Ranteista
Tartun sinua mennään
Merenrantaan
Kerätään
Näkinkenkiä
Jos niitä on näillä leveysasteilla
Suutelen sinua
Poskille suulle ja sinne
Nenän päähän
Hiuksiisi
Kukkia laitan vaikka minne
Tartun sinua mennään
Merenrantaan
Kerätään
Näkinkenkiä
Jos niitä on näillä leveysasteilla
Suutelen sinua
Poskille suulle ja sinne
Nenän päähän
Hiuksiisi
Kukkia laitan vaikka minne
Vastaukset 30
Vanhimmat
Join, kuljin kujani, katuni!
Rakastin naiseni,
kostin kolhuni!
Elin!
Ruusuni,
rakkaani!
Katso hiusteni harmaaseen viljaan!
- se olen minä!
Itkuni, naiseni!
Hellinpäni, ainoani!
Lakanan lämmin kosketus,
se, - olet Sinä!
Puhu minulle mitalin toisesta puolesta,
siitä joka on näkymättömissä.
Älä aina hymyile niin rakastuneesti, nainen.
Kerro että yrität sitoa rakkaudellasi, paljasta se
avoimesti,
lyö korttisi pöytään, pulu.
Tullaan todellisiksi.
Sitten ehkä voimme rakastaa ojennetuin käsin
yli pöydän.
Sillä minä tahdon uskoa hymyysi,
kaipaan sitä,
mutta en voi, ellet suostu.
Niin, en tahdo vain puolikasta, tahdon
koko naisen.
Rehellisesti, ja rispaantunein reunoin,
mustelmin jotka sanovat maalin alta:
me olemme täällä, kaikkien aikaisempien suhteiden vammat ja
tulemme kyllä vielä ilmaisemaan itsemme monin tavoin
sinulle, sinä petollinen mies, raadollinen pelle,
jätesäkki.
Siitä on hyvä jatkaa.
Se on kuin alku, tosi hymy.
Haikea silmänisku, oikeasti myönteinen
kosketus, avautuva ikkuna.
merivettä silmissä
kirvelee
pieru
laittaa veden poreilemaan
hoh hoijaa
ja itkut sanojen alla piilossa
tuhannet itkut
eihän mies itke, ei
lyö nyrkkiä pöytään
tahtoisin sukeltaa
armon valtamereen?
mikä se on
se armo
niille jotka pilkkaavat
niitä jotka heitä pilkkaavat
minä sanon
ei heidän pilkkansa olisi voinut
teitä vahingoittaa
kuten seiniin piirretyt rivot kuvat
vahingoittavat vasta niitä
jotka alkavat niillä ruokkia itseään
vasta silloin he ovat
omilla kiistattomilla teoillaan
törmänneet vasten seinää
loukaten itsessään sellaista
mikä oli loukkaamatonta
Maattiin selällää, katottii kuuta se oli suuri
Oli hiljasta, sun korvat olit ainoot jotka kuuli..
kun kerroin kuinka rakastan sua.. sä suutelit mua
hahhaha luulitteko oikeesti et kirjotan jonkun runon. tulin vaa sanomaa et vittu te ootte urpoja!
Aamu valkeni taas kuten aina
ei kelloni soinutkaan
on unessa useasti
moni meistä myös valveillaan
Aamun tyhjyyttä ympärillä
jäin hetkeksi miettimään
tuota tyynyä halaten vielä
jolle painoit sä kerran pään
Nyt erkanimme me jälleen
vielä äsken me syleiltiin
pienen punaisen hammasharjasi
sä jätit mun kylppäriin
Hmm. Kirjoitanpa proosarunon:
Me jotka rakastamme olemme ihmisiä. Ihminen pelkää ja on rikki. Kuinka monta kertaa onkaan niin että tahtoisi, mutta ei osaa - ja toinen sanoo että et edes tahdo. Ja pelottavinta on ajatella että joku osaa, vaikka ei todella tahdokaan.
Kun rakkaus paljastuu peliksi ja valhenaamiot putoavat on jälleen seurauksena rikkinäinen ihminen. Uskaltaako sitten enää? Niin. Me jotka olemme ihmisiä olemme monin tavoin rikki.
Mutta vain ihminen voi rakastaa.
Ehjiä ei ole.
Mutta rehellisyyttä on opeteltava, rakkaudessakin. Me jotka rakastamme olemme ihmisiä. Ihminen pelkää ja on rikki.
Sama ruotsiksi:
Kuinka monta kertaa onkaan niin
että tahtoisi,
mutta ei osaa - ja toinen sanoo
että et edes tahdo.
