Olen 27. Yksin oleskellut jo yli vuoden. Lyhyt aika ihmiskunnan historiassa, mutta yksinäiselle valtavan pitkä. Tai en siis yksin, kavereita on hyviä ja paljonkin, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.
Kai tahtosin kysyä, että mistä olette omanne löytäneet. Joku sanoo kumminkin, että ei sitä kannata etsiä, mutta eipä tuo ole taivaalta tipahtanut kohdalle etsimättäkään. Jos niin tapahtuisi, niin kyllä kiinni kaappaisin.
Tuttavapiiri ei näissä kuvioissa ole mikään järin suuri ja en sitä tahtoisikaan. Baarissa käyn harvemmin. Biletysjuopottelu jäi tuonne kahdenkympin tienoille. Kai baarista voisi jotain löytää (niinkuin kai kaikkialta), mutta mukavan tyttöystävän toivossa en taida siellä alkaa notkumaan. Opiskelukuviot ovat kohdaltani jo ohimennyttä elämää, töissä en tapaa kuin minua 20v vanhempia perheellisiä ihmisiä. Harrastuksia on paljon, mutta en sielläkään ole kohdannut mitään kaveruutta suurempaa. Nettitreffeillä olen käynyt pari kertaa. Yleensä se mielenkiinto koko kirjoitteluun lopahtaa jo ennen niitä jommalla kummalla.
Hankala homma.
Varsinkin kun tiedän, että olisin varmaan ihan loistava tyttöystävä jollekin! Kiva, hassu ja monen silmään ihan suloinenkin.
Mutta jään odottamaan, toivomaan. Vielä en aikonut epätoivoiseksi heittäytyä.
Kai tahtosin kysyä, että mistä olette omanne löytäneet. Joku sanoo kumminkin, että ei sitä kannata etsiä, mutta eipä tuo ole taivaalta tipahtanut kohdalle etsimättäkään. Jos niin tapahtuisi, niin kyllä kiinni kaappaisin.
Tuttavapiiri ei näissä kuvioissa ole mikään järin suuri ja en sitä tahtoisikaan. Baarissa käyn harvemmin. Biletysjuopottelu jäi tuonne kahdenkympin tienoille. Kai baarista voisi jotain löytää (niinkuin kai kaikkialta), mutta mukavan tyttöystävän toivossa en taida siellä alkaa notkumaan. Opiskelukuviot ovat kohdaltani jo ohimennyttä elämää, töissä en tapaa kuin minua 20v vanhempia perheellisiä ihmisiä. Harrastuksia on paljon, mutta en sielläkään ole kohdannut mitään kaveruutta suurempaa. Nettitreffeillä olen käynyt pari kertaa. Yleensä se mielenkiinto koko kirjoitteluun lopahtaa jo ennen niitä jommalla kummalla.
Hankala homma.
Varsinkin kun tiedän, että olisin varmaan ihan loistava tyttöystävä jollekin! Kiva, hassu ja monen silmään ihan suloinenkin.
Mutta jään odottamaan, toivomaan. Vielä en aikonut epätoivoiseksi heittäytyä.
Vastaukset 57
Vanhimmat
täälläkin. Olen sinua vanhempi, nelikymppinen, mutta samat ajatukset.
Itsekin joskus baareissa mutta ei sekään pidemmän päälle kiinnosta jos aina on haku päällä. Töissä monenikäistä porukkaa (myös meikäläisiä, mutta varattuja)
Harrastuksistakaan ei ole löytynyt kaveruutta suurempaa.
