Kotona konttaa nyt 11kk vanha tyttönen ja vauvakuume iski yllättäen.. Tosin samaan tyyliin kuin ensimmäisen kanssa: kun muutkin..Tyhmää ja lapsellista mutta en ole päivääkään katunut. Kertokaa te joilla ikäeroa muksuilla se puolisentoista vuotta on että miten pärjäätte? En ole koskaan ollut perin äidillinen tai lapsirakas joten yllätyin tuntemastani. Mikä on ollut vaikeaa tai mätännyt pienen ikäeron vuoksi? Miten kroppa suhtautui tähän? Miten muutenkin pärjäätte kahden niin pienen kanssa tarpeineen? Olisi kiva kuulla totuuksia elämästänne =)
lisää vauvoja..
manfred
2301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni vasta yksi, mutta juttelin kerran äitini kanssa, jolla meitä useampia, ja ikäeroa alle puolitoista vuotta minulla ja siskollani. Äiti kertoi, että halusi vain toisen niin pian kuin mahdollista, ja tärppäsikin. Alkuaika TOSI raskasta vastasyntyneen kanssa, kun edellinenkin oli vielä niin pieni, mutta äidilläni oli se onni, että hänen vanhempansa muuttivat meille auttamaan. Yksin ei olisi jaksanut kahden niin pienen kanssa (joilla kuitenkin ikäeroa, eivät esim. nukkuneet samaan aikaan), sanoi äitini.
Jos sinulla on mahdollista saada apua, hanki vain toinen lapsi niin pian kuin vain itse haluat! Vaikka apua ei olisikaan, harkitse toki silti, itsehän oman tilanteesi ja jaksamisesi osaat parhaiten arvioida. Onnellista, raskaudentäyteistä jatkoa!
Lapsillani on ikäeroa 1 v 5 kk:tta. Kroppa kesti raskauden hyvin. Loppu odotusaika oli raskasta helteet, turvotus, väsymys, iso vatsa ja virkeä vuosikas, joka kerkesi ihan joka paikkaan.
Toisen lapsen synnyttyä hankaluutena koin yösyötöt. Jaksoin nekin kun nukuin lasten kanssa päiväunet. Ja meillä oli todella tarkka päivärytmi. Ensimmäinen vuosi - 1 1/2 vuotta on kiireisiä. Hoidat kahta vaippa ikäistä. Pyllyn pesut ja vaipanvaihdot veivät yllättävän paljon aikaa kaikesta muusta tekemisestä puhumattakaan. Olihan minulla kaksi innokasta apuria...
Kun toinen haluaa maitoa, toinenkin haluaa. Toiselta tippuu lasi, toinen tiputtaa tahallaan oman lasinsa. Ensimmäinen kiukkuaa... toinenkin aloittaa. Toinen sairastuu, toinen vinkuu, kun haluaisi myös olla sairaana. Mutta hyvän päivän sattuessa oli kaksi mitä aurinkoisinta vesseliä antamassa äidille kilpaa haleja ja pusuja.
Kun nuorempi oli 2 1/2 vuotias (vanhempi 4), ihmettelin miten helpoksi elämä oli mennyt. Ei vaipan vaihtoa ei jatkuvaa "silmät selässä" olemista. Touhuttiin vaan lasten kanssa mitä ikinä mieleen juolahti.
Ensimmäinen vuosi toisen lapsen syntymästä oli rankka, mutta sen jälkeen on kaikki mennyt hienosti. Leikkivät kahdestaan omassa huoneessaan 80 % ajasta. Siis sisällä olo ajasta.