Pelottavinta ajatella -
että joku osaa,
vaikka ei todella tahdokaan.
Kun rakkaus paljastuu peliksi
ja valhenaamiot putoavat
on jälleen seurauksena
rikkinäinen ihminen.
Uskaltaako sitten enää?
Niin. Me jotka olemme ihmisiä olemme
monin tavoin rikki.
Mutta vain ihminen voi rakastaa -
Ehjiä ei ole.
Rehellisyyttä on opeteltava.
Rakkaudessakin!
Miksi väität
minua käärmeiden lumojaksi
käärmeitten pää on murskattu!
sisimpäni huutaa yksinäisen naisen
rakkauden kaipuuta
jota mies koiranleuka
ei ymmärrä
Kylläpäs sinä ahkeroit! :)
Hyvä, hienoa! Laita lisää vaan!
Lähde kanssani matkalle vuoristoon,
yön syliin, katseita pakoon!
Mennään käsi kädessä sinne:
missä sade lyö pelkomme lakoon.
Sinne! Missä soittavat vapauden tuulet
sielumme herkintä harppua,
jos vain laitat korvasi sieluuni kiinni -
annat unelman tarttua.
Siellä emme vaatia voi, voimme kauniisti
toisemme antaa.
Ja aamun tullessa hymyillen
meitä Kerberos kotiin kantaa...
- -
Ah! Kuule syvimmät toiveeni,
annathan niiden hälventää
jokaisen epäilyn sumusi, joka vielä
matkaamme estää.
Tartu käteeni kiinni ja katso,
näethän edessä kultaisen tien!
Hellimmät suudelmat huulille painan,
jos annat - sinut huipulle vien.
Älä katso silmiin, rakkaani!
Katso leukaan tai poskeen, runoja hehkuvaan sieluun. Tule tyttöni,
heittäydy - yhdessä onnemme suloiseen nieluun
nautinnon kuohuvaan koskeen.
- - -
Kun pelkosi olen jo hälventänyt, kun aurinko
kohta taas nousee, minä pelkoni
nauraen yhä vain kätken ja peitän, yön sylissä
sylisi voimaan jään, sinua koskettaen.
Älä silmiini katso, älä -
katso sormeni liikeeseen, kun se soittaa
halua syvää, ja ruumiini ruumiisi lämmittää
tämä hetki on ainoa pyhä.
Minä tulen, tulen ja sinut
tulella peitän! Kuoleman ääni jo korvissani,
kaiken hetkestä maksan ja heitän:
Nyt tulen – silmiisi katsoen.
- - -
Lähde kanssani matkalle vuoristoon,
matkalle maapallon yli.
Ja kun maailma allamme kaareutuu
olet minulle turvaisa syli.
Jokaisen kukan tien viereltä poimin
ja väristen sinulle annan!
Voi kunpa jo oltaisiin huipulla, siellä:
korkeammalle sinua kannan -
Nyt laineillasi keinuen, hetken aikaa onnea suurta
tunnen kuin sieluni pakahtuisi, sinä kuiskaat,
et tunne muuta, on nimeni huulillasi - ja - huuliisi uppoudun.
Ethän saavu vielä, Kerberos!
- - -
Kun tähdet tuikkivat yllämme -
Minä tartuin lihaasi kiinni,
tartuin kiinni ruumiisi aukkoihin
etten syöksyisi tyhjyyteen.
Minä tartuin ruumiisi ulokkeisiin,
kuin hullu hukkuvaan laivaan.
Minä heittäydyin valoon huikaisevaan,
vaikka tiesin: se johtaa vaivaan.
Annatko minulle anteeksi?
Kysyn hiljaa kun Kerberos saapuu.
Painan tuskan silmillä silmiisi,
nyt tiedät, me mursimme taivaan.
- - -
Silloin silmäsi avautuvat,
sinun kehosi allani kuolee.
Ruohosta madot nousevat
ja liekki korvaasi nuolee.
Siis onko rakkaus sen arvoista?
se minkä onneksi luulemme.
Ei rakkaani, ei – sulje suloiset korvasi
tai ainakin kuule oikein:
Lähde kanssani matkalle vuoristoon,
matkalle erehdykseen.
Lähde matkalle kirkkaimpaan valoon:
mielemme pimeyteen?
Itken, kun ajattelen tulevan lähtöillan sanoja,
suren jo, sydämessäni tuntuu se kovaakin kovempi tuska.
Olenhan mielessäsi yhä,tästä päivästä eteenpäinkin, aina?
Olenhan?
