.....tää voi olla mahdollista! Noin 3v sitten rakastuin, elämäntilanteessa jossa ehkäpä rakastuminen oli ainut "köysi" elämään. kaikki meni alkuunsa hyvin ja onnea jatkui kuukauden päivät (toivottavasti se onni oli molemminpuolista). sitten alkoi alamäki. emme suhteenkaan aikana pystyneet näkemään toisiamme mielestäni tarpeeksi, ja tuntui kuin olisimme olleet ensitreffeillä joka kerta kun tapasimme eli aloimme siis vieraantumaan toisistamme! olin päässäni varma että tyttö ei minua halunnut edes nähdä, en tiedä! aloin olemaan huolissani siitä etten ole hänelle tarpeeksi hyvännäköinen (kuulostaa naurettavalta) mutta sitä todella pelkäsin! aloin olemaan etäinen ja varmasti vihaisenkin oloinen vaikka rakastinkin tätä henkilöä sydämeni pohjasta ja rakastan edelleen. tuo vihoittelu ja muun vain siksi että toivoin hänen alkavan pelkäävän menettävänsä minut ja näin saadakseni häneltä huomiota ja ottaakseni yliotteen! mutta ei, se ei toiminut. hänkin alkoi olemaan minua kohtaan hyvin vieras kunnes eräänä iltana meillä meni poikki! (sanottakoon nyt että hän on minua noin kolme vuotta nuorempi!) olin todella murtunut ja toivoin todella että hän soittaisi ja sanoisi haluavansa minut takaisin...näin ei käynyt! hän oli seuraavina päivinä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.(johtuuko iästä 16v ??)..ja näin olin taas paluupisteessä syvemmällä kuin vielä silloin kun päätin pakoa rakkaudesta etsiä! Tätä jatkuu edelleen...elättelen vieläkin toiveita että hän minua rakastaisi ja sen minulle kertoisi..oma kunniani ei riitä hänelle enää mennä rakkautta tunnustamaan vaan lievitän tuskaani ajattelemalla ja hänestä paskamaisia juttuja! tämänkin ajan jälkeen en osaa muita rakastaa kuin häntä!! menenkö ja kerronko hänelle että kundi johon hän tutustui ei ollut oikea minä?? vai mitä??? vai jätänkö sikseen ja toivon että kerrankin se onni kohdistuisi minuunkin?? tähän et saanut kaikkea vuodatettua mutta luulen että ymmärätte mitä tarkoitan! kiitokset ajasta! "kingdom for a heart"
Miten miten miten??
Mikaeli
3238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä teit ensimmäisen virheen sillon kun aloit PÄÄSSÄSI luulla ettei tyttö olisi halunnut nähdä sinua. Sun olisi tietenkin pitänyt sanoa se ääneen, kysyä miten asia on. Vaikka se olisi tuntunutkin vaikealta.
Toi oli todellakin naurettavaa,kun luulit ettet olisi hänelle tarpeeksi hyvännäköinen! Miksi hän sinut olisi sitten edes huolinut ja ulkonäöllä kun ei muutenkaan ole ratkaisevaa merkitystä.
Sä et olisi saanut olla etäinen ja vihaisen oloinen koska juuri siitä saa sen käsityksen, varmasti se tyttö sai, että et enää välitä hänestä, miksi muuten olisit muuttunut etäiseksi ja oudoksi.
Jos rakastaa jotain ihmistä, miksi ei voi näyttää sitä, miksi pitää esittää jotain ihan muuta ja antaa sillä tavalla väärä kuva itsestään ja tunteistaan? Mitä sillä voittaa? Ei mitään, häviää kaiken. Niikuin huomasit.
En usko että se iästä johtuu, moni 16 vuotias on jo ihan kypsä seurustelemaan, ei tietenkään kaikki.
Nyt mä en voi sua enää tässä tilanteessa muuten neuvoa, kuin että menet juttelemaan tytön kanssa,otat selvää mitä hän ajattelee ja kerrot kuinka paljon hänestä välität, älä esitä mitään muuta, äläkä kerro muuta, mikä ei ole totta. Niinkuin näit, se ei toiminut.
Toivottavasti sä onnistut :)
........pitäs vissii osata olla erilainen, mut toisaalta voi olla et sillon juuri en ois oma itteni=)...kakspiippunen juttu! mitäköhän mahtais tyttönen ajatella jos mä nyt kolmen vuoden jälkeen ilmestyisin ja kertoisin!?!!?? vois olla aika v:mäistä vai kuinka?
Kannattaa olla oma itsensä. Etkö muka ole ollut? Mene vaan juttelemaan tytölle. Aina se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan. muista se=)