Onko teillä samanlaisia kokemuksia, vauva saisi tulla jos on tullakseen...ja nyt joka kk malttamattomana odottaa jokohan tärppäsi...vaikka ei "sillsi" yrittämällä yritä.Ja vielä kun kierto vaihtelee, ettei tiedä päivälleen milloin menkkojen pitäisi tulla...Odotus on tuskallista, kun ei heti viitsi tehdä testiä...siihenkin jo sorruttu ja pettymys oli kun neg. näytti.
Kertokaa omia kokemuksia..jokohan-fiiliksistä!
Kertokaa omia kokemuksia..jokohan-fiiliksistä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
No heippa hei!!Me ollaan nyt vasta päätetty jättää ehkäsy pois ja nyt sitten vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta haluun sitä niin kovasti, etten meinaa housuissani pysyä...Eli ensi kuussa pettymys on varmaan aika suuri jos ne menkat alkaa...´=)
jos haluut alkaa mailaileen mun kanssa, niin laita osottees tänne..ku en koko aikaa viittis jätkäkaverillekkaan "vaahdota" asiasta...
Heips!
ONNEA yritykselle!!! Laitan myöhemmin osotteen, jahka saan ensin luotua sellaisen, minkä tänne viitsisi laittaa (kaikken kansan luettavaksi).
Niin, sama täällä tuolle miehelleni en viitsi vaahdota asiasta....on tää tällästä. Ei ymmärrä ennenkuin itse kokee..odottamisen, pettymyksen...ja taas odottamisen..
Mutta ei lannistuta! Jatketaan yrittämistä ja mieli korkealla!
Laita vaan se osote...ois meinaan aika kiva vaihtaa ajatuksia! saanko kysyä minkä ikänen oot?
olen 28 vee. Meillä on kohta pieni netti-katkos, eli en pääse vähään aikaan koneelle, laitan kyllä osotteen, mukavia pyhäpäiviä! Minkä ikäinen itse muuten olet?
mäkään en oo päässy nettiin piitkään aikaan..olen 20..
samanlaisia kokemuksia on minullakin. Pillerit oon jättäny pois heinäkuussa ja silloin mieheni kanssa päätettiin, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ja joka ikinen kuukausi olen odotellut menkkoja ja aina ovat olleet myöhässä, joten raskaustestejä oon tehnyt useampiakin.... Ja aina on ollu hirmuinen pettymys, vaikka eihän tässä vielä mitään hätää ole. Ja ystävä-piiri ympärillä vaan sikiää. Vaikka eihän se varmaan kovin usealle ensimmäisellä yrittämällä ole tärpänny. Rautaisempia hermoja vaan kaivattais. Mutta tsemppiä teille (muille myös) ja parempaa onnea yritykseen. Kyllä se vielä niin teidän kuin meidänkin aika koittaa. Mukava kuulla, että muillakin on vastaavia kokemuksia.
Meillä kului 6 kk ennen kuin tärppäsi... Tein nega-testejä kuukausi toisensa jälkeen; hermoilin, petyin ja vahtasin liikaa kiertojani.
Sitten päätin, että nyt tämä "yrittäminen" saa loppua, ja elämässä on oltava muutakin!! Vauva saa tulla, jos on tullakseen, mutta en halua vaivata sen asian suhteen päätäni enää sekuntiakaan, halusin unohtaa koko asian. Ja niin teinkin. Minulle tuli elämään uusia harrastuksia ja uusi työ, tuli tosi paljon uutta tekemistä ja ajateltavaa...
Sitten, sen jälkeen, tapahtuikin se ihme; se, jota en ollut enää edes jaksanut odottaa omalle kohdalleni, meidän kohdallemme... Tein ensimmäistä kertaa elämässäni positiivisen raskaustestin!! Kaikki tuntui alussa niin epätodelliselta, etten voinut uskoa, että tämä todellakin oli nyt tapahtunut meille!
Nyt olen onnellisesti 13. raskausviikolla, kesävauva on tulossa... Ultrassa ja neuvolassa kaikki on mennyt hyvin: vauvan sydänäänet kuuluvat, ja pikkuinen näyttää kasvavan hyvin, vaikka äidillä onkin ollut pahoinvointia aika paljon. Nämä "ihanat" raskausoireet. :)
Jokaisella on oma tarinansa, ja tämmöinen oli meidän..
Mutta must se on jännää, että joillekin saattaa sattua "vahinko" vaikka vaan yhdestä kerrasta. Että miten se voikin sattua niin sopivasti, että jää vaikka pilleri ottamatta tai kortsu hajoo tai muuta, ja samaan aikaan pieni munasolu onki vaeltamassa kohti kohtua ja siittiö luikertaa sen luokse.
Ja sit kun joidenki kohdalla ei onnistu vaikka kuinka ajottaa ovulaatioon eikä varmasti käytä mitään ehkäisyjä.
On tämä maailma niin kumma paikka.