nielurisa leikkaus

Sulla on kyllä oikeesti ollu tosi vaikeaa. Mulla leikattiin risat pari vuotta sitte nukutuksessa. Kaikki oli menny muuten hyvin, mut hengitysputki oli vähän ottanu johonkin kiinni leikkauksen jälkeen. Sen takia jouduin jäämään sairaalaan yöksi. Kurkku oli heti tosi kipeä. Sain jääpaloja ja jäätelöä, jotka molemmat auttoivat.

Kotona pahempaa kipua kesti viikon verran ja pystyin menemään kouluun reilun viikon päästä leikkauksesta. Minkäänlaista vuotoa ei minulla ollut. Ääni muuttui jonkun verran, mutta se palautui ennalleen muutaman kuukauden jälkeen. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että ei ole ollut angiinaa enää ja kuorsaaminenkin loppui siihen.

Eilen minut leikattiin yhdeksän aikaan aamulla. Leikkaus ja nukutus olivat ok, vaikka niitä eniten pelkäsin.
Heräämisen jälkeen olo oli suht hyvä, mutta kun kotiinlähdön aika tuli aloin voimaan pahoin ja minua pyörrytti.
Illalla minut sitten siirrettiin osastolle, jossa muutaman yökkäilyn jälkeen olo alkoi sitten helpottamaan (vaikka mitään ei ylös tullut). Kipulääke oli niin helppoa saada tipassa, nyt kotona lääkkeen ottaminen on ollut vaikeaa (hienonnettuna lääke kirvelsi kurkkua) joten pakko nielaista puolikkaina.

Kurkkuun katsoessani olin aivan kauhistunut, luulin että siellä on vain vaaleaa peitettä mutta siellä oli myös mustan-harmaata peitettä. Kauhean näköistä! Onko tämän värinen peite, ennen vaaleaa peitettä vai miten?
Kuvailisin peitteen ulkonäköä vähän sinihomejuuston näköiseksi, vaikka se naurettavalta kuullostaakin.
Mites teillä muilla tämä asia? Kertokaa huolestuneelle. Kiitos.

Mulla kivut kestivät noin 2 viikkoa ja olivat pahimmillaan siinä reilun viikon kuluttua leikkauksesta. Peitteet lähtivät muutoin pikku hiljaa ja pääasiassa huomaamatta, mutta sain jälkihoitoa vaativat verenvuodon 5-6 päivää leikkauksen jälkeen, jolloin lääkäri joutui "imuroimaan" peitteitä vuotopuolelta jotta sai suonen poltettua kiinni. Se teki nielun hetkellisesti vielä entistäkin kipeämmäksi:(

Vasta nyt, kun leikkauksesta on kulunut jo 3 kuukautta, tuntuu että toipuminen alkaa olla jo reilusti voiton puolella. Esimerkiksi makuaistini oli ihan sekaisin ja osin kateissakin vielä 8 viikonkin päästä operaatiosta. Nielun turvotusta ja lievää ärsyyntymistä tuntui vielä muutama viikko sitten. Ei siis pidä huolestua, jos ja kun toipuminen tuntuu hitaalta. Leikkaus on aina leikkaus, vaikkakin sitten miten pieni tahansa. Lopullinen toipuminen vie aina jonkin verran aikaa, joskus jopa kokonaisen vuoden.

Sinulla nyt kuullostaa olleen hieman raskaampaa kuin muilla leikatuilla keskimäärin, mutta ihan varmasti paranet entisellesi. Aikansa kutakin:)

Minulta leikattiin 3 päivää sitten. Kun lukee noita muiden kertomuksia, niin tuntuu että olen selvinnyt hyvin vähällä. Kipu on kuitenkin ihan tolkuton, mutta kipulääkket auttavat. Kuumettakin on ollut hieman, mutta ei mitään hälyttävää 37,3. Tänään onkin ollut varmaan pahin päivä, koska tuo "peitteestä" tuleva aromi on aivan sietämätön. Kaikki maistuu mädäntyneeltä. Ja tänään okesnsin ensimmäistä kertaa. Odotan vaan kauhuhsekaisin tuntein mitä ylläreitä ilmenee, kun peitteet alkavat irrota.

hei :) kyselisin sellaista että kun kitarisat on poistettu niin muuttuuko oma puhe ääni jotenkin? itselläni on isot nielurisat ja leikkausta ajattelin..

Mult leikattiin nielurisat tasan viikko sitten.
Ei oo kyllä vielä veren vuotoa ilmestynyt.
Ärsyttää, kun on nälkä eikä pysty syömään kunnolla. Juomaan kylläkin voi juuri ja juuri.
Toivottavasti tämä tästä paranee, koska n. viikon päästä on koripallomaajoukkueleiri.

