Valvotun yön ...

kyllä osata kyetä keskustelulla selvittämään riita....vaan minä olen kyllä "mestari"käyttämään jonkinaikaa henkistä"väkivaltaa",kunnes hyvin nopeasti sen jälkeen rupean vaan höpöttelemään niitä näitä ja teoilla osoittamaan ,että välitän ja sitten päästäänkin itse asian selvittelyyn.

Monimutkaista,mutta toimii :))

Taitaa olla niin että meillä vaan tapellaan, kulloinenkin aihe, loppuun...
Pientä jumpittelua on jälkeenpäin jonkun aikaa... kunnes tulee syy "rakastua" taas uudestaan ;D

Olemme niin herkkiä suuttumaan, ettei mököttäminen aiheuttaisi muuta kuin pysyvän hiljaisuuden kodissamme.Suutumme miltei joka päivä jostakin, mutta sitten ne kunnolla suututtavat ovat pidempiä riitoja ja silloin puhumme kovaäänisesti molemmat tosi paljon. Mieheni harrastaa syyttelyä ja mollaamista, mutta kun hän saa purettua sen osion pois aloitan minä oman osuuteni, koska olen harjoitellut riitelyä ihan ammatti-ihmisen kanssa ja sitä kautta oppinut käsittelemään riita-aiheita käyttämällä ilmaisuja "minä koen" "näin minä sen näen" " tämä on vain minun ajatukseni, johon kuitenkin uskon" yms, niin jotenkin se minä-muoto vie riitaamme aina selville vesille.Mies voi päättää tahollaan haluaako hän esittää omat mielipiteensä hallitummin vai jatkaa riitaa entiseen malliin ja silloin elämme hänen mukaansa joko mököttämällä tai sopimalla riidan samoin tein.Tai siis mies mököttää ja minä en.

Minä en jaksa kantaa kaunaa, enkä siis mököttääkään ja yleensä kirjoitan vielä ajatukseni päiväkirjaan tai läheiselle ystävälleni, jolloin saan selkeyttä tunteilleni. Todella vaikeat asiat pitää riidellä monta kertaa ennenkuin niistä pääsee selville vesille.

on vastapuoli sellainen joka tulee ja irvistelee 5 minuutin jälkeen, ei siinä voi kauaa murjottaa, vaikka haluaisi. Yleensä repee väkisinkin. Minä en taas jaksa hautoa sen jälkeen.