En tiedä mikä neuvoksi. En usko että minäkään toivoton tapaus olen, ehkä joskus vähän arka enkä ole kovin aloitteellinen. Olen kylläkin huumorintajuinen ja kai ihan ihmisen (naisen) näköinenkin. Täytyy vain toivoa jotain ihmettä
Arka saa olla, mutta aloitteellinen pitää olla. Ei kannata luottaa että joku tulee sua kotoa hakemaan tai että sattumalta nainen tipahtaa eteesi. Nyt uutterasti vain netin kautta etsimään naista itsellesi. Mitä enemmän jätät ilmoituksia ja vastaat toisten ilmoihin, niin sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on. Onnea vain etsimiseen :-)
Tinni-Tunni
oltaiskohan samalta suunnalta:)päätin rohkaistua ja neuvoa noudattaa.
tarkoitettu kuviolle:)
...pääkaupunkiseutu. Onko mahdottomuus?
ei ole ei mahdottomuus:)onneksi,asun melkein "naapurissa" nim.jään odottamaan jatkoa
ps.olisko tämä nyt se niin sanottu ihme
sun mitäänsanomattomia itsestäänselvyyksiä tarttee? Mitä hemmettiä sää lesbojen parinmuodostuksesta tiedät?
lesbojen parinmuodostus kovin paljoa eroaa heteroiden vastaavasta. Ja jos ns. itsestäänselvyydet poistettaisiin täältä, niin ei taitaisi kovin paljoa tekstejä jäädäkään... Ja eikö olekin kiva että olen täällä? niin saat purkaa heterovihamielisyyttäsi minuun ;-)
Tinni-Tunni
Voi jessus, etkö jo jummarra häipyä täältä?
miksi sinua minun kirjoitukseni häiritsevät ja kai vielä enemmän, kuin noiden heteromiesten jotka sitä vehjettään tarjoavat? Miksi asiallisesti kirjoittava heteromies ärsyttää sinua noin suuresti, kerropa se?
Tinni-Tunni
olisivatkin asiallisia...
Ja mikä on se syy, et sää täällä roikut? Ootko sää joku heteromessias, joka tuo lesboille onnen ja autuuden tähän heteronormatiiviseen maailmaan? Mikä on sun missios? Profiilissasi kerrot, että sinulla ei ole homo- tai lesboystäviä, etkä niitä tolla menolla varmasti saakaan! Antaako kirjoittelu tänne sulle jotain selittämättömiä kiksejä, joita vaimo ei kykene antamaan (jos sulla sellaista edes on)? Tai sit oot teini -tosin melko fiksu sellainen- joka muna pystyssä tänne kirjoittelee.
"Niin, jos ne kirjoitukset olisivatkin asiallisia..."
Mielestäni olen kirjoitellut varsin asiallisesti, joskus olen voinut vastata piikikkäästi epäasialliseen kirjoitukseen. Mutta näytä esimerkki mun epäasiallisesta kirjoituksesta.
"Ootko sää joku heteromessias, joka tuo lesboille onnen ja autuuden tähän heteronormatiiviseen maailmaan?"
En ole minkään sorttinen messias, mutta eikö minulla saa olla tätä ajattelutapaani, että ihmiset ovat samanarvoisia ovatpa he sitten lesboja, homoja, bissejä tai heteroita? Eikö jokainen ole oikeutettu ajattelemaan niin kuin haluaa? Entäs jos minä rupeaisin sanomaan jollekin lesbolle että hän ei saa ajatella niin kuin ajattelee...
"Profiilissasi kerrot, että sinulla ei ole homo- tai lesboystäviä, etkä niitä tolla menolla varmasti saakaan!"
Voihan se johtua siitäkin, että heitä on niin vähän? Ja ehkä joku ystävistäni onkin vielä kaapissa, eihän sekään mahdotonta ole.
"Antaako kirjoittelu tänne sulle jotain selittämättömiä kiksejä, joita vaimo ei kykene antamaan (jos sulla sellaista edes on)?"
Ei anna mitään kiksejä, ainoastaan on ajankulua minulle, mutta toki kirjoitan niin kuin ajattelen. Ja vaimo tosiaan löytyy, vaikka joitain vuosia sitten en itsekään olisi sitä uskonut, mutta niin se elämä vain voi muuttua. Ja sitä olen yrittänyt sanoa täällä, että vaikka nyt tuntuu toivottomalta, niin kaikki voi muuttua ja se rakas löytyä - ja jos tämä on epäasiallisesti kirjoitettu niin valitan ;-)
"Tai sit oot teini -tosin melko fiksu sellainen- joka muna pystyssä tänne kirjoittelee."
En ole teini, vaikka hyvin mielelläni olisinkin nuorempi :-) Ja mun munan laittaa pystyyn vähän erilaiset asiat, ei kirjoittelu tänne. Mutta onhan niitä muitakin syitä kirjoitella kuin tuo.
Tinni-Tunni
mihis kuvioihin oot jääny?
Esim. näin netin kautta voit etsiä ystävää, kirjekaveria tai kumppania. Rohkeasti vaan kirjoittelemaan ja tutustumaan. Voit lähettää vaikka henkilökohtaisen viestin, jos viestissä on osoite.
Minä elelen yksin enkä viihdy kapakoissa enkä"meikäläisten" paikoissa. Kirjoittelu nimimerkillä on turvallinen tapa tutustua. Jos toinen alkaa todella kiinnostaa, voi sopia tapaamisesta. Ajattelen, että luottamuksellisuus on täällä itsestään selvyys, mutta muista en tiedä. Olen tutustun tätä kautta pariin ihmiseen, joista tuli ystäviä. Rakasta en vielä ole löytänyt.
[email protected]
..näin kävi mulle, tekstailtiin n viikon verran ja kun aioin soittaa, olikin niin ,että
yhtäkkiä oli treffit tiedossa.
vastaus oli siis kiitos ja hei.
jos haetaan seuraa tositarkoituksella, niin luulisi, että katsotaan läpi kaikki tarjokkaat.
tietty se on oma asia, mun mielipide on vaan se, että ei ole reilua toimia noin.
kyllä livekohtaaminen on parempi ja varma tapa,eipä tarvi istua turhaan pysäkillä tai kahvilassa, odottamssa sitä joka ei koskaan tule.
Hehkuun lauantaina...
olet asiallinen jne. minun puolestani jatka niin kuin tähänkin asti.
Että mistä ne ihmiset toisiaan löytää.... Itselläni täysin samat kokemukset ja ajatukset ku sulla "etsimispaikkojen" suhteen.
Ei sitä omaa kultaa tahdo löytyä täälläkään. Asun vielä Pohjanmaalla, jossa lestadiolaisuus ja körtiläisyys on suurta. En tiedä, mistä se oman kullan löytää. Edellinen suhde alkoi nettitutustumisesta ja aikansa se kesti. En minä pidä itseäni kauheana ihmisenä, että siksi jäisin yksin. Olen naisellinen nainen ja en vielä 30, itseasiassa 27. Luonteeltani olen rakastava, kunhan vaan löytyisi ketä rakastaa. Toivottavasti tämä ei kuulosta nyt itkuvirreltä. En minä vielä ole kirvestä kaivoon heittänyt. =) Odotan ja ihmettelen.
niin tutulta. Ihmisten (ja erityisesti nais-nais-parien) pariutuminen on itselleni täysi mysteeri. Ja vaikka olen itsekin joskus muinoin muutaman kerran seurustellut, en vieläkään ymmärrä miten niin pääsi silloin käymään. Olisi varmaan pitänyt tehdä silloin tarkemmat "muistiinpanot", niistä voisi nyt sitten ottaa vinkkejä ;)
Yleensähän on niin, että jos joku nainen herättää minun kiinnostukseni, hän ei sitten ole pätkän vertaa kiinnostunut minusta. Ja jos joku sattuu minusta kiinnostumaan, niin minun viisarini eivät sitten värähdä ollenkaan. Useimmiten kyllä käy tietysti niin, ettei kumpikaan ole kummastakaan kiinnostunut...mutta silloinhan ei ole mitään ongelmaakaan. Eikä kukaan pahoita mieltään. Tai sitten käy niin, että molemmat ovat kyllä kiinnostuneita, mutta kumpikaan ei uskalla ilmaista kiinnostustaan, koska luulee, ettei toinen kuitenkaan ole kiinnostunut. Ja tuohan on siis kaikkein kamalin ja surullisin vaihtoehto.