Tuore tarina... keskiviikkona nielurisat olivat leikattu eli 4 päivää jo mennyt.
ei ole verta tullut, ei kuumetta, ei ole kamalaa kipua, otan burana n. 3 kertaa päivässä ja panacod n.2 kertaa.
mutta maku suussa - se on kamala, peitteiden takia varmasti. se kestää jo 3 päivää, sietämätön aromi, ei auta mitään. ja oksentaa koko ajan sen takia. mutta toivottavasti se tarkoittaa jo parantaminen.

Ite olen 11v minulla leikattii 2 päivää sitt kipu on toosi paha en voi syödä heti tulee oksennus eikä mä halua syödä mutta vanhemat sanoo koko aja mulle ett syö syö mutten voin! Lääkkeet auttavat vähä mutt nekin tulee heti ulos ;(

http://www.chihucasa.blogspot.fi/

Eli tuolta käykää lukemassa koko minun selitykseni -alusta loppuun- miten leikkaus meni ja miten on mennyt sen jälkeen.

Teksti on hyvin pitkä ja olen jakanut sen kolmeen eri osaan. Olen koonnut sinne kaikki alkujännityksestä, leikkauspöydällä maatessani aatokset ja heräämössä olot jne.
Eli kattava kirjoitus koko toimenpiteestä ja sitä ennen ja sen jälkeen.

Eli oon vissiin aika harvalukuseen joukkoon kuuluva, mulla oli leikkaus 8vrk sitten. Oikeestaan mitään sietämätöntä tai kovaa kipua en ole tuntenut, ainoastaan joskus yöllä olen herännyt kurkun kuivuuteen. Pelkällä vedellä olen siis hoitanut, panacodeja otin 2 kpl kotiuduttuani leikkauksesta. Leikkaus muutenkin tuntui vain päiväunelta =D klo 9. pääsin saliin ja anestesialääkäri toivotti kauniitaunia, seuraava muistikuva on 11 aikaan heräämöstä. Ainoa ehkä traumoja aiheuttava asia oli kandi joka harjotteli tipan laittoo, tottakai lupasin itteni koekaniiniksi =D Arvakkaa osuko suoneen =D Mulla siis pelkästään hyviä kokemuksia, voimia kaikille joilla ei ole menny näin hyvin.

Itsellä leikkauksesta kulunut nyt kolmisen viikkoa ja olo melko normaali. Leikkauksen jälkeen kannattaa ottaa tosi rauhallisesti jälkivuotoriskin vuoksi. Tämä varovaisuus ei kuitenkaan omalla kohdalla auttanut ja sain jälkivuodon kuusi päivää leikkauksen jälkeen. Verenvuoto oli runsasta ja sitä ei saatu sairaalassa poltettua umpeen kolmen tunnin yrittämisen jälkeen. Näin ollen jouduin uuteen leikkaukseen ja kaiken kaikkiaan verta tuli menetettyä 2-3 litraa (eivät mittaa sairaalassa menetetyn veren määrää joten tämä on oma arvio). Jälkikäteen leikkauskertomukseen perehtyessäni selvisi, että lääkärillä oli ollut haasteita saada verenvuoto tyrehdytettyä leikkauksenkin aikana. Sanomattakin selvää, että kokemus oli traumatisoiva. Leikkaukseen hakeuduin alun alkaen kroonisesti tulehtuneiden nielurisojen vuoksi, jotka oireilivat lähinnä proppujen ja ajoittaisten kipujen muodossa. Mitään angiinakierrettä itsellä ei siis ollut. Itse täytyy kyllä myöntää, että jos olisin alun alkaen tiennyt missä mittakaavassa jälkivuotoa voi tulla olisin miettinyt leikkaukseen hakeutumista muutamaan otteeseen. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että oli hengelähtö lähellä nielurisaleikkauksen vuoksi. Tämä toisaalta muistuttaa siitä, että JOKAISESSA leikkauksessa on riskinsä. Suosittelen siis miettimään ja punnitsemaan tarkkaan leikkauksen riskejä suhteessa siitä saataviin hyötyihin. Tarkoituksena ei ole tällä tarinalla ketään pelotella, vaan ainoastaan kertoa sen minkä itse olisin halunnut ennen leikkausta tietää. Suosittelen myös jokaista leikkaukseen hakeutuvaa perehtymään jälkivuotoriskiin ja miettimään valmiiksi suunnitelma sen varalle jos kotona ollessa alkaa jälkivuoto. Näissä tilanteissa nimittäin rauhallisuus on todella tärkeää !