Rakkaus on kaunis ja ihana
sydämet täyttävä tunne
kultaisella onnella kirjottu
ihmisiä yhdistävä ihme..
ps. suomi on soinnukas, romanttinen kieli..
runoilijan minäkuva?
Kirjoittanut: DoghouseBlues 8.8.2006 klo 15.34
( 060806 22:40 - 22:55 )
Katselen mustetahraisia sormiani
joissa huokaa
kyyneleinen avaruus,
kaikki olemisen kipu
Ja olen kirjoittanut itseni paperille
minäksi jonka kautta katselen,
hän kuuntelee
Kyyneleisen avaruuden huokauksia -
niin kuuntelen kuin hänen korvillaan kuunnellaan,
mustetahraisissa sormissani kaikki olemisen kipu kirjoitan:
Katselen mustetahraisia sormiani
Ja avaruus, avaruus yllämme laulaa
meistä riippumatonta lauluaan!
Hän katselee mustetahraisia sormiaan
tietokoneen näytöltä, sanoina,
kohta hän sulkee koneen, kohta hän menee nukkumaan
Hänen mentyään minä jään
Tyttöni Thaimaasta hain
niitä jo matkalla useasti nain
Tapasimme Nanan baarissa
tytöt tanssi vartalot kaarissa
Kaikki misut, pienet pyllyt,
pienet tisut
Hän multa kysyi "what's your name, how are you, where do you come from?" - muuta rakkautemme alkuun ei tarvittu.
Maksoin viisisataa bathia
sillä pääsin jyystään Cathia
2 viikkoa baarissa hilluin
joka ilta hotellille vaihtuvin pilluin
Päivä päivältä rakkauteni kasvaa
tytöt vaihtuu, kauanko meikä jaksaa?
kiitos siitä että pilasit melkein yhden työpäiväni. Maanantait pitäisi muutenkin kieltää.
Olen vain lukenut ja kuolannut, odottaen seuraavaa...
Askel kerrallaan mennään.
Jos luet
Et ole
Vaan luet
Jos olet
Et lue
Vaan olet
Oma itsesi
Joka solullasi
Jos olet nuori
Et sinä ole
Vaan se nuoruus on
Vanhuuden kanssa käsirysyssä
Kuten aina
Jos olet mies tai vaimo
Et sinä ole
Vaan vain se mies tai vaimo on
Niin kuin ovat Romeo ja Julia
Näyttämöllä olohuoneen parketilla
Maailmassa on vain yksi mies
Ja vain yksi vaimo
Ne puetaan ylle pukuhuoneessa
Seison teatterin takaovella tupakalla ja katselen valtavaa keltaista kuun mollukkaa kerrostalojen kattojen yllä. Ei puutu kuin musta kissa mouruamassa rännin reunalla. Hassu elokuun ilta.
Syksyn hopeinen henkäys ilmassa ...
Odottelen nimittäin itseäni
On vielä monta kalaa vesissä nappaamatta
Monta aamukastetta Alpeilla
Jotka eivät ole kastelleet lenkkareitani
Minulla on aikaa poltella
Ja odottaa
Päivien mittainen äänettömyys poskipäillä
Runot sanattomat kuin hampaaton
suu tai ikkuna
Jonka läpi näkyy vain mykkään itseen,
maisema heijastelee haljenneen katseen siivillä
Sumuun raukenevia ajatuksia
Olivatko kosketukset joskus tuoreet, olivatko
kosketukset joskus todet?
Nyt ne ovat vain tympeät
harmaudessaan, niin kuin silloinkin, pitäisikö
ehkä kiittää että näen menneisyyden
ilman kiihkeitä illuusioita, tunteiden pettävää
maalailua?
Kuinka tympeästi kosketamme toisiamme
puiden takana, tuolla kauempana!
Minun täytyy oikein siristää silmiäni -
Melkein kuin olisimme siellä, nauruni
keittiössä kuulostaa kuivalta yskähdykseltä
enkä laita kättä
suulleni
Sulautuessani sinuun lakkaan olemasta minä,
kuin talvi kesään sulautuessaan
eikä vuodenaikoja enää ole.
Takovat morseaakkosten lailla
poiskulumattomia tapahtumia.
Muusa.
Voisinpa tulla itsekseni.
Se on paradoksi.
Sillä:
Ihminen on aina vajaa. Onanoiva on
aina vajaa, mutta löytäessään täyttymyksen
toisessa, pieneksi hetkeksi
vajaa lakkaa.
Siksi tahdon olla yksin,
onanoimatta. Entä onko kirjoitus
itsetyydytyksen korvike?