Varmaan olen sitten kranttu, mutta niin ovat muutkin naiset. Ja jos ei natsaa, niin sitten ei natsaa. Minkäs sille voi. Onneksi elämässä on muitakin asioita.
Baarit on kamalia, nettideittailu on oikeasti ihan hirveää ja jos muualla tapaa ihanan naisen, se on kuitenkin hetero. That's the way it goes. Täytyy ryhtyä oikein todenteolla etsimään sopivan nunnaluostarin osoitetta, sillä luulen että tällä menolla tulevaisuuteni on siellä :)
Lähteekö kukaan mukaan?
samaa asiaa olen tänään hiukan miettinyt...
jos todella toivot jotain niin oletko todella valmis esim.suhteeseen, sillä se voi toteutua.
esim.pari viimeistä yritystä on ollut sellaista että,ei ehdi edes sähköpostiin kunnolla vastata,niin miten sitten on mahdollista olla suhteessa.
vai, onkohan minulta jäänyt joku huomaamatta.
ja jos ei kiinnosta niin on kyllä sanottu, kiitos ei.ymmärrän kyllä, jos on kyseessä bi-nainen on perhe ja kaikki ei siinä mitään.
Kyllä minä olen valmis jo nunnaluostariin ja ajelemaan pääni vaikka kaljuksi, jos niikseen tulee. Eikö se luostari ole etelä-savossa, I think.
Nyt kun baarit on koettu ja hikiset nettisuhteet ja yhdessä osumiset koettu, niin enköhän mä ole tässä vaiheessa valmispaketti nunnaksi.
Tuntuu tässä vaiheessa, että kaikkeni olen antanut ja mikään ei riitä. x)
a la itkuvirsi...
Sorry toi mun hölmö nimimerkki. Otsikko ja nimimerkki ei siis liity mitenkään yhteen XD
Mutta joo, mä tuun kans. Netti on kyllä viimeinen paikka mistä mä enää seuraa haen. Enkä hae enää kyllä mistään muualtakaan. Son loppu ny! XD
Eli koskas naiset lähetään Heinäveden luostariin? Nyt vai heti?
Parempi nyt
kun myöhemmin.
ole valmis,enkä ala pakkaan!.yritän vielä,vaikka kaikkeni olen kyllä jo antanu;)mikään ei kyllä tunnu riittävän.
Tuntuu minustakin, että kaikkeni olen antanut. Ihastukseni ovat olleet heteronaisia. Ja rakkaani ei enää halua minua. Toisaalta olen ex-rakkaani saanut pois sydämestäni. Ja nyt olen valmis kohtaamaan Elämäni Naiset, mutta mistään häntä ei löydy..?
Olisit nyt lähteny sakkiin mukaan = )
Niinpä se on, kun nykyihmiselle ei mikään riitä, eikä mikään tunnu miltään. Kunpa oliskin eläny sillon joskus "vanhaan hyvään aikaan". Tosin sillon kyllä tietysti suhtautuminen meikäläisiin oli kyllä ihan toista kuin nyt.
Mutta tarkotin siis ihan yleensäkin ihmisten seurustelusuhteita, kun mikään ei tosiaankaan riitä. Ennen vanhaan riitti.
Bussi Heinävedelle lähtee huomenaamulla Helsingin Kampista klo 9:10 laiturista 20 ;) Ikävä kyllä Heinävedellä joutuu pukeutumaan ilmeisesti niihin kamaliin mustiin kaapuihin. Goottihenkisille se tietysti passaa, mutta kun itse olen enemmän hipahtava...se voi tehdä tiukkaa :D
heti ruvettiin kitiseen asusteista:)ja kai vuodekin on sielä liian kova,ruoka-ajat pitkiä,liikaa töitä,eikä mp3 saa soittaa klo:21.00 jälkeen eli pitäis tosiaan miettiä mitä haluaa ja onko valmis;)
valmis kitkeen päivät pitkät porkkanapenkkejä?...meinaan että siinä saattas ruveta kelpaamaan vaikka nettituttavuudetki:))
Lukihäiriössä kirjoitin, että elämän naiset. Todellakin etin sitä yhtä ja ainoaa oikeaa naista. Vaikka pitkän olenkin, niin enköhän minä yhdellä pärjää. Pitääköhän tästä lähteä tankkaamaan auto ja suunnata kohti Heinävettä.
