olin perjantaina treffeillä yhen pojan kanssa! ja se oli ihan HIRVEETÄ, se poika oli ihan KAMALA! mä toivon koko sen tunnin, et koska se lopettaa ton puhumisen. treffien jälkeen ajttelin, että en enään koskaan halua puhua sille, en ainakaan nähdä!
no se tänä aamuna se tekstas ja sano, et olin tosi kaunis sen mielestä ja et voitais nähä uudestaan! toisin kun minä oon ihan eri mieltä hänestä, hän oli ruma ja aivan helvetin tyhmä ja typerä ja inhottava. miks mä ees suostuin sen kanssa treffeille, olis pitäny tietää et se on ihan tollo! Se tuli vaan yks päivä kaupungilla muo vastaan ja sane, et hei lähekkö kahville joskus. siinä en osannu aavistaa mitään, ulkonäkö ei miellyttäny sillonkaan, mutta mä vähän välitän ulkonäostä, joten ajattelin että sehän voi olla joku supermukava tyyppi..
treffeillä heti huomasin, et hei toihan on ihan kusessa muhun. mut sitten kun se alko höpöttää, niin ei herrajumala kun se puhu tyhmistä asioista. no oikei, ite en keksiny parempaa, mutta se puhu jotenkin niin tyhmästi.. sitten kun se selitti ittestään jotain, nii se ei ollut yhtään samanlainen kun mä! hooh.. hän on täysin ihastunu muhun, mutta mä vihaan sitä! mitä teen?
oon sen verran kiltti ja ajattelen usein muita, mutta tässä asiassa mä en voi luistaa! mutta kun minä en pysty sanoon sille, et ei kiinnosta!... mä en tahdo särkee sen sydäntä, mä vaan en voi! hei auttakaa minua!!!
sorkke, teksti on kuin 5 -vuotiaan, ei nyt oikeen huvita kauheen hyvin krijotella mitään!!
no se tänä aamuna se tekstas ja sano, et olin tosi kaunis sen mielestä ja et voitais nähä uudestaan! toisin kun minä oon ihan eri mieltä hänestä, hän oli ruma ja aivan helvetin tyhmä ja typerä ja inhottava. miks mä ees suostuin sen kanssa treffeille, olis pitäny tietää et se on ihan tollo! Se tuli vaan yks päivä kaupungilla muo vastaan ja sane, et hei lähekkö kahville joskus. siinä en osannu aavistaa mitään, ulkonäkö ei miellyttäny sillonkaan, mutta mä vähän välitän ulkonäostä, joten ajattelin että sehän voi olla joku supermukava tyyppi..
treffeillä heti huomasin, et hei toihan on ihan kusessa muhun. mut sitten kun se alko höpöttää, niin ei herrajumala kun se puhu tyhmistä asioista. no oikei, ite en keksiny parempaa, mutta se puhu jotenkin niin tyhmästi.. sitten kun se selitti ittestään jotain, nii se ei ollut yhtään samanlainen kun mä! hooh.. hän on täysin ihastunu muhun, mutta mä vihaan sitä! mitä teen?
oon sen verran kiltti ja ajattelen usein muita, mutta tässä asiassa mä en voi luistaa! mutta kun minä en pysty sanoon sille, et ei kiinnosta!... mä en tahdo särkee sen sydäntä, mä vaan en voi! hei auttakaa minua!!!
sorkke, teksti on kuin 5 -vuotiaan, ei nyt oikeen huvita kauheen hyvin krijotella mitään!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
sano vaan kiltisti, mutta suoraan, että hän ei ole sinun tyyppiäsi -.-
Joo sano suoraan vaan ettet ole kiinnostunu siinä mielessä... Muista, että vielä enemmän loukkaat häntä jos olet hänen kanssaan vain säälistä.
sano esimerkiks jotain tyhmää mitä se kerto :D
oliks se jotenki siis liian puhelias selitti liikaa??
Johan olet sopan keittänyt. No ei, ei sinua voi syyttää. Joo, sanot sillein kiltisti ja kauniisti, jos se ei ymmärrä, niin sitten vähän lujempaa. Julmaahan se on, mutta se on parempi sillein. Itselläni oli ollut saman kaltainen tilanne...