Laitan muistilehtiön taskuun, kynän maahan
kuin kellon - Easy Riderissa.
Hymiö.
Kytken virran pois päältä.
niin Jumala ei näe syntiäsi. Miehen itsetyydytys on terveellistä: sperma pysyy notkeana, eikä kiveksiä pakota. Se Jumala on muuten nähnyt senkin, että käyt päivittäin pornosivuilla. Mutta älä näytä kenellekään muulle, luulevat vielä sinua pervoksi:) Onko muuten jumalasi mies vai nainen?:) Vai miehellä sisässään koirasjumala ja naisella naarasjeesus?
Aika on kuin liimajärvi
Sukellat siihen
Ja se molskahtaa
Se on pehmeää kuin vesi
Painut alemmas
Ja vauhtisi hiipuu
Liima ympärilläsi jähmettyy
Kunnes jäät sen vangiksi
Niin kuin skorpioni lasikotelossa
Ja sitten alat lahota
Jättäen jäkeesi vain muotoisesi tyhjiön
Toivottavasti
Pyytää anteeksi mistä?
Siitäkö että olen yhä elossa?
Joo, mä olen siitä itsekin todella pahoillani
Todella
Todella
Pahoillani
kun niillä ei kait oo sellaisia, vai olenko väärässä - mikä olisikin aika harvinaista. Mutta jos pitää valita, ollako aina oikeassa vai onnellinen, otan sen onnellisuuden, surutta. Tulisitko kanssani siihen?
Suomi-nainen se muslimista pitää
Pian taudit alapäässä itää
Nyt heille on jo tulossa lapsi
ja miehellä onkin vaimoja kaksi
Heti kun saan oleskeluluvan
miettii mies heti katoan.
joo.. Kommentoisin, vaan nyt hävisivät sanat.
Kun sinua ajattelen, tunnen sen.
Tunteen liiankin voimallisen.
tiedän sinun olevan aiheena sen,
tunteen jota tarvitsen.
kosketustasi kaipaan, sitä todella tarvitsen
viereesi halajan, syliäsi kaivaten
kun suljen silmäni sinut nään,
tuoksusi aistin se jäi mieleeni elämään.
haluaisin tarjota sinulle kaiken sen,
rakkauden ja turvan todellisen
Rakkaus, siihen kasvetaan
se on jotain mikä opitaan
se on tunne voimallisin,
ja myös kaikista vaarallisin
toivon että kanssasi voin joskus rakentaa sen,
kodin ja rakkauden ihanaisen
ehkä sinua näe enää en,
toivon vain että tiedät mitä ajattelen
Olen kulkenut tietäni yksin. Ilman äitiä, ilman isää. Olen niin kaivannut syliä johon käpertyä, kun maailmassa ei ole tilaa elää vapaana kuin taivaan lintu. Minä rakkautta kaipaan, janoan sitä hullun lailla, koska se on ainoa asia, jonka vuoksi kannattaa elää. Rakkaus antaa voimia jaksaa tämän kaiken keskellä.
Elän rakkautta varten, haluan sen valtaavan mieleni kokonaan. Oi jospa saisin joskus hellyyttä osakseni. Edes vähän, niin elämäni saisi uuden suunnan. Se ei huojuisi sinne tänne, vaan sillä olisi joku tietty päämäärä, rakkauden kohde. Ihminen, joka huolisi minut itsenäni, huolineni ja murheineni.
Hän jaksaisi lohduttaa minua. Hän löytäisi aina oikeat sanat. Hän osaisi ennalta aavistaa tunteeni. Tuntisi minut läpikotaisin, paremmin kuin minä itse. Tietäisi mitä minä tarvitsen. Ja hän olisi kokonaan minun kunnes kuolema meidät erottaa, vai erottaako koskaan?
Auta minua pitämään paikat siisteinä ja järjestyksessä! Minuuksia on niin monia; kun yhdestä saa kopin, toinen vilkkuu varjossa. Enkä minä muuta kuin häpeän lähes jokaista juttuani.
Koska olen mies.
Hyvää yötä, mies!
Suutelen sinua tänään pitkään.
näin pitkään kirjoitella - ja vielä elokuussa! Sadonkorjuussa, kultaseni, sadonkorjuussa kanssasi. Lila ympäröi huonetta. (se on väri...)
sanoi elokuun olevan rakastavaisten kuukausi kuutamoineen.
kiitos tästä viestiketjusta ilo lukea.
Voi suudellaan,,,,,mut ei tyttösuukkoja muutoin kuin poskelle,,,nauraa.
omia runojasi...