muitakin kuin vaan aviokumppaniaan. Niin se luonto vaan on asian hoitanut meillä kädellisillä.
Onnellisessa tapauksessa ulkopuoliset bi-seksikokemukset samanhenkisten ihmisten kesken voivat antaa lisämaustetta aviopuolisoiden väliseen seksiin. Niin asia hoidettiin jo muinaisen Rooman aikoina. Se onkin mahdollista jos suhde ei ole liikaa seksin varassa vaan on myös henkistä yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta.
Kaikki tämä vaatii tietenkin kaikilta osapuolilta avoimuutta ja reiluutta.
...pitäisi ehdottomasti pystyä puhumaan aviopuolisolleen. Tuo asia tuli ensimmäisenä mieleen, kun luin viestisi. Jos et tuollaisista tunteista pysty miehellesi puhumaan, mahdollisesti kannattaisi miettiä kannattaako liittoa jatkaa. Toisekseen liittonne jatkamista vastaan sotii se fakta, että olisit tuona iltana ollut valmis pettämään häntä.
Tuo ystäväsi, joka laittoi välit poikki saadessaan tietää tapahtuneesta, käyttäytyy mielestäni väärin. Mutta toisten ihmisten vahvoille mielipiteille ja ennakkoluuloille ei voi mitään. Joko hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet tai sitten ei.
Ja vielä lisäksi haluan kirjoittaa oman mielipiteeni liittyen siihen varattujen vikittelemiseen. Olen samaa mieltä aikaisemminkin kirjoittaneiden kanssa siitä, että se on väärin. Jos tietää toisen olevan varattu, ei häneen saisi koskea. Ja sehän on tosi asiassa, että jos joku muu asiasta kuulee, siitä saa vain itse paskaa niskaansa. Siinäkin on jonkinlainen syy pysyä kaukana varatuista.
Näin meille ihmisille voi joskus käydä, että tunteet vievät.Se, mitä on yrittänyt pitää hallinnassa, murtautuu ulos. Toivottavasti voitte kumppanisi kanssa jutella jatkosta. Ilmeisesti ihastuksesi kohde kamppailee samojen kysymystsen kanssa.
Mutta miltähän miehestäsi tuntuu, jos et kiihotukaan hänestä? Mitä todella tunnet, kaipaat,ihan oikeasti?? Kysyn näitä, koska itse elin vuosia avioliitossa ja yritin myös seksin suhteen. Siis todella yritin suoriutua siitäkin. Ilo siitä puuttui,suoritin elämää, en elänyt.
tuutikkki2205
Ney te olette kaikki ymmärtäneet väärin, minun aviomieheni tietää kaiken ja tietää myös tästä tilanteesta. Älkää rakkaani arvostelko ennen kuin tiedättä tästä asiasta. Mieheni on aina hyväksynyt piirteeni. En kiellä olen pervo, mutta en epärehellinen.
Ymmärsinkö oikein, että miehesi tietää bisseytesi, olit pippaloissa "kaverisi" (bi-ystävättäresi?) kanssa ja tämä kaveri hylkäsi sinut sitten siksi, että halusit sekstailla sen ihanaisesi kanssa?
Pitäisiköhän sinua sääliä vai mitä? Sääliksi ehkä lähinnä käy; olethan ihan kuin ennen vanhaan miehet, joilla oli vaimo kotona kuin pyy pivossa ja sitten toisia naisia kaadettiin, minkä ehdittiin. Siis et ole sitounut yhteen mieheen, et yhteen (tai siis järjestyksessä toiseen) naiseen?
... ilmeni, että tämä "kaveri", jonka takia viestiketjun aloittaja meni pippaloihin, on "bi-ystävätär" (tarkoittaako tämä termi naisystävää?)? Eikö hän hylännyt kirjoittajan juuri siksi, ettei hyväksy biseksuaalisuutta? Käsitin että he olivat vain "tavallisia" ystäviä. Niitäkin on...
Selvennystä aloittajalta, kiitos!
Viestiketjun aloittaja ei tainnut puhua bi-ystävätterestä, vaan minä luin huonosti ja sekoilin. Bisseyden tähdenhän se naisystävä (niitä todella on!) taisikin aloittajan jättää. Niin että anteeksi kömmähdys ja pahat sanani...