Itselläni oli leikkaus 3.4, kahtena ekana päivänä ei juuri mikään pysynyt sisällä mutta nyt muuten on mennyt ihan hyvin aamusin ja yöllä herään pari kertaa kipuun mutta otan vain kipu lääkkeen ja jatkan unia. Mua pelottaa vain kun olisi tarkoitus lähtee 15. päivä pariisiin, että kerkeenkö miten hyvin paranemaan? Lääkäri lupaili kyllä, että toipusin kyllä, ja sanoi että niitten harmaitten peitteiden pitäisi ekanviikon aikana poistua ja nyt siitä on mennyt tasan viikko ja siellähän ne edelleen on.. Muutenki tuntuu vähän pahalta kun täytän 14.päivä 18 vuotta enkä, sitä sitten varmaan pääse kunnolla juhlimaan. Ja matkaa en viitsisi enää perua.

Nyt saatte kuulla suhteellisen hyvät kokemukset nielurisaleikkauksesta! Minulla leikattiin risat 8.5. joten eilen tuli 2 viikkoa täyteen. Leikkaus hoidettiin päivystyksenä ja sain tietää siitä vasta samana päivänä kun leikkaus jo suoritettiin. Hieman yllättäen siis, en oikein ehtinyt varautua.
Leikkaus oli illalla ja samainen ilta, yö ja seuraava aamu menivät tosi hyvin eikä kipuja juuri ollut. Minulla on aika matala kipukynnys, mutta pärjäsin heti leikkauksen jälkeen suun kautta otettavilla kipulääkkeillä.

Leikkausta seuraavana yönä join vettä ja pillimehua, pillimehu oli tosi hyvä kun sai vähän pahaa makua suusta pois. Ja pillin kautta oli helppo juoda (vinkki!), lasista juodessa tuntui ja tuntuu välillä edelleen että vesi menee nokkaan.
Leikkauksen jälkeen heräilin öisin siihen, että korvia särki, mutta otin heti särkylääkettä ja sainkin pian unen. Vasta 6. päivänä olin melko kipeä enkä saanut juuri mehujäätä parempaa syötyä.

Loppujen lopuksi päädyin siihen että laitoin kellon soimaan yölläkin neljän tunnin välein ottaakseni särkylääkettä ettei kipu ylly. Nimittäin se korviin asti säteily ei tuntunut kivalta.

Verta tuli ainoastaan kaksi kertaa hampaidenpesun yhteydessä ja silloinkin vain sen verran, että sylki värjääntyi punertavaksi. Otin kyllä heti jääpalan suuhun ja imeskelin kaiken varalta.

Viikon verran söin keittoja ja pehmeää ruokaa. Ruisleipää on himottanut heti leikkauksesta asti, mutta sitä en ole vielä uskaltanut syödä. Ostin vaaleaa paahtoleipää ja nakersin sitä keskusosaa. :D Itse söin jugurtteja ja mehukeittoja, vanukasta, pinaattivelliä ja makaronivelliä. McFeast-ateria on ollut himotus nro 1 ja sen uskalsin syödä viime viikon perjantaina, vähän yli viikko leikkauksen jälkeen.

Jotkut mausteet vielä kirvelevät hieman, mutta muuten pystyn syömään aika normaalisti. Kurkussahan on nyt vähän ylimääräistä tilaa ja sainkin sinne juuttumaan grillimakkaran kuoren. :/ (ois pitäny kuorii se :D) Kipulääkkeinä mulla oli ketoprofeeni ja parasetamoli. Parasetamolina aluksi imeskeltävä Pamol-F (hyi mikä mustaherukan maku) josta löysin onneksi rinnakkaisvalmisteen (Paracetamol actavis). Siis 4 tunnin välein vuorotellen molempia lääkkeitä. Viime viikon sunnuntai eli 11. päivä leikkauksesta oli ensimmäinen päivä kun pärjäsin ehkä kahdella tabletilla, 13. päivä leikkauksesta oli toissapäivänä ja kipulääkkeitä en enää syö. Kurkussa on hieman tuntemuksia vielä toisella puolella, mutta pienenevissä määrin. Kipu oli kuitenkin niin valtava ennen leikkausta, kun minulla oli nielupaise.