Itseasiassa olen vuoden verran asunut Helsingissä. Ja siellä oli aika (anteeksi nyt) "sisäsiittosta" se homma. Ulkopuolisena sinne menin ja ulkopuolisen tulin takaisin. En tiedä oliko vika minussa vai missä. Kaipa en ollut tarpeeksi cool tai jotain. Itse en osaa sanoa. Mutta paljon hyviä ystäviä sain metalliporukoista. =)
En ole koskaan raskasta työtä pelännyt. Monet porkkanapenkit on kitketty. Ja tulen vastaisuudessakin kitkemään. Satoi tai paistoi, niin rikkaruohot kyllä lähtee :) Ja voin kyllä hoidella perunamaankin sen jälkeen....
minähän en ollut vielä valmis lähtemään ja porkkanapenkkejä kitkeen,kasteleen,syömään niitä,yök....kohtuullinen toive vain on että,tapaan mukavan Naisen.
Hei!te koko ketjullinen nunniksi aikovia,mulla olisi teille luostaria parempi vaihtoehto.
Tulkaa kaikki mun luo,ei tarvii kitkeä penkkejä peffa pystyssä(vaikka se olisikin ollut kiva näky:),saa pukeutua miten haluaa jne.Perustetaan sellainen kommuuni,jookos.
Rakkaussuhteet on enemmän kuin sallittuja,suorastaan suositeltavaa ja tunteenpurkaukset sallittuja.
Kommuunimme olisi sellainen nunnaluostarin vastakohta!
Uudet jäsenet otettaisiin vastaan tietyin kriteerein.Täytyy olla kauan(kuinka kauan,siitä täytyy neuvotella)aikaa siitä kun on naisrakkautta maistanut.Täytyy olla erittäin epätoivoinen ja murtunut siitä ettei löydä omaa kultaa.Kommuuniin pyrkivän pitäisi myös mielellään olla sellainen joka on jo kaikkensa tehnyt löytääkseen naisensa,nettitreffit,kolunnut läpi kuppilat yms.
Kommuunin nimi ehdotuksia otetaan vastaan ja se päätettäisiin sitten kun sekalainen seurakuntamme olisi koossa.
Sinun tyttöystäväsi siihen tuumisi jos oltaisi keskiviikkona teidän pihalla pyrstösulat pystyssä;)taitaisit itse saada häädön.
mahduttaisko me kaikki sinne?
jaa niin en ollutkaan lähdössä luostariin,joten jäin jo heti kyydistä:)
nimi vois olla "eienääepätoivoset"
Älkää kertoko sitten hänelle kun tulette,että unohdin tyystin nunna huumassani rakkauteni kokonaan,luupatteko?Nimittäin siinä käy varmasti just niin,että mä jään oven ulkopuolelle ja kamat lentää perässä ja te astelette sisään.Mutta sitten on teille tilaa enemmän,mut tähän mun tietsikkaan ette koske!
Jaa,mut enhän mä ole kertonut hänelle kommuunin perustamisestakaan "onnea ja rakkautta etsiville neitosille"...Taitaa tytöt olla niin että seistään kaikki pihalla ja voin astua samaan bussiin joka vie sinne luostariin.
Mut kesä:) hei!Kun sä kerta et ole lähdössä niin,voisitsä jäädä selittämään mun rakkaudelle että hyvää tämä tyttö vaan tarkoitti!Ei ole kiva olla loppuelämää luostarissa jos rakas on vihainen,kun siellä muutenkin pyritään sielun puhdistamiseen,niin se ois himpun verran helpompaa jos ei rakkauden vihat olisi kivenä sydämmessä.Ja jos oikein hyvin puhuisit mun puolesta ni jos vaik pääsis takaisin...
huumassa on unohdettu paljon muutakin kuin oma rakas:))
Mutta voidaan me tyttöjen kanssa tehdä pientä vaihto kauppaa,tietsikan TÄYDET KÄYTTÖOIKEUDET.
