Sijaisperhe-gallup

Lisäyksiä, jotka koskee molempia galluppeja:

Ilmoittakaa mielellään aluksi, oletteko sijasikotilapsi/biologinen.Kiitos.

Ja tohon 1.voisi lisätä sukupuolen, ja myö 2. sukupuolet.
Ja 2.b.Ikäerot sijaislapsiin/biologisiin

Ja tuo 7.kysymys tarkoittaa molemmissa juuri sinun nykyhetkeäsi.

Tässä vastaukseni:

Olen biologinen lapsi.

1.19v.tyttö
2.Meillä asui n.14v.
3.Meillä oli 1 sijaiskotityttö. Minulla ei ole sisaruksia.Olimme saman ikäisiä.
4.Ensinnäkin oli hienoa, että sai olla tuon tytön kasvukaverina ja että hänestä tuli läheinen ihminen.Lapsena oli mukava, että oli leikkikaveri.
Varmaan myös molempia koulutti, ettei oltu ainoina lapsina kasvamassa.
5.Siitä tuuli syyllisyyden ja harmituksen tunne, että tuo toinen ei saanu asua kotona. Se tuli selväksi, että jokainen ihminen tekee virheitä,kuten meidänkin perheessä.Negatiivista oli myös, kuinka ulkopuoliste suhtautuivat asiaan,kaikin tavoin. Olimme myös hyvin erilaisia persoonia, joten siitä omat ongelmansa.
6.Ulkopuoliset suhtautuivat vertaamaan meitä toisiimme. Koulussa pidettiin tarkoin silmällä, miten pidämme sijaislasta. Samoin molempien suvut.
Suvut sotkeutuivat myös "työhömme" pahan kerran, vaikka tarkoittivatkin varmaan hyvää. Muut kuin opettajat, koululaiste, paikkakuntalaiset ja suvut
suhtautuivat ihan ok.
7.Elämäntaustani on vaikuttanut nykyhetkeeni..no ehkäpä näin. Aluksi sain ihmispaineessa paniikkihäiriön. Sitä kautta jouduin aika häpeälliseen maineeseen koulussa. Sain myös paniikin seurauksena pahan fobian.Mulla on jatkuva syyllisyyden tunne ja pelko, jos mulla menee paremmin kuin jollakin. Mulla pitää mennä huonosti. Koen, että olen edelleen puoleeni vetämätön, koska aikanaan tuntui, että kaikki haluaa olla mieluumiin sijaiskotilapsen kanssa.
Haluan kuitenkin olla ihmisten kanssa ja yritän pitää siitä kiinni. Vielä näin opiskeluiässä sama rooli uhkaa tulla joka paikkaan mukaan. Olen kyllä vähän saanut apua terapiasta ja siitä, että olen saanut joitakin ystäviä, joista saan olla kiitollinen. Luulen, että en olisi kypsä menemään naimisiin vielä pitkään aikaan, koska en usko, että joku ihminen voisi minusta niin kiinnostua.
Eli vaikutus nykyhetkeen on aika iso, mutta en missään tapauksessa tarkoita, että se olisi kenekään syy. Se oli vain tilanne, mikä oli. Ja sillä siisti. Se pitää vain käsitellä.
8.Pidämme yhteyttä.

Mä en tiiä mikä se oli mut iha sama.. Mut minut otettii pois vaikka vanhemmat ei halunnu... Kai se toi eka on tai sit ei kumpikaa? En jaksa lisätä noita lisäkysymyksiä enkä edes muista niitä.. Tyttö olen..

1.Ikä
14
2.Kuinka kauan olet asunut/asuit sijaiskodissa?
melkei vuoden jouduin.
3.Kuinka monta omaa lasta ja kuinka monta sijaislasta oli perheessä?
Sielä oli 8 muuta noin samanikäistä lasta.
4.Mitä positiivisia kokemuksia oli perheessä asumisesta?
Sain rahaa 8 euroo viikossa sielä.
5.Mitä negatiivista oli perheessä asumisessa?
kaikki muu. Ruoka oli pahaa, ihmiset tyhmiä, koulu oli joku vanha sikala...
6.Miten ulkopuoliset suhtaituvat asiaan (oma sukusi,perheen suvut, koulun väki, muut)?
Sukulaiset yritti saada mua pois sen puodenvuoden ajan ja luovutti.. En si tiiä muista.
7.Miten elämäntaustasi vaikuttaa nykyhetkeen?
En varmaa puhu yhtä törkeästi kaikille ihmisille kun ennen.
8.Jos et enää asu sijaisperheessä, pidätkö heihin yhteyttä?
No en todellakaan! Paitsi yhteen poikaan joka joutu myös kärsimään kyseisessä paikassa..josta tuli tosi hyvä ystävä :)