Eiköhän tämä leikkaus ollut tällä hoidettu. :) Ääni on joidenkin kavereiden mielestä hieman muuttunut, tiedä sitten. Eilen uskaltauduin urheilemaan ensimmäistä kertaa, samoin join kuumaa kahvia (ei ollut niin hyvää kuin ennen..). Kuljin aika paljon toipumisaikana kaupungilla, kavereilla ja koulussa, enkä juuri lepäillyt, mutta onneks mitään seurauksia ei tullut.. Suosittelen ehkä vähän rauhallisempaa tahtia kuitenkin muille, vaikka olo olisikin tosi hyvä.

Tsemppiä kaikille leikkaukseen menevillä/siitä toipuville. Erityisterkut kohtalontovereille, eli kurkku-/nielupaiseesta kärsiville. Leikkauksen jälkeiset kivut eivät ole MITÄÄÄN verrattuna paise angiina-kipuihin! Toivottavasti ei tule enää paisetta. :)

Tosiaan katteiden irtoamista odotin kauhulla. Nieluun uskalsin katsoa vasta muutama päivä leikkauksen jälkeen ja olihan se ruma. Siis aivan kuin homeessa, monivärinen jne... Noin viikon kuluttua leikkauksesta katteet olivat aika valkeita ja nielu oli jopa ihan sievä. Siellä oli kuitenkin suunnilleen viinirypäleen kokoinen pallero toisella puolella. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta suustani olen sylkenyt pari kananmunan murun näköistä palasta pois. Siis ilmeisesti olen ne niellyt.. :D Ah, ihana ajatus.

Lempparijutut oli päärynäpillimehu, Pommac-mehujää ja imeskeltävät särkylääkkeet.

Morjensta vaan, aattelin kertoa omat kokemukset leikkauksesta tähän päivään asti.
Elikkä ihan lähdin mielelläni leikkauttamaan risat pois koska oli niin jäätävän kokoset ja haittas liikkumista, ei saanu kunnolla henkeä ja ruoatki meinas aina mennä välilä tosi huonosti alas ja kyllä sen huomas että paksu ääni ollu aina jne unikatkoksia ja tällästä. No elikkä sain sitte kiireellisesti ajan ja yllätys yllätys leikkaus oli jo viikon sisällä, no perjantaina leikattiin aamulla 9 aikaan, olin siinä puolen 11 aikaan jo hereillä ja aivan hyvillä fiiliksillä, ei juuri yhtää kipua tai muuta pahoinvointia. Iltapäivällä pääsin sitte 2 aikaan pois sieltä eikä mitään muuta kun nukkumaan melkeen heti sairaalasta päästyä koska oli viimeyö nii huonosti nukuttuna. No loppupäivä meni tosi hyvin ja samoin yö ei mitää ongelmia ja aamulla oli hiukan ehkä kipeempi kurkku kun leikkauspäivänä. Mutta ihan siedettävä kipu ainakin itsellä, toki varmaan lääkkeiden ansiota että suosittelen kyllä niitä napsimaan ihan kivun mukaan. Luulen että pärjäisin ilmanki lääkkeitä mutta käytän nyt tämän viikon ajan ainakin ettei tule ongelmia sitte. Ruokapuoli on ollu mitä on että, jäätelöä, juomia, keittoa ja tollasta.. johtuu ihan vaan siitä pelosta että noi peitteet lähtisi sit liian aikasin, muuten kyllä pystysin nielemään vaikka näkkäriä mutta kun ei saa niin ei sit viitti. Tänään kyllä vedin muutaman nakin ja kananmunaa ja muuta mitä ei välttämättä kannattais? no ei mitään, huomenna kolma päivä ja toivottavasti vaan paranemaan päin. Itseä pelottaa ainoastaan ne peitteiden lähtemiset ja vuotoriski. Kyselkää ihmeessä jos joku asia mietityttää tohon leikkaukseen nähden, sanoisin itse et todellakin kannattaa kärsiä tästä muutama päivä tai viikon verran koska elämänlaatu paranee niin huomattavasti!

Mulla on nyt kymmenen päivää kulunut leikkauksesta ja aletaan olla voiton puolella. Leikkauksen jälkeen pystyin niellä todella hyvin, mutta seuraavana päivänä kaikki olikin vähän hankalampaa, kun ei ollut enää vahvaa sairaalan lääkitystä. Kolmannesta päivästä alkaen oon syönyt paahtoleipiä juustolla ja voilla, reunat vaan leikkasin pois. Lisäksi tuorepastaa eli ravioleja, joiden oon antanu jäähtyä huolella ennen syömistä. Kivuliaampina hetkinä on menty viilillä ja jäätelöllä.

