Olen ollut tyttäreni yksinhuoltaja alusta asti. Nyt tyttö on 10 vuotias. Hänen isänsä on alusta asti kantanut vastuunsa ja ollut hyvä isä lapselle. Nyt tytär haluaisi mennä isälleen asumaan. Varmaan olisi parempi lapselle näin. Annanko hänen mennä? Tuntuu että olen epäonnistunut äitinä. No, luultavasti annan tytön mennä. Tuntuu vain siltä, että ympäristö asettaa isän sankari asemaan vaikka kuitenkin itse olen jo ollut yh 10 vuotta ja isä on nyt sitten yh 8 vuotta. Puoliksihan tuo loppujen lopuksi menee...
mitä
tehdä...
10657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
heti laittaa muuttokuorman kanssa isälleen. Ei 10-vuotias osaa hahmottaa välttämättä mitä se lopullinen muutto oikein on. Varaisin sinuna lastenvalvojalle aikaa keskustelua varten ja lapsellekin voi varata aikaa, jos haluaa, että hän keskustelee ulkopuolisen kanssa. Usein tällaiset yhtäkkiset haluamiset voi johtua siitä, että toinen vanhempi antaa enemmän vapauksia (ei välttämättä rajoja lainkaan) ja jopa luvataan monenlaista maallista mammonaa, kunhan muuttaa. Et ole epäonnistunut yksinhuoltajana, vaan ota huomioon, ko. ikäinen lapsi on kuitenkin lapsi. Selvitä asia perinpohjin, mikä on syy siihen, että haluaa muuttaa. Mikäli loppujen lopuksi halu on 100%:nen ja lapsi ymmärtää muuton lopullisuuden (eli ei voi sitten kuukauden päästä muuttaa takaisin) - on sinusta kiinni, mitä teet. Isällähän pitää olla hyvät perusteet purkaa yksinhuoltajuus yhteishuoltajuudeksi.
kirjoittelin ehkä vähän sekavasti. Kyse ei ole siitä, että isä lupailisi lapselle kaikenlaista.Päinvastoin minusta isä on parempi kasvattaja kuin minä. Ja mielestäni voin antaa isälle yksinhuoltajuuden. Sehän on vanhempienvälinen sopimuskysymys. En ole koskaan ollut yhteishuoltajuuden kannattaja. Kyse onkin ehkä enemmän omista tunteistani sekä ympäristön ennakkoasenteista. Kun yhä edelleen pidetään äitiä parempana kasvattajana, vaikka joskus se voi olla toisinpäinkin.
Jäämällä lapsen huoltajaksi vaikka hän asuu isänsä luona niin varmistat lapsen tulevaisuuden vaikka isälle tapahtuisi jotain. Siitä ei ole mitään haittaa - ja tarvittaessa voit huolehtia lapsesta jos tilanne niin vaatii.
Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä huolehtimaan hänestä.
miksi sitten täältä kyselet neuvoa/mielipidettä, jos olet päätöksesi tehnyt? Siitä vaan pakkaamaan. Jotenkin tuli tässä lukiessa mieleen, ettet taida edes olla äiti vaan mies, joka kirjoittaa äidin "ajatuksia"? Taisiko edes olla tosi tapaus?
kylläkai sitä mielipidettä voi kysellä. Eikä tämä päätös nyt mitenkään varma ole. Niin äitinä olen kyllä tähän asti ollut. Lapsi tosin on enimmäkseen isän kasvattama. Äitiysloman jälkeen tein 6 vuotta matkahommia(ympäri maailmaa, eurooppa ja kaukoitä), eli kotona en ollut paljoakaan. Vaihdoin työpaikkaa, koska lapsi meni kouluun, ja halusin että on vain yksi paikka mistä lähtee kouluun. Eli kyllä tämä on tosi tapaus.
Olet ollut hyvä äiti ja olet myös onnistunut tukemaan hyvin lapsen ja isän suhdetta. Tyttösi ei halua muuttaa pois luotasi - vaan haluaa muuttaa isän luo. Asuipa lapsi kumman luona vaan niin silti hänellä on aina paikka luonasi ja suhde kestää vaikkaa hän asuu osan ajastaan isän luona.
Muuttakaa huoltajuus yhteishuolloksi ja tehkää sopimus että lapsi asuu vaikka vuoden ja katsotte tilannetta uudestaan. Toinen vaihtoehto on että lisäätte tapaamisia siten että tyttö voi pikku hiljaa muuttaa isän luo.
päätöksestäsi ja uskon, että huoltajuus toimii yhtä lailla olipa papereissa yhteis-tai yksinhuolto. Eli samoin kuin kuin toimivissa yh-perheissä joissa äiti on lähihuoltaja.
Älä unohda äidin osaa vaikka tytär muuttaa isälleen. Tunnen eroperheen, joissa tytär (jo murroiässä nyt) on isällä ja hyvin on huoltajuus toiminut kuin myös kaikkien väliset suhteet.
Tsemppiä ja aurinkoista loppukesää!
tyttö palaa häntä koipien välissä kotiinsa. Hän vain haluaa kokeilla mille eläminen isän kanssa tuntuu. Älä sulje oviasi vaan sano että on tervetullut takaisin kotiin heti kun sille tuntuu. Anna kokeilla, säilytät siinä hyvän omantunnon itselläsi ja tytär ei syyllistä sinua myöhemmin sillä ettet päästänyt.
Anna vaikka puhelin mukaan jolla pitää yhteyttä sinuun(kännykkä).
Tänään isän luokse ja ensi viikolla takaisin, ja sama ruljanssi ensi kuussa ??????????
Siihenhän "silmäteränne" aivan selvästi pyrkii; eli kumpi se koiran häntää heiluttaa ????
Top top, rajojen laittokin on rakkautta, eli laaksita jos haluaa muuttaa, vähintään vuoden vaikka päällään seisten joutuu asumaan valitsemassaan paikassa, johan koulukin kärsii.
Tytär 12v halusi muuttaa etälle, joka asuu eri paikkakunnalla.
Sovittiin keväällä, että saa jäädä asumaan jos vielä ennen koulujen alkua tuntuu samalta.
Sisarukset, kaverit ja tutut ympyrät vei pidemmän korren. Sen jälkeen ei ole puhunut muutosta, vaikka tapaa etää nykyäänkin säännöllisesti:)
Ihan hetken mielijohteesta ei lapsen asumiseen pidä tehdä muutoksia. Varsinkaan jos merkitsisi paikkakunnan vaihtoa.