1950 luvulla sotien jälkeen oli puute vähän kaikesta ja jouduttiin sitten keksimään kaikenlaisia korvikkeita rakentamalla itse, oli tarvetta tai ei.
-Naapurikylällämme, oli nuorukainen, “sanottakoon häntä tässä vaikka Jussiksi”, oli käynyt kansakoulun jälkeen pari vuotta kestävän senaikaisen metallialan koulutuksen ammattikoulussa.
-Jussin kotona ei ollut maata perunamaata enempää, mutta hän oli jatkuvasti traktorirenkinä kylän suurimmassa maalaistalossa, jossa hänestä pidettiin ahkeruudensa, taitavuutensa ja koneiden korjauskykynsä vuoksi.
-Tilan koneliiterin pihassa oli seissyt jo jonkin aikaa vanha loppuunkulunut moottorivikainen kuorma-auto (olisiko ollut Trader), jota siellä oli aikaisemmin käytetty tilalla olleen pienimuotoisen raamisahan tuotteiden taapelointiin ja niihin liityviin kuljetuksiin sahan alueella. (Koivulankkuja ostivat mm. Asko oy ja Järvisen suksitehdas, molemmat Lahdessa.)
-Koska tilan isäntä oli hankkinut kaasuhitsauslaitteet konekorjauksia varten (muistelen, että asetyleeni tuotettiin sellaisella reaktorilla, joka oli mustan pienen pystykamiinan näköinen ja sinne laitettiin “karbidia ja vettä ja sitten paineluukut kiinni”)
-Jussi oli polttoleikannut kokeilunhaluisen isännän luvalla tuon kuorma-auton rungon poikki siten että moottorista irrotettu vaihdelaatikko jäi lavan eteen (ohjaamo moottoreineen ja kaikkineen joutui jonnekin sitten joskus aikansa sahan pihalla maattuaan), ja sitten hän oli hitsannut U-palkeista vetoaisat rungon alle, jotka johtivat hänen muotoilemaansa Fordson Majoriin sopivaan vetokoukkuun.
-Siihen jäljellejääneeseen vaihdelaatikon vaihdekeppiin hän oli hitsannut pitkän jatkovarren, jota saattoi käyttää kuskin pukilta kun kääntyi tarpeeksi ja valita eteen-taakse.
-Traktorin kadaanin jatkeeksi hän asensi siihen vaihdelaatikon karan päähän sopivan holkin ja niin oli “omilla pyörillä” vetävä perävaunu valmis.
-Jos juuttui vetelikköön, niin ei muuta kuin kardaani päälle ja siitä pitkästä vaihdekepistä sopivia vaihteita päälle, kaasua polkimella ja kytkin ylös, niin alkoi tapahtua, kun perävaunun pyörät alkoivat auttaa työntämisessä.
-Tuo mainittu “Jussi” perusti sittemmin oman konekorjaamonsa ehkä 25 vuotiaana ja siitä lähti liiketoiminnan kasvu ja kaikenlaisten koneiden tuotekehittely ja sittemmin suurimittainen konepajatoiminta, joka johti siihen, että hän myi yrityskonserninsa -90 luvulla lähes 50 miljoonalla mummonmarkalla.
-Voi kun me kaikki pystyisimme siihen samaan!
Tässä se “inhoittava ja kirottu entinen rasvakoura” taas muisteli!
-Naapurikylällämme, oli nuorukainen, “sanottakoon häntä tässä vaikka Jussiksi”, oli käynyt kansakoulun jälkeen pari vuotta kestävän senaikaisen metallialan koulutuksen ammattikoulussa.
-Jussin kotona ei ollut maata perunamaata enempää, mutta hän oli jatkuvasti traktorirenkinä kylän suurimmassa maalaistalossa, jossa hänestä pidettiin ahkeruudensa, taitavuutensa ja koneiden korjauskykynsä vuoksi.
-Tilan koneliiterin pihassa oli seissyt jo jonkin aikaa vanha loppuunkulunut moottorivikainen kuorma-auto (olisiko ollut Trader), jota siellä oli aikaisemmin käytetty tilalla olleen pienimuotoisen raamisahan tuotteiden taapelointiin ja niihin liityviin kuljetuksiin sahan alueella. (Koivulankkuja ostivat mm. Asko oy ja Järvisen suksitehdas, molemmat Lahdessa.)
-Koska tilan isäntä oli hankkinut kaasuhitsauslaitteet konekorjauksia varten (muistelen, että asetyleeni tuotettiin sellaisella reaktorilla, joka oli mustan pienen pystykamiinan näköinen ja sinne laitettiin “karbidia ja vettä ja sitten paineluukut kiinni”)
-Jussi oli polttoleikannut kokeilunhaluisen isännän luvalla tuon kuorma-auton rungon poikki siten että moottorista irrotettu vaihdelaatikko jäi lavan eteen (ohjaamo moottoreineen ja kaikkineen joutui jonnekin sitten joskus aikansa sahan pihalla maattuaan), ja sitten hän oli hitsannut U-palkeista vetoaisat rungon alle, jotka johtivat hänen muotoilemaansa Fordson Majoriin sopivaan vetokoukkuun.
-Siihen jäljellejääneeseen vaihdelaatikon vaihdekeppiin hän oli hitsannut pitkän jatkovarren, jota saattoi käyttää kuskin pukilta kun kääntyi tarpeeksi ja valita eteen-taakse.
-Traktorin kadaanin jatkeeksi hän asensi siihen vaihdelaatikon karan päähän sopivan holkin ja niin oli “omilla pyörillä” vetävä perävaunu valmis.
-Jos juuttui vetelikköön, niin ei muuta kuin kardaani päälle ja siitä pitkästä vaihdekepistä sopivia vaihteita päälle, kaasua polkimella ja kytkin ylös, niin alkoi tapahtua, kun perävaunun pyörät alkoivat auttaa työntämisessä.
-Tuo mainittu “Jussi” perusti sittemmin oman konekorjaamonsa ehkä 25 vuotiaana ja siitä lähti liiketoiminnan kasvu ja kaikenlaisten koneiden tuotekehittely ja sittemmin suurimittainen konepajatoiminta, joka johti siihen, että hän myi yrityskonserninsa -90 luvulla lähes 50 miljoonalla mummonmarkalla.
-Voi kun me kaikki pystyisimme siihen samaan!
Tässä se “inhoittava ja kirottu entinen rasvakoura” taas muisteli!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juttusi tuovat monesti mieleen yhtä ja toista mukavaa ja nostalgista Vilillekin. Kiitos - jatka ihmeessä niin kauan kuin juttuja piisaa!
Vilin kotikylällä oli 1960-luvun alkupuolella "metallialan yritys", jonka toiminta-ajatuksena vaikutti olevan juuri tuollaisten vetävien peräkärryjen valmistaminen.
Vilille muodostui sellainen käsitys, että toiminta-ajatukseen kuului myös verottajan, voutien, ulosottomiesten jne. pakoileminen. Niinpä tuo yritystoiminta ei jaksanut nousta samanlaiseen lentoon kuin "Jussilla".
Lähellä oli pistoraiteen päässä oleva rautatieasema, tavarasellainen. Vili muistaa nähneensä henkilöjunan siellä vain kerran - vuonna 1962, kun VR juhli 100-vuotista taivaltaan. Eikä tuo juna matkustajia kuljettanut, vaan toimi liikkuvan näyttelyn "messuhallina". Vili oli vähän toisella kymmenellä, ja yhden vaunun kokonaan täyttävä pienoisrautatie oli senikäiselle miekkoselle kadehdittava nähtävyys vailla vertaa!
Tuolle asemalle tuli silloin vielä jonkin verran tavarakuormia, mutta ennen kaikkea siellä lastattiin hyvinkin huomattavat määrät puutavaraa. Varsin suuri osa puusta kuljetettiin lähiseudun metsistä asemalle maataloustraktoreilla, joiden perässä oli kuorma-auton raadosta väsätty peräkärry. Tyhjänä ajaessa traktorimiehet saattoivat kytkeä traktorin oman vedon pois ja kärryn työntämään. Nopeus saatiin suuremmaksi kuin traktorin omalla vaihteistolla. Vili sai polkupyörineen melkoista haipakkaa ihan polkematta tarttuessaan koulumatkalla tuollaisen peräkärryn takatolpasta kiinni...
Nyttemmin tuon aseman pistoraiteen kiskot on vedetty rullalle ja ratapenkka maisemoitu. 60-tonniset rekat kuljettavat puuta sen mitä kuljettavat.
http://www.vetku.fi/
Siellä on tekijämiesten muisteloja, ja muistavat mallit merkit, painot ja yksityiskohdat tarkasti, ovat vielä kirjoituksensa tarkastaneetkin. Mukana runsaasti kuvia !
Suosittelen !
-SS-
Joo eipäs tässä muuta, mutta ton ihme tyyppin pitäa jatkaa noits stooreja et tämmönenki stadis
kauan luurannu tyyppi vois jotai stikata. Ku se mun faija oli jostakin v***n landelta, nii kai jutut kävi sillee. Se kuallu jo viisvuatta sitte mut aina se jotkin ärisi,etei nuariso tajuu mitää!
Tuosta kirjoituksesta voi vain todeta nuorisolle että ammattikoulun käyminen,tai muu koulutus, kannatta aina eikä jäädä makaamaan sossun tuella johonkin Mikkelin (tms.) kaupungin lähiön yksiöön lipittämään mäyriksiä ja pelaamaan videopelejä loppuiäksi.
-Unohtui tuossa sanoa että turhempaa kaupunkia kuin Mikkeli ei Suomessa ole olemassa.
-Ehkä mustelen, että sieltä on kotoisin tuo monen etelänpellen aluspatja Arja Saijonmaa ja pankinjohtaja Erkki Liikanen.-Siinä kaikki!
-Sitten on muistissa Jakomäen panttivankiräjähdys 1980 luvulla päätyen
Mikkelin torille, jossa pakoautoa kuljettanut Jukka Häkkinen menehtyi maaherran talon seinustalle poliisien tyrimisen vuoksi.
-Kuka on joskus senkoommin nähnyt uutisen Hesarissa Mikkelistä, ei kukaan.!!!
Ei Mikkelissä - päämajakaupungisssa - ehkä mitään kummempaa ja mainitsemisen arvoista ole, mutta ei se ainakaan niin syrjässä ole kuin Helsinki. Ketä muuten kiinnostaa lukea jotain syrjäisen kalastajakylän paikallislehteä?
Savilahden silta ja muu ohitustie on sitä parasta Mikkeliä. Pääsee nopsemmin muualle.
Toiset kirjottaa konneista ja toiset ihan muusta kun eivät niistä konneista tiijä mittää. Tässä tämä edellinen todistaa sen täysin.
Kaasu hitsauslaitteesta . Muistelen minäkin nähneen aikoinaan paikallisen verstan nurkassa , mutta se oli kooltaan lähinnä kakluuniuunin kokoinen ja metallinen häkkyrä ; taisi olla 2 m korkea ja yli metrin halkaisia ja siitä lähti kaasuhitauslaitteisiin letkuja .
Itse taisin olla 6-8 v , muistan aina ihmetelleen sen toimintaperiaatetta jälkeenpäin .