Ja me ei puhuta mitään,että unohdit RAKKAASI TÄYSIN.
Katsos tytöistä on tässä vaiheessa hyvä huolta pitää,kun Sinulta lähtee mopo aika nopeesti käsistä;)tyttöjä ei jätetä!!
Sillä monihan oli jo melkein epätoivonen ,niin ei nyt enää lisää taakkaa.
Ja voinhan mä sit hiukan puhuu Sinun puolesta ja siitä että me jäädään hiukan pidemmäksi aikaa Teidän (ehkä)tai vain Hänen kasvimaataan hoitaan.
Voipi olla että,lähetkin YKSIN,Heinävedelle:))))))
niidenkin ihmisten tavoittamiseen jotka ei noita deittipalstoja lue. Ei muuta kuin sähköpostiosoitteet kehiin ja odottelemisiin. Älkää kuitenkaan ruvetko tässä ketjussa kyselemään "mitä kuuluu?" koska se menee tylsäksi.
Otatte reippaasti vaan toisiinne yhteyttä ja voi tärpätäkkin.
EIhän se nainen ihan himasta tuu joo hakemaan, mutta voihan siihen tutusta noin ensin himasta käsin. Siis netin välityksellä.
kauheesti on sinkkuja jotka ei harrasta baareja ja yms joten nyt vaan reippaana lyömään meilinvaihto alulle.
Lykkyä
...älykkäästä kommentisa. Mun profiilissa on s-posti osote. Sinne saapi laittaa viestiä ja ajatuksia. Ihan kuinka vaan. =)
city.fi:n deittisivun kautta. Joten vaikka heti ei sieltä tärppäisikään niin ei kannata luovuttaa! On se mahdollista. :)
(ja asun siis pk-seudulla, en tiedä miten homma pienemmissä kaupungeissa toimii)
rakkaani sairaalasta, oltiin samassa huoneessa. En etsinyt, löytyi kun vähiten sitä odotin. Oli vielä naisellinen nainen, ei mitään merkkejä siitä, että että olisi ollut kiinnostunut naisista. Minä ihastuin häneen heti ja ajan myötä sain lopulta mitä halusin. Nyt oltu 3 vuotta kihloissa ja olen joka päivä onnellisempi.
Oma kokemukseni meikäläisten baareista on, että sieltä ei löydy mitään pysyvää, ei ainakaan niistä, jotka roikkuvat piireissä. Vanhemmista naisista en tosin tiedä, mutta näiden nuorten piiriläisten parin vaihtoa olen useasti huvittuneena sivusta seurannut.
...oma kulta. Harvoinpa sitä noin erikoisista paikoista löytää oman kultansa. =) En sitten tiedä kävelenkö mä vain aina sen oikean ohitse, enkä edes huomaa hänen elossa oloaan. Olen jo miettinyt onko vika minussa. Oikeassa elämässä olen ujo, enkä suoranaista alotetta osaa tehdä. Toisaalta ei näillä leveysasteilla siihen ole paljon koskaan tarvettakaan.
Nunnaluostarihan olisi lepakkoliisojen taivas, pillua tarjolla enemmän kun laki sallii?
voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ymmärrä asioista yhtään mitään. Tai sitten mies. Ei kysymys ole yksistään siitä p***usta, vaan siitä rakkaudesta.
lentää pihalle aika sukkelaan kun menet sisar nunnan p****a lähellekkään.Joten minä en ainakaan lähe!Toivoa on aina,kun on edes pelipaikalla,ajoitus on vaan ollut kaiketi väärä.
Niin siis rakkaudesta mäkin puhun!;)Tuli vähän ajateltua tuhmasti...