Kiitti vaan, emmä tykänny sustakaan, selitin vaan ettet sää selittäis jotta mää pääsisin vittuun sieltä! Soot ruma! Mä pyysin sut treffeille vaan siks et saisin sun kaveris mustasukkaseks. Seuraavaks isken siihen! Tungen mun kiäleni sen kurkkuun sun edessäs!
Kukas sä luulet olevas? Ehehhehe selitettiin kyllä molemmat, minä taisin melkein enemmän puhua. Mutta ei tyyppi iskeny muhun sit ollenkaan.. Ja kenen kaverin? Et oo nähny mun kavereita.
Ja tiedän kyllä et toi oli provo, mut kuhan vastasin :D
Oih, tuli mieleen samanlainen tapaus teiniajoilta, asteen verran pahempi vain ;)
Ällöjätkä kuului kaveripiiriin eli tunnettiin ennestään. Oli mahtava tyyppi kaverina, ei siinä mitään, mutta sen takia erehdyin sitten ulos hänen kanssaan. Ja se oli jotakin kaameeta. Mua rehellisesti oksetti koko ajan ja illan lopuks se vielä esitteli mut vanhemmilleen... Ei siinä voinut kuin nätisti hymyillä.
Pelkäsin tuhoavani kaveruuden, tyyppi kun oli kaverina oikeasti kiva, joten muutaman kerran suostuin ulos ja yritin olla laimea, että se tajuisi itsekin, ettei siitä tule mitään. No, ei tajunnut :P
Tässä välissä olin löytänyt jo poikaystävän ja sehän oli jollain tavalla kerrottava, kun en halunnut mitään kulissisäälisuhdetta ällöjätkään. Ajattelin hoitaa asian siististi ja lähetin kauniin ja kiltin tekstarin, jossa selitin asian todella pehmeästi ja pyysin, että oltaisiin yhä kavereita.
Ällöjätkä ei vissiin tajunnut? Sain ihmeellisiä haukkupuheluita tytöiltä, ja tämä ällöjätkä itki taustalla ja kertoi, mitä tyttöjen piti mulle sanoa. Luuli varmaan, etten kuullut... Olin niin hämmentynyt näistä soitoista, etten osannut mitään edes sanoa. Jälkeenpäin lähinnä hymyilytti. Välini meni koko kaveriporukkaan tämän yhden takia.
Olin juuri täyttänyt 18v, kun vuoden hiljaisuuden jälkeen satuin tietämättäni samaan työpaikkaan ällön kanssa. Minä olin ollut siellä pari kuukautta, kun ällö palkattiin. Yritin korjata välejä, hänkin oli minulle asiallinen, mutta teki sen virheen, ettei ottanut selvää, ketkä työporukasta olivat minun kavereitani. Kaverit ihmetellen kertoivat kaikista haukuista ja valheista, joita ällö syötti niille. Mulle oli niin maireaa että!
Yritin jopa kerran tosissaan paikata välejä heittämällä jätkän kotiin, mulla kun oli auto ja hänellä ei. Ei auttanut, viimein sain paremman työn ja opiskelupaikan.
On muuten ihme, että tuohon ällötykseen tulee aina välillä törmättyä. Se on löytänyt itselleen tyttöystävän (yhtä ällön, sori :) ja sattuivat kerran leffaan samaan aikaan mun ja mieheni kanssa. Heti kun näkivät mut, piti yrittää imeä toiselta kasvot irti.
En vain tajua, miksei voi jo antaa olla? Mua ei tämä ällö koskaan kiinnostanut seurustelumielessä, eli sydämeni ei muljahda näissä tempauksissa vaan mahani ja tekee mieli laatoittaa lattioita uudestaan. En omasta mielestäni koskaan antanut hänen luulla mitään ihmeempää. Tekeepähän itsestään vain ison vitsin :) Ainoa, mitä edelleen suren, on se menetetty kaveriporukka.
Mutta juuh, tämän sain niskoilleni, koska olin liian kiltti ja menin ulos säälistä. Eikä mulla ollut sydäntä sanoa rumasti. Eihän kaikki tehdä samoja virheitä ;)
Tekstasin pojalle, että se ei oo ihan mun tyyppiäni... JA ei se sit vastas et ok, harmi! mut ei se mitään.
Ei se sit ollutkaan niin kauheeta sanoa sille suoraan! Näin teen tulevaisuudessakin.
hyvät et sait asian selvitettyy...