En varsinaisesti kärsinyt kivuista ennen neljättä päivää, jolloin mulla alkoi peitteiden irtoaminen ja se olikin helvettiä. Jouduin turvautumaan pelkkiin Panacodeihin, koska Panadol ja Burana ei lievittänyt kipua tarpeeksi hyvin. Silti pakotin itseni syömään pastaa ja leipää, koska velleistä tulin vaan nälkäisemmäksi ja kiukkuiseksi.

Hyvä vinkki on myös nukkumaan mennessä ja miksei muutenkin laittaa kylmäpakkaus niskaan tai kaulalle kipuja helpottamaan. Itsellä ainakin auttoi paremmin kuin jääpalojen imeskely. Näillä hellekeleillä kyllä ihan mielellään makoileekin kylmäpakkaus niskassa, vaikkei kipuja juuri enää ole. Lähinnä öisin herää nyt siihen, että kurkku on aivan kuiva ja kipuilee sen takia.

Mutta toi peitteiden irtoaminen on kyllä se kaikkein inhottavin ja pisin vaihe. Eilen irtosi viimeisetkin, tänään nielu on jo näyttänyt ihan siistiltä.
Eniten muo pelotti jälkiverenvuodon riski, mutta pisaraakaan en ole verta nähnyt ja leikkauksessakin multa oli tullut vain 10ml verta, kun leikkauksen jälkeen kysyin lääkäriltäni.

Aika mielenkiintoinen kokemus tää on ollut. En kadu pätkääkään, koska mulla on ollut viimeisen vuoden ajan jatkuvalla syötöllä hengitystieinfektioita ja korvatulehduksia. Toivon mukaan ne alkavat nyt olla taakse jäänyttä.

Ei muuta kuin oikein paljon tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille ja muistakaa ihan oikeasti levätä kunnolla! Olkaa vihanneksia, kun teillä on siihen lupa! Nesteyttäkää itseänne kunnolla, käyttäkää kylmäpakkausta ja nukkukaa hiukan pystyssä tyynyjen tukemana! :)

Oli leikkaus eilen ja haluisin kysyy miten saatte noi lääkkeet alas ku neste tulee nenästä ulos?

Mä sain Panacodit ja Panadolit poretabletteina, koska pyysin erikseen. Buranat jouduin murskaamaan, että sain nieltyä. Ekoina päivinä meinasi tulla nenän kautta nesteet ulos, mutta jotenkin sain opeteltua siitä pois, ettei ne mene nenään.
Nyt on leikkauksesta jo muutamia kuukausia vierähtänyt, enkä kertaakaan ole vielä ollut kipeänä, vaikka ennen on ollut aika krooninen lenssu vuoden ympäri. Oli siis kaikin puolin hyvä päätös leikkauttaa risat!

Tervehdys.

Kerron tässä nyt tämän hetkiset kokemukset tähän asti omasta nielurisaleikkauksestani.

Menin eilen eli torstaina 14.11.2013 klo 07:00 Porin keskussairaalaan ja leikkaussaliin minut vietiin noin puol kahdeksan aikoihin. Varmaankin jotain puolisentuntia siinä meni kun nukutuksessa minut leikattiin. Kipu oli aivan kaamea kuin olisi pää rekan alle jäänyt. SItten minut siirrettiin osastolle (minulle oli jo aikaisemmin ilmoitettu että sairaalassa pitää olla vähintään yksi yö jos kaikki menee hyvin). Osastolla sitten varmaan 2-3 tuntia leikkauksen jälkeen minulle tarjottiin jo ekan kerran vettä.. no join lasillisen.. kaikki tuli ylös. Sitten noin kuuden aikaan illalla minulle tuotiin jäätelöä. Söin koko jäätelön mutta 2 minuuttia jätskin syönnin jälkeen oksensin verimassan ja jäätelön sekaista litkua vatsan täydeltä ulos parin oksennuspussin verran. Tänä aamuna eli perjantaina 15.11.2013 olen jo pystynyt syömään ja juomaan enkä ole enää oksennellut. Kipukaan ei ole enää jatkuvaa. Ainoastaan tuo nieleminen teettää tuskaa ja sitten puhuminen ei oikein tunnu sujuvan. Puhe on kuin kännisellä ukolla kun kieli tuntuu sellaiselta kuin sitä ei olisikaan.

Tänään illala vilkaisin vessan peilistä ja taskulampun kanssa miltä kurkkuni näyttää niin ihan valkeaa peitettä näyttää olevan jo nyt koko kurkku täynnä.
Lääkkeinä mulla Panacod 500mg, Panadol Forte 1G, ja Burana SLOW 800.
Jogurtteja, jääkylmää kokista, kylmää vettä, mustikkakeittoa ja jätskiä oon yrittäny syödä.

Näin siis täällä kun toinen päivä leikkauksen jälkeen kohta takana.

Mulla on ylihuomena edessä tämä kyseinen leikkaus. Lääkäri on ouhunut 1-2 vk sairaslomasta. Kaverit naureskelee/vähättelee että tää on pikkujuttu. Kun lukee näitä kokemuksia...ei siltä vaikuta :(
Olen kokoajan kahden vaiheilla peruisinko koko jutun..

Mulla tehtiin 21.11.13 leikkaus ja tässä edelleen sairaslomalla. Leikkauksesta on kulunut nyt sen vähä päälle 6 päivää. Leikkaus meni hyvin, eikä mulla ollut sairaalassa juuri ollenkaan kipuja, en oksennellut tai mitään. Olo oli vain hieman tokkurainen. Kotiin päästyä ku sairaalan kipulääkkeet alko haistua, nii kyllä se kipu siellä kurkussa on välillä aika sietämätön..itku on päässy monta kertaa kivun takia, mut kipulääkkeet auttaa hyvin :) Oon syöny jäätelö, pilttejä, nuudelia, pirtelöä yms. muita mössöjä. Kotona on todella turhauduttavaa olla, koska olen 16v ja tykkään olla paljon ulkona kavereiden kanssa :D Unirytmi on aivan sekaisin, koska nukun päivisin niin paljon, koska on niin tylsää. Kello on koht puol seittemän aamulla ja mä täällä datailen. Mulla on myös ihan jäätävä ummetus, se on iha kamalaa, oikeesti. Tnä oon yrittäny 4 krt saada ulosteen tulemaan ulos, mutta ei se tule. Kipu on kamala peräreijässä ja aina ku yritin pinnistää tuli kunnon tuskahiki ja alko oksettamaan. No kyllä se siitä. Mä en pysty juomaan esim. vetttä, koskka kaikki valuu nenästä ulos vaikka joisin pillinkin avulla. Verenvuotoja ei ole ollut, maku suussa on iha kamala. Eniten pelottaa peitteiden lähtö, en halua, että verta tulee valumaan kamalasti, hui :( mut jaksamisia kaikille!

Nyt on 7 päivää leikkauksesta ja ei mitään suurempia kipuja ole ollut ollenkaan. Aamulla on nielaistessa vähän kipeä mutta muuten on ihan hyvä olla. Peitteet on just lähdössä ja verta tullu ainoostaan nenänstä pariin otteseen ja menny viidessä minuutissa ohi. Oon pystyny syömäänkin jo ihan kiinteää ja hiukan lämmintä ruokaa mutta nieltäessä tuntuu aina et jäis jottain töhnää kurkkuun. En oo oksentanu kertaakaan, ei oo ollu pahaolo ja kuumetta oli vaan toisena ja kolmantena päivänä. En ymmärrä että miten jotkut ei kestä tätä kipua ku ottaa särkylääkettä sillon kun tuntuu siltä. Oon 16-v. Kaikille kaikkea hyvää ja tämä kyseinen leikkaus on todellakin kannattava. Ei tuu proppuja(haisevia pieniä klönttejä), angiinoita(nielutulehdus) ja kuorsaus loppuu kuin seinään. Pikaisia paranemisia!

moi voitteko auttaa mua mun jännityksessä koska oon 10-v ja oon menossa nielurisa leikkaukseen ja ehk kitarisa leikkaukseen niin mua pelottaa jos tulee jälkiveren vuotoja

Tässä hiukan omia kokemuksiani toipumisesta. Nyt on menossa 8. päivä leikkauksesta.

Minulla suurimmat kivut alkoivat vasta peitteiden irtoamisen jälkeen. Peitteet lähtivät jo tosi aikaisin, neljäs ja viides päivä leikkauksesta. Kivut alkoi sitten koventua sen jälkeen. Sitten alkoi tulla kylmäkramppeja, eli jos join kylmää, niin alkoi kurkku kramppaamaan ja turvota, oli vaikea saada nieltyä esim. särkylääkettä.

En tajunnut, että se ohje kylmistä juomista jne. kuuluu kai siihen aiempaan vaiheeseen, kun peitteet ei ole vielä lähteneet tai vasta lähtevät. Ilmeisesti tuo uusi limakalvo on niin herkkä vielä, että ei kestä kylmää. Ei kestä myöskään paljon mitään muutakaan, vesikin kirvelee.

Minulla on ollut myös pari sairaalareissua vaatinutta verenvuotoa. Vuotavat suonet poltettiin kiinni. Eka kerran toisena päivänä leikkauksesta ja toisen kerran viidentenä päivänä, kun loput peitteistä lähti. Tämän seurauksena tuli sitten uutta peitettä siihen uusimpaan poltettuun kohtaan.

Alkupäivinä oli myös todella kovaa pahoinvointia ja suolisto ja vatsa ihan krampissa, syömisestä ja juomisesta ei tullut enää mitään. Hain sitten päivystyksestä pahoinvointilääkkeitä, samalla lääkkeet vaihdettiin toisiin, koska ilmeisesti pahoinvointi ja vatsan/suoliston kramppaaminen johtui niistä. Nyt kipujen lisäännyttyä on se ongelma, että nuo uudet lääkkeet ei ole tarpeeksi tehokkaita. Vanhana lääkkeenä oli mm. panacodia ja on ollut pakko ottaa sitä taas pahoinvointilääkkeiden kera.

Sitten on ollut jatkuvasti todella suurta limaklimppien tuloa kurkkuun. Olisin päässyt jo niistä mätäklimpeistä eroon, ellei olisi tullut sitä uutta vuotoa ja polttoa:(
Nyt tuo uusi peite on onneksi niin pienellä alueella toisella puolella, että syödessä ja juodessa pystyy ohjaamaan tavaraa uusien peitteiden ohi toiselta puolen kurkkua. Mutta vieläkin pitää käydä jatkuvasti huuhtomassa nielua, kun sinne jää pyörimään jonnekin niitä limapalloja, eikä niitä saa pois muuta kuin huuhtomalla. Samaan kohtaan jää aina myös paksummat juomatkin pyörimään. Silloin kun oli koko nielu peitteissä, oli juominen ihan hirveää kun se mätä maistui suussa ja aiheutti myös osaltaan pahoinvointia. Tein aina nielun huuhtelun ennen juontia, että sai suurimmat irtomädät pois.

Tänä aamuna oli taas pieni verenvuoto, joka onneksi tyrehtyi kotona.

Kaikkiaan, tämä on ollut paljon karmeampaa kuin odotin.

Oliko aloittaja suuressa eteläsuomalaisessa sairaalassa leikattavana. Uskoisin että kehä kolmosen pohjoispuolella ei näin voine käydä.

Ajattelin nyt kertoa rohkaisevamman tarinan. Mut leikattiin tasan viikko sitten. Vuosin paljon ja heikko olo oli leikkaispäivänä ja sitä seuraavana päivänä. 2 päivää leikkauksen jälkeen, ääni ei kulkenut kivun takia. Kolmaskin päivä oli vielä kipeä, tuntui että koko pää kirvelee. Join pelkkää vettä, koska mikään ruoka ei mennyt alas kirvelyn takia. Itse olen juonut ainakin 4litraa päivässä vettä, aina kun olen suuni avannut sinne on ensin mennyt vettä. JUOKAA PALJON!! Kun haava-alue pysyy kosteana, se ei satu niin paljoa. Lääkkeitä olen ottanut 3h välein burana panadol. Siis 3h välein jomma kumman, eli 6 tunnin välein sama valmiste.

Nyt leikkaukseta on viikko. Eilen söin pitsaa, edellispäivä oli jo kivuton. Äsken leivoin herkkuja ja tulin koiran kanssa ulkoota. Vielä on viikko sairaslomaa ja voin kertoa, että jos kaikki jatkuu näin hyvin ni se on mulla kyllä pelkkää rentoutumista ja nauttimista vapaasta! :) En tiedä, onko mulla sitten korkea kipukynnys, mutta järisyttävän kovaa kipua en ole tuntenut missään vaiheessa, vain kirvelyä. Kuin suolaa haavoille laittaisi.

Mä olen siis parantunut todella nopeasti ja hyvin, toivon että sama meno jatkuu! Ja tsemppiä kaikille parantumiseen.

Neljäs päivä leikkauksesta menossa ja tässä omat kokemukset:

Leikkaus meni kai ihan ok. Verenvuoto oli papereiden mukaan runsasta molemminpuolin mutta lääkäri ei tätä ottanut puheeksi joten tuskin on akuutti tilanne? Kotiin olisin päässyt jo neljä tuntia leikkauksesta. Odottelin kuitenkin iltaan. Kipu oli lähes nolla heräämössä ja koko päivän ajan. Hyvin pystyi syömään ja juomaan. Sama jatkui seuraavan päivänkin. Ajattelin jo että helpolla pääsee. Helposti olisi voinut nousta ylös ja käydä vaikka kävelemässä.

Kipujen kerrottiin yltyvän kolmantena päivänä ja sitähän se teki. Korvat tuntuivat halkeavan ja paras apu SÄÄNNÖLLISEN kipulääkityksen kanssa oli jääkääröt niskassa. Neljäs päivä jatkuu samoilla kivulla mutta nyt säteilee myös hampaisiin. Ei tee mieli edes puhua.

Nielu ei ollut alussa edes turvoksissa, nyt on ja sen huomaa esim. kuorsauksesta. Myös pikkukieli on paisunut. Juon jatkuvasti ja pysyn makuulla pää 45 astetta kohotettuna. Maitotuotteet lisäävät limaisuutta (ruskeaa tai vihreää) joten välttelen niitä. Syön pilttisoseita ja mehujäätä. Kaippa tää tästä. Odottelen kuinka koviksi kivut yltyvät kun peitteet lähtevät.

Verenvuoto pelottaa ja siitä ei mielestäni puhuttu tarpeeksi. Olisi jäänyt leikkaus tekemättä. Lääkäri oli asenteella napsastaan pois ja kohta oot kotona. Lueskelin ulkomaalaisten sairaaloiden ohjeistusta post bleedingistä ja aina oli ohje että heti ensiapuun eikä jäädä kotiin ihmettelemään. Täällä ohjeistuksena jos ei puoleen tunti taltu niin sitten voi harkita siirtymistä ensiapuun. Vuoto on vieläpä yleistä, noin 5-10% saa jälkivuodon vähän leikkaustavasta riippuen. Tuhannesta leikatusta siis 100 vuotaa ja noin 10 joutuu uuteen operaatioon, muilla vuodonsaaneilla talttuu paikallistoimenpiteillä

Kovat riskit varsinkin kun valtimot risojen takana ja avohaava suussa

Ja kun sain ylemmän viestin kirjoitettua niin pääsinkin sairaalaan verenvuodon takia. Talttui kuitenkin polttamatta ajan kanssa. Kannattaa tehdä suunnitelmat valmiiksi miten pääsee ensiapuun nopeasti. Paniikki nimittäin iskee kun suu täyttyy verestä uudestaan ja uudestaan. Näyttää toki hurjemmalta mitä luultavasti on.

Vuoto kuulemma johtuu siitä että on jäänyt hyytymä joka tulee ulos. Logiikka ei aukea. Nythän nielussa on hyytymä siinä kohtaa missä vuoti. Eikös se sitten lähde vuotamaan jälleen kun peite irtoaa vuotokohdasta?

Viidentenä yönä iski kunnon kivut. En ole mitään tälläistä kokenut koskaan. Kurkkua kirvelee ja polttaa. Panacodit auttavat tunniksi. Katteet ilmeisesti irtoamassa kun yhden peukalonpään kokoisen jo syljin lavuaariin

Moi kaikki, itselläni leikattiin nielurisat ja kitarisat 4 päivää sitten ja kipu on vieläkin suoraan sanottuna helvetellinen. Itsekkin jäin yhdeksi yöksi sairaalaan ja pääsin kotiin. Minulta onneksi kysyttiin haluanko nestemäisen lääkkeen vai tabletteja (miten kirjoitetaan). Halusin tietenkin nestemäisen mutta hyi että, minua on alkanut oksettaa kun saan edes vähän sitä lääkettä suuhunu. Yäk! Tietääkö kukaan onko se normaalia jos sitä harmaata peitettä alkaa vähän lähtemään jo neljän päivän sisällä, koska kun join vettä niin yht'äkkiä tuntui siltä että olisin saanut kurkkuun terävän sipsin palan. Koitin juoda uudestaan muttei kipu lähtenyt. Se oli erillainen kuin muut kivut joten pyysin äitiä katsomaan ja hän sanoi että peite oli vähän irronnut. Selviän kyllä hyvin päivällä kivut ei ole pahat mutta jos herään yöllä kipu on valtava taikka sitten kun herään (herään kipuun yleensä kuudelta) niin kipu on sietämätön enkä pysty puhumaan. minulla käy kyllä päivälläkin näin etten pysty puhumaan mutta aamulla se on sietämätön. Kipu tuntuu korvissa asti, joka on siis normaalia mutta kuitenkin. Kiitos jos jaksoit lukea luentoni. :D

Pakko kertoa omasta kokemuksestani!
Eli siis tiistaina 5.1.2016 leikattiin ja tänään on sunