APUA!!
Eikös lenkille lähdön kuuluisi olla sekä koiralle että omistajalle ilo...? Vai olenko väärässä?
Ongelmani on seuraava: Koirani ei suostu lähtemään lenkille. Omalla pihalla se kulkee nätisti hihnassa ja irti. Tottelee ja pitää kontaktin. Koira on 4kk.
Mutta se ei suostu poistumaan omasta pihasta. Vanhempieni luona se suostui kerran poistumaan pihasta, mutta ei enää, kun sitä toisen kerran yritin.
Irrallaan ollessaan koira ei päästä minua silmistään, joten koetin lähteä lenkille niin, että koira on irti.. mutta ei! Koira juoksi välittömästi omaan pihaan, kun ensimmäinen auto lähestyi.
Koira oli edellisessä kodissaan irrallaan pihakoirana. Ja näin ollen ilman minkäänlaista sosiaalistamista koira on todella arka.. (autoista ei ole moksiskaan, paitsi jos se on hyvä syy juosta kotiin. Pyörät ja skootterit ym. mopot ovat pelottavia juttuja. samoin toiset koirat. pelkkä haukunnan kuuleminen riittää hepuliin..)
aloitamme tottiksen torstaina, saa nähdä kuinka koira siihen koira ja ihmismäärään suhtautuu..
Eikös lenkille lähdön kuuluisi olla sekä koiralle että omistajalle ilo...? Vai olenko väärässä?
Ongelmani on seuraava: Koirani ei suostu lähtemään lenkille. Omalla pihalla se kulkee nätisti hihnassa ja irti. Tottelee ja pitää kontaktin. Koira on 4kk.
Mutta se ei suostu poistumaan omasta pihasta. Vanhempieni luona se suostui kerran poistumaan pihasta, mutta ei enää, kun sitä toisen kerran yritin.
Irrallaan ollessaan koira ei päästä minua silmistään, joten koetin lähteä lenkille niin, että koira on irti.. mutta ei! Koira juoksi välittömästi omaan pihaan, kun ensimmäinen auto lähestyi.
Koira oli edellisessä kodissaan irrallaan pihakoirana. Ja näin ollen ilman minkäänlaista sosiaalistamista koira on todella arka.. (autoista ei ole moksiskaan, paitsi jos se on hyvä syy juosta kotiin. Pyörät ja skootterit ym. mopot ovat pelottavia juttuja. samoin toiset koirat. pelkkä haukunnan kuuleminen riittää hepuliin..)
aloitamme tottiksen torstaina, saa nähdä kuinka koira siihen koira ja ihmismäärään suhtautuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaisi pitää matalaa profiilia. En ole enne kuullutkaan noin arasta koirasta :D
Kuljettakaa koiraa hihnassa ensin omassa pihassa. Pyörikää vaikka pihaa ympäri, niin se tottuu hihnassa kulkuun :)
Asiassa ei saa hoppuilla, ja koira kyllä näyttää kuinka nopeasti tahtoo edetä.
Siirtykää sitten pihan viereiseen tiehen (niin että paikalla ei ole stressaavia tekijöitä. Esim. muita koiria, liikaa ihmisiä, autoja tms.) ja menkää sitä tietä pitkin edes takas. Tyyliin kymmenen metriä matkaa riittää.
Sitten vasta voitte edetä pidemmälle, mutta ei kauas! Pikku hiljaa pidentäkää reittejä ja yritä ainakin aluksi välttää muita koiria tms.
Jos koira jää vain istumaan, anna sen istua.
Tämä vaatii paljon aikaa, ja totuttelua. Ja nyt ei puhuta tunneista vaan päivistä. Ehkäpä jopa viikoista. Riippuu koirasta.
Ja sitten tärkeä juttu: Lenkistä pitää tehdä koiralle mieluinen ja iloinen asia. Oletan että koira on niin arka, että leluja ei kannata ottaa mukaan mutta makupaloja ehdottomasti! Aluksi anna niitä ihan kymmenenmetrien välein, ja kehu koiraa koko ajan. Juttele sille tms.
Näin koira tietää että nyt pitäisi olla iloinen. Makupalojen antoa voi vähentää sitten ajan myötä.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua :)
Hei!
Kiitos vastauksestasi, mutta hauskinta tässä on se, että asumme rivitalossa ja talon vieressä kulkee autotie.. naapurissa (tien toisella puolella omakotitalossa) asuu japaninpystykorva.
Hauskaa on myös, se, että olen opettanut koiralle istu, maahan ja tassu. Mutta mikään herkku (ei edes nakki tms.) ole kelvannut palkinnoksi. Rapsutus kelpaa, mutta silloinkin koira laittaa häntänsä melkein koipien väliin ja korvat taakse luimuun. Koiran raksutkaan eivät neidille kelpaa edes ruuaksi, saati sitten että niitä voisin käyttää "hrkkupalana". Myöskään mistään leluista se ei välitä. Silloin kun se oikein innostuu, se leikkii leluilla.. mutta siihen innostumiseen se sitten jääkin..
Voi, kun koira jäisikin vain istumaan.. tai no.. jäähän se, mutta annan sen istua siinä ja olen itse yhtä jästipää, eli en anna periksi, niin pian koira alkaa riuhtoa ja hyppiä kohti kotiovea.. Koira vain vetää ja vetää ja hyppii ovelle päin.. :/
Neuvot olivat hyviä, mutta eivät toimi tämän arkajalan kohdalla.. :/
Pihaa koira kulkee mielellään ympäri, ja autot yms. eivät haittaa ollenkaan, mutta heti iskee paniikki, jos pitäisi lenkille lähteä..
Kehun koiraa aina silittämällä ja rapsuttamalla ja puhun sille kehuvalla äänensävyllä, kun se uskaltaa liikkua.. samoin yritän jutella sille kannustavalla äänensävyllä, kun koetan saada sen liikkeelle.
Sen muutaman kerran, kun olen haukkuni saanut lenkille, olen aina ennen kuin pelottava juttu (polkupyörä/skootteri/mopo/lenkkeilijä) tulee lähelle mennyt kyykkyyn ja ottanut koiran jalkojeni väliin nojaamaan itseäni vasten.
Minulla on samalla tavalla käyttäytyvä pentu. Ei lähtisi kotoa millään, haraa vieläkin vastaan vaikka ollaan harjoiteltu tekemällä peinen pieniä kävelyjä niin, että suostuttelen pentua koko ajan jatkamaan matkaa.
Kun itse kyselin neuvoja tähän asiaan, minulle sanottiin, että pentu on leimautunut kotiimme ja pihaamme eikä ole vielä valmis laajentamaan reviiriään, ja että kyllä se vielä suostuu tulemaan. Tuntuu vähän hassulta, kun nelikuinen ei vieläkään lähtisi kotoa :\
Minun pentu kävelee kyllä, kun päästään tarpeeksi kauas kotoa (ei näe sitä enää, on muuta ajateltavaa, hajut yms.) mutta juuri tämä tietyn matkan päähän pääsy on ongelmallista. Nykyään saan pennun kipittämään mukanani riepottamalla sen edessä vanhaa sukkaa, jolla se tykkää leikkiä. Meillä auttaa myös namit.
Olet varmaan kokeillut monenlaista millä pennun saisi liikkeelle, oletko sellaista, että istut itse vaikka tien poskeen tai menet kyykkyyn. Näytät koiralle omalla rauhallisella käyttäytymisellä, että tilanteessa ei ole mitään kummallista ja että tässä kodinkin ulkopuolella voi oleskella vailla huolen häivää. :) Kun ja jos se tulee siihen luoksesi, juttele vaikka iloisesti.
Pentu on varmaan leimaantunut sinuun, onko ketään muuta josta se pitäisi kovasti? Jos koitatte lähteä yhdessä joku kolmantena matkassa, ja se kolmas kävelee vähän edellä ja kutsuu pentua iloisesti ja rohkaisevasti.. en tiedä, ei välttämättä tuollainenkaan ollenkaan tepsi, riippuu niin koirasta :)
Noista toisista koirista, satutko tuntemaan ketään, jolla olisi kiltti, pennuille ystävällinen koira? Olisi hyvä, jos pentusi saisi tutustua hyvin käyttäytyviin aikuisiin ja pentuseurakin olisi varmasti hyvää. Uskon, että rohkaistuisi, jos saisi rauhassa tutustua "leppoisiin" koiriin jotka eivät ole päällekäyviä.
Minä en tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta samanlaisessa tilanteessa olevana kerroin joitakin ajatuksiani :) Tsemppiä!
Hei!
Kuten otsikossa jo mainitsinkin, kiitos ajatuksistasi ja tuestasi!!
Koira on täysin leimautunut minuun. Kenenkään muun, edes mieheni kanssa, se ei suostu ulko-ovesta edes ulos.
Olen koettanut tuota kyykkyyn menemistä jne. mutta koira vain istuu kuistilla ja tapittaa minua.. eräänä päivänä ituin tienposkessa puolituntia, ellen ylikin. Ohi kulkijat kovasti kyselivät ja naureskelivat, kun kerroin miksi istun tien poskessa.
Kolmas henkilö lenkillä ei auta sekään. Entistä kovemmin vain haraa kotiin.
Aloitin viikko sitten työt, ja sain juuri tietää työtoverini olevan koirakouluttaja. Kouluttaja kertoi, että koira ei täysin luota itseensä, eikä minuun. JOten lääke ongelmaan on yksinkertaisen pitkästyttävä. Pitää mennä paikkaan jossa koira voi olla irti, ilman pelkoa pelottavista asioista. Minun täytyy seistä paikallani kokoajan, ja odottaa, että koira ottaa etäisyyttä minuun. Kun koira sen tekee, minun täytyy olla vain edelleen hiljaa ja antaa koiran mennä edemmäs. Tämä pitää toistaa muutamia kertoja ja eri päivinä.
Tämä tehosi meihin ensimmäisen kerran jälkeen, nyt onnistun viemään koiran lenkille aamuin illoin, eikä miesystäväni tarvitse autolla viedä meitä johonkin, josta sitten kävelemme kotiin.. :)
Kannattaa kokeilla! :) Tsemppiä sinullekkin!! :)
Kiva että on alkanut onnistua! Minulla on melko itsevarma pentu, joka ainakin kotipihalla (jossa saa olla koko ajan irti)menee välillä ihan pihan toiseen päähän minusta, ei hätäänny vielä hetikään kun menen kulman taakse, vasta kohta huomaa että 'hupsis, emäntä on kadonnut, etsimään' :D
Joten en tiedä sitten onko minun koirallani kyse sitten tuosta luottamuspulasta :) Ehkä kotona on vaan niiiin kivaa että ei haluttaisi ollenkaan lähteä ulkomaailmaa katselemaan. No, eiköhän se tästä meilläkin, ajan kanssa.