Syynä oli lähinnä se kun jouduin sinne, koska vanhempani eivät muka huolehtineet musta tarpeeksi vaan antoi mennä missä sattui ja tehä mitä huvitti. Ei se musta ihan niin mennyt mutta sossu oli ihan erimieltä ja väitti että olin tehnyt sitä ja sitä vaikkei pitäny paikkansa.. Jos jotakin kiinnostaa.

Silloin, kun asuin sijaisperheessä, olin siis... sijaislapsi. xD
1. 18-vuotias

2. Asuin sijaisperheessä puolisen vuotta, kun olin 15-16-vuotias Täytin perheessä 16.

3. Perheessä oli kuusi lasta, kolme sijais- ja kolme perheen omaa.

4. Opin ehkä vähän muistamaan, millaista perhe-elämä oli. Sain perheen vanhemmilta tukea.

5. En sopeutunut perhe-elämään enää, olin ollut liian kauan ilman... Perheen muut lapset eivät oikein pitäneet minusta. Masennuksen iskettyä oikein kunnolla, minut dumpattiin nuorisokotiin, koska vanhemmat eivät olleet kyllin valmeutuneita teini-ikäiseen, masentuneeseen ja muutenkin rikkinäiseen nuoreen. Petyin jälleen, kun uuden elämän aloittaminen ei onnistunutkaan.

6. Äiti loukkaantui, kun lähdin uudestaan (niin) hänen luotaan. Muu suku ei ottanut liiemmin kantaa, vähän kyselivät. Koulussa ei osattu kommentoida sen koomin. Kaveri yritti parhaansa mukaan tukea sanomalla ``no voi paska´´. Heh. muita ei edes kiinnostanut.

7. Lapsuuteni ja nuoruuteni vuoksi olen kypsynyt varhain. Isommatkaan asiat eivät tunnu enää niin isoilta ja olen huomannut, että asioilla on tapana selvitä. Olet ehkä vähän kyynisempi, sarkastisempi ja mustanpuhuvampi kuin nuorempana. Tulen toimeen ommillani, jota ei kyllä yhdeltäkään kaveriltani voisi odottaa. Opiskelen nyt ABI-vuotta lukiossa ja kesän kävin töissä, rahaa jemmaan ja näin. Perheistä puhuminen pistää joskus herkistelemään, mutta muuten ei menneisyys enää vaivaa.

8.Huomenna itse asiassa tapaan heidät pitkästä aikaa. Emme ole vähään aikaan pitäneet yhteyttä, mutta nyt päätin toimia, kun sieltä päästä ei mitään kuulu, vaikka ovat sanoneet, että olisi kiva olla yhä yhteydessä ja nähdä. Prkl, kaikki isaa tehdä itse. x)

Biologisten:

1.Ikä 13
2.Kuinka kauan teillä on asunut sijaiskotilapsi/-lapsia? 4-vuotta
3.Kuinka monta omaa sisarusta sinulla on ja kuinka monta sijaiskotilasta? meillä on yksi tyttö, 14-v
4.Mitä positiivisia kokemuksia on asiasta? nooh..niit on aika paljon.. hän on ollu mulle niinku isosisko :)
5.Mitä negatiivisia kokemuksia on asiasta? aluksi tuntus et se saa kaiken huomion..
6.Miten ulkopuoliset ovat suhtautuneet siihen, että teillä on/on ollu sijaiskotilapsi/-lapsia?
(omat sukusi, sijaislasten suvut, koulun väki, muut) hyvin :)
7.Miten elämäntaustasi vaikuttaa nykyhetkeen? ei mitenkään erityisesti...
8.Jos teillä ei enää ole sijaislapsia, pidättekö heihin yhteyttä? On meill'