Tässä on tämmönen kokeilu..
Onhan niitä ollu ennenkin mutta tässä yksi lisää..
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Heräsin ja katsoin kelloon "3".
"Just nukuin aika pitkään",sanoin ja kävelin keittiöön. "Mitä miks tääl ei oo kukaan!?", katsoin ympärilleni ja totesin "Ihan niitten tapasta jättää mut yksin kotiin".
"Olenhan mä täällä", kuulin takaatani.
"Kuka sä oot? Mitä teet mun kodis?", esitin kysymykset tiuskaten, miehen alulle noin 12 vuotialle se oli saman ikänen ku mä.
Sillä oli ruskeat ihanat silmät niitä olis voinu tuijottaa koko ikänsä. Ja siihen sopivat vaalehtavat hiukset.
Sillä oli päällään Farkut, tiukahko t-paita. Se oli niin ihana!
Olisin voinut tuijottaa sitä ikuisuuden.
Mutta haaveiluni katkesi, kun kuulin jonkun sanovan "Hei, ootin sua kymmenen minuttia ulkona, ja sä nukut täällä",Mikko sanoi irvistäen. "Täh..", mä mumisin unisena.
"Ai, Mikko? Mitä kello on?", mä kysyin.
"Kakskyta vaille kaks", Mikko sanoi.
Älysin kai vasta vähän aikaa sitten että olin pelkällä T-paidalla ja alushousuilla, ja nostin äkkiä peittoa ylemmäs.
"meijän piti mennä syömään...?", Mikko sanoi.
"Aivan", sanoin.
Muistin juuri että lupasin Mikolle tänää mennä syömään sen kanssa kun se auttoi minut pulasta kun melkein jouduin jälki-istuntoon.Se väitti olevansa syyllinen, niinpä lupasin korvata sen sille. Se on harvinaista että poika väittää olevansa syyllinen tässä iässä(12-13).
"Ok. kai saan laittaa jotain päälle?", Kysyin.
Tuli hetken hiljaista ja sitten Mikko vastasi,"Joo, mä tästä sit meen toiseen huoneeseen".
Kunhan se oli ekaks tuijotellu mua.
Ihan ku mussa olis jotain outoa ei rinnat oo kunnolla kasvanu ja oon hukka pätkä.
Mulla meni noin viis minuuttii ku ekaks löysin vaatteita mun huoneesta. No ei se Mikko niin kyllästyny ollu oli tutkinu saman tien koko kämpän.
Eihän se kyl ollu, ollut meillä ennen.
Mitenköhän se löysi mun huoneen?.
"No, mennäänkö?",kysyin hymyillen ja lähdin Ulko-ovea kohti kävelemään.
"Joo... mennään vaan",Mikko vastas ajatuksiensa välistä.
Me lähettiin kävelee keskustaan päin sinne oli n.puolen kilsan matka oishan bussilla päässy nopeemmin mut Mikko halus kävellä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
En kai mä jatkoa kirjoita ellei haluta no kommenteja.
Onhan niitä ollu ennenkin mutta tässä yksi lisää..
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Heräsin ja katsoin kelloon "3".
"Just nukuin aika pitkään",sanoin ja kävelin keittiöön. "Mitä miks tääl ei oo kukaan!?", katsoin ympärilleni ja totesin "Ihan niitten tapasta jättää mut yksin kotiin".
"Olenhan mä täällä", kuulin takaatani.
"Kuka sä oot? Mitä teet mun kodis?", esitin kysymykset tiuskaten, miehen alulle noin 12 vuotialle se oli saman ikänen ku mä.
Sillä oli ruskeat ihanat silmät niitä olis voinu tuijottaa koko ikänsä. Ja siihen sopivat vaalehtavat hiukset.
Sillä oli päällään Farkut, tiukahko t-paita. Se oli niin ihana!
Olisin voinut tuijottaa sitä ikuisuuden.
Mutta haaveiluni katkesi, kun kuulin jonkun sanovan "Hei, ootin sua kymmenen minuttia ulkona, ja sä nukut täällä",Mikko sanoi irvistäen. "Täh..", mä mumisin unisena.
"Ai, Mikko? Mitä kello on?", mä kysyin.
"Kakskyta vaille kaks", Mikko sanoi.
Älysin kai vasta vähän aikaa sitten että olin pelkällä T-paidalla ja alushousuilla, ja nostin äkkiä peittoa ylemmäs.
"meijän piti mennä syömään...?", Mikko sanoi.
"Aivan", sanoin.
Muistin juuri että lupasin Mikolle tänää mennä syömään sen kanssa kun se auttoi minut pulasta kun melkein jouduin jälki-istuntoon.Se väitti olevansa syyllinen, niinpä lupasin korvata sen sille. Se on harvinaista että poika väittää olevansa syyllinen tässä iässä(12-13).
"Ok. kai saan laittaa jotain päälle?", Kysyin.
Tuli hetken hiljaista ja sitten Mikko vastasi,"Joo, mä tästä sit meen toiseen huoneeseen".
Kunhan se oli ekaks tuijotellu mua.
Ihan ku mussa olis jotain outoa ei rinnat oo kunnolla kasvanu ja oon hukka pätkä.
Mulla meni noin viis minuuttii ku ekaks löysin vaatteita mun huoneesta. No ei se Mikko niin kyllästyny ollu oli tutkinu saman tien koko kämpän.
Eihän se kyl ollu, ollut meillä ennen.
Mitenköhän se löysi mun huoneen?.
"No, mennäänkö?",kysyin hymyillen ja lähdin Ulko-ovea kohti kävelemään.
"Joo... mennään vaan",Mikko vastas ajatuksiensa välistä.
Me lähettiin kävelee keskustaan päin sinne oli n.puolen kilsan matka oishan bussilla päässy nopeemmin mut Mikko halus kävellä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
En kai mä jatkoa kirjoita ellei haluta no kommenteja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosiaanki kirjotat loppuun!!!ny heti!!
jatka ja pian!!!!!
Yritän todellakin jatkaa niin pian kuin mahdollista.. Ja ois kivaa jos joku kertoilis et mitä muuta tohon novelliin sopis..
Kiitos kannustuksista!! (: