Vanha kuu
Rakkaani kanssa,
käsi kädessä kuljimme rantaan.
Kuuntelimme luonnon
hiljaisuutta,
katselimme kauneutta.
Kuinka kaste synnytti
helmiä hentoihin heiniin,
elämänlangan kruunuihin
valkoisiin.
Kuinka taivaankannen ovesta,
astui esiin vanha kuu.
Aikojen alussa syntynyt,
vieläkin siloposkinen -
ei himmennyt ole
loisto sen.
Paljon nähnyt on lempiviä,
kuunnellut valoja
rakkauden.
Vaan ei lausu vanha kuu,
saloja julki mitä kuullut on.
Kätkee kultaisen kuorensa
alle,
joka vannotun,
kuullun valan -
jokaisen nähdyn suudelman.
Niin hymyili meillekkin
vanha kuu,
ja suudelmamme
iäksi salas.
Vanha kuu kultainen,
salojen monien
kätkijä,
meidän rakkautemme
sinetöijä.
Rakkaani kanssa,
käsi kädessä kuljimme rantaan.
Kuuntelimme luonnon
hiljaisuutta,
katselimme kauneutta.
Kuinka kaste synnytti
helmiä hentoihin heiniin,
elämänlangan kruunuihin
valkoisiin.
Kuinka taivaankannen ovesta,
astui esiin vanha kuu.
Aikojen alussa syntynyt,
vieläkin siloposkinen -
ei himmennyt ole
loisto sen.
Paljon nähnyt on lempiviä,
kuunnellut valoja
rakkauden.
Vaan ei lausu vanha kuu,
saloja julki mitä kuullut on.
Kätkee kultaisen kuorensa
alle,
joka vannotun,
kuullun valan -
jokaisen nähdyn suudelman.
Niin hymyili meillekkin
vanha kuu,
ja suudelmamme
iäksi salas.
Vanha kuu kultainen,
salojen monien
kätkijä,
meidän rakkautemme
sinetöijä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Neljäs ja viides säkeistö toistavat toisiaan, samoin viimeinen säkeistö hokee samaa. En tiedä, mikä tiivistämisvimma minuun on nyt iskenyt, mutta tästä pitäisin enemmän vaikka näin:
Vanha kuu
Rakkaani kanssa,
käsi kädessä kuljimme rantaan.
Kuuntelimme luonnon
hiljaisuutta,
katselimme kauneutta.
Kuinka kaste synnytti
helmiä hentoihin heiniin,
elämänlangan kruunuihin
valkoisiin.
Kuinka taivaankannen ovesta,
astui esiin vanha kuu.
Aikojen alussa syntynyt,
vieläkin siloposkinen -
ei himmennyt ole
loisto sen.
Ja suudelmamme
iäksi salas.
nyt kun sen lausuhet kertomaan, ja
keskityin runoa lukemaan tarkemmalla
silmällä, niin empä voi kieltääkään.
Ei se oo ollenkaan huono, se tiivistä-
minen, minun pitää alkaa kai todella
helkutin tarkalla syynillä käymään
näitä läpi, ennen kuin nakkaan ne
tänne, kyllä sinä osaat oikealla
otteella sanoa sanottavasi.
Noh, menis ihan hyvin tolla lyhyemmällä-
kin kaavalla - totta.
Mutta, minun mielestä loppu jäisi tällä
kaavalla kaipaamaan nompparellia
päälle tai jotain *nauraa*
en tiedä mitä, mutta mielestäni noin se
loppu jotenkin töksähtää.
Tämä on kai näitä makukysymyksiä, nompparelleilla vai ilman. Minä jostain kumman syystä pidän siitä, että runon puhuja hetkeäkään epäröimättä potkaisee minut runostaan pihalle, jättää päähän vain askartelevat ajatukset.
makukysymys tietty :)
Hyvin sanottu taas, että
*runon puhuja hetkeäkään epäröimättä
potkaisee minut runostaan pihalle*
Toden sanoakseni, kyllä minäkin olen
periaatteessa tuota mieltä, mutta en
vaan ole vielä sitä oppinut,
ehkä minulla on vielä aikaa oppia,
kai minä kasvan isoksi tytöksi,
ja olen silloin viisaampi,
tässäkin asiassa - kiitos jälleen.
Olet ollut jossain,
jossain,
ihanassa paikassa,
paikassa,
jossa,
luonto on lumonnut sinut..
Teidät..
Upeeta:)
luonnon helmassa ja hiljaisuudessa,
siksi luonto on useissa runoissani.
Kiitos ja ihanaa huomenta.