Mietin, että mitä olette kertoneet opettajille/ohjaajille pienen sijaislapsen aloittaessa koulun/päiväkodin/kerhon tms. Lapsi saattaa olla huomattavan vilkas tai muuten hieman "erikoisesti" käyttäytyvä (esim.tapaamisten jälkeen). Meillä äärimmäisen kova-ääninen ja huomionhakuinen, tai kiusata muita lapsia. Ei oikein haluaisi sopeutua sääntöihin.
Mitä olette voineet kertoa lapsen kouluihin tai harrasteisiin? Ymmärrän, että toki vain ylimalkaan jotain, jolla on merkitystä kasvatuksessa. Ei tietenkään yksityisiä asioita.
Mitä olette voineet kertoa lapsen kouluihin tai harrasteisiin? Ymmärrän, että toki vain ylimalkaan jotain, jolla on merkitystä kasvatuksessa. Ei tietenkään yksityisiä asioita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinun kertoa huollossasi olevasta
lapsesta yhtään mitään eteenpäin.
Hän on sinun hoidossa ja huollossasi ja
sinä hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on.
Kyllä lasten ympäristönkin täytyy oppia nykyistä enemmän hyväksymään erilaisia ja eri tavalla "äänteleviä" tai käyttäytyviä lapsia.
Laitan vielä kerran
professori Keltinkangas-Järvisen työryhmineen tekemän tutkimuksen tuloksen.
Miettikää mitä hän lehtijutussa sanoo.
Nämä työryhmän tekemät "havainnot" koskevat pieniä/suuria lapsia ja nuoria
ja he ovat meidän "armoillamme"
tässä omassa olemisessaan.
Yrittäkää hyväksyä
monenlailla ja monella eri tavalla
käyttäytyviä lapsia,
jokaisella lapsella on oikeus olla erilainen!
Lainaus.........
Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan yhteiskunnassa kapenevasta niin sanotun
normaalin ihmisen mallista.
Hän nosti esille neuvolat ja koulut,
joiden määrittelemä hyvän lapsen malli
on yhä kapeampi.
Kouluissa oikeaa temperamenttia mitataan käytösnumerolla
ja neuvoloissa jo pienen lapsen syömisellä ja nukkumisella.
- Sen ymmärtäminen on jäänyt vain juhlapuheisiin, että ihmiset ovat erilaisia.
Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus ovat lisääntyneet,
arvioi professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
...
Linkki sanomalehti Kalevaan
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=588877
OLen tullut siihen johtopäätökseen ettei kannata kertoa lapsen olevan huostaanotettu ,ellei vastapuoli takuuvarmasti ole tervejärkisesti ajatteleva ja empaattinen henkilö.En missään nimessä tarkoita ,että asiaa pitäisi hävetä.Kun ihmiset kuulevat lapsen olevan huostaanotettu,jotkut ikäänkuin tarkkailevat lasta sen jälkeen suurennuslasin lävitse.Joskus tuntuu,että sijaislapsella on paljon kapeampi skaala käyttäytyä kuin biolapsilla.Hyvästä bioperheestä tuleva riehakas ,kiviä heittelevä lapsi katsotaan vain erittäin luovaksi jne.
Meillä olevistä lapsista kaksi on ollut osapäiväisesti päiväkodissa neurologin suosituksesta, jolloin olen kertonut ne syyt, joiden vuoksi päiväkotia on suositeltu (sosiaalisen kanssakaäymisen harjoittelu, puhehäiriö).
Nuorin käy päiväkerhossa, jonne en ole hänen erityispiirteistään vielä maininnut, mutta sikäli kun hän alkaa siellä toisia lapsia lyömään (tätä tapahtui viime talvena päiväkerhossa) täytynee jonkinverran valaista tilannetta.
Meillä täällä maalla asujilla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että kerrotaanko vai ei lapsen olevan meillä sijoituksessa - kyllä täällä asia tiedetään valitettavan hyvin - valitettavan siinä mielessä, että ulkopuoliset tituleeraavat biologisia lapsiamme sanoilla "teidän omat lapset" ja sijoitettuja sanoilla "kasvattilapset".
Meillä on sellainen ongelma että sijoitettumme koki niin rankan jutun biologisessa perheessään, että voi alkaa käsitellä asiaa.
Olemme kaksi kertaa joutuneet selittelemään jälkikäteen hänen puheitaan. Se on aika järkytys kuulla 4-vuotiaalta välivaltakuvausta. Joten jos näyttää siltä että joudumme tilanteeseen että hän mahdollisesti voisi asiaa taas käsitellä, kerromme asiasta hieman. Pääosin sijoitettumme on vain meidän kanssamme, ei käy esim. tarhassa tms.
Tietysti samaan aikaan yritämme ja olemme myös löytäneet tapoja joilla sijoitettumme osaa purkaa ja käsitellä tapahtumaa ja ymmärtää millä tavalla sitä voi käsitellä. Toivottavasti saamme homman pian sille tasolle, että lapsi voi aloittaa harrastuksia.
Siis, kertominen riippuu aina tapauksesta ja tilanteesta ja lapsesta.