Eipä siellä nunnien kesken kovin läheisiä rakkauden osoituksiakaan passaa näyttää,halaaminen pikaisesti käy.Mutta rakkaus nunnien kesken on ehdottomasti kielletty.Luostarissa useasti vierailleena käsitykseni on tämä.Äiti roudas mukanaan venäjällä,olikohan se vihje mulle,mutten vaan hoksannut sitä kun tyttärestä tulikin lesbo.Toi oli sitten vitsi,matkojen syyt oli ihan muut...(kai:)
En mä ehkä vielä ihan oo valmis tonne nunnaluostariin mut katotaan jos täs vielä muutaman kuukauden tuskailis ni sit saattais olla lähtö lähellä.
Joo, eihän tässä, ei tää yksin olokaan nyt mitään niin hirveetä oo, mut joka tuutista vaan tulee että "ohan näitä naisia kaupunki täynnä, senkus vaan otat!" Ku ei ihan mee asia kuitenkaan niin... Muutenkin, painostusta on kun kaikki kaverit kenen kanssa viettää aikaa, seurustelee, ja niillä on sitten aina ne poikaystävät tai tyttöystävät mukana.
Ja joku kyseli et miten tää homma pienemmissä kaupungeissa toimii. Voin kertoo et ei toimi. Hirvittävän sisäsiittosta, ja jos ei kuulu "piireihin", ei voi mistään mitään löytääkkään, ne piiriläiset kyllä pitää siitä huolen.
Mut hei, tsemppiä kanssasiskot, ainakin tiedetään että on joku paikka minne mennä, nimittäin aina päästään ainakin luostariin!
olen kanssasi täysin samaa mieltä ettei piireistä tai/ja kapakoista löydy mieleistä seuraa.
vaikka asunkin isossa kaupungissa niin samanhenkinen seura puuttuu, niin ystävänä kuin rakastettuna.
olitko potilaana sairaalassa vai töissä siellä?
Potilaana olin ja yhteisiä öitäkin meillä oli vain kaksi samassa huoneessa.
ei tämä sinkkuilu ihan hirveetä. Nyt jakamattoman huomioni saa kissat ja koira. Tosin jos vielä pitemmän aikaa tässä yksin olen, niin nunnaluostari saa minut ja kissa-, koirafarmin ikuisvieraikseen.
minusta tuo sinun kommentti oli huono tai todella ajattelematon, eli se on aivan sama toisinpäin!.
Vai luuletko että miehet eivät osaa myös rakastaa rakkaudesta,..
ja tästä asiasta varmasti miehet on kirjoittanut enemmän kuin naiset!
Miehet toki osaavat rakastaa yhtä lailla, mutta tuollaisia typeriä p***u-kommentteja viljelevät lesbopalstalla enimmäkseen heteromiehet...
Niin, Oliko kyseessä kenties psykiatrinen sairaala? En mä sillä, että siinä mitään ns. "pahaa tai kummallista" olis. Mutta tuli vaan mieleen.
..minusta ne on "kiimaiset pikku pojut,"(tai provoilevat), ei siis heteromiehet,..
ja jos on niin ei oo lusikassa ollut suuhun mennessä enään mitään...
Kyllä ne on miehiä enimmäkseen, jotka juoksevat pelkän p*llun perässä. Jos eivät saa ilmaiseksi, niin rahalla. Seksi kuin seksi. Turha kaunistella täällä, Mies!
kysyä, että moniko täällä edustaa tätä pohjoista Suomea eli Suomen neidon navasta ylöspäin?! Itse olen täältä ja kuinkahan yksin edustan tätä aluetta.
No hei, olen se joka sai pakit, viime vuonna.
onneksi olen jo unohtanut asian, mutta täytyy todeta, että sielua kirveli, ylpeyttä sen verran.
ja aiheeton kritiikki kyllä koskee...vaikk olisi henkilö, jota ei edes kunnolla oppinut tuntemaan.
Mitä opimme? sen ettei pitäis päästellä suustaan sammakoita, niitä on vaikea perua myöhemmin.
harkintaa, harkintaa,viileetä... ja nämä tekstarit nyt on vihoviimeisia loukkuja. kun sitä lähetystä ei voi sekunnin päästä perua.>meni jo!
kas kumma oliko niitä melkein,ehkä,ja epätoivosia noin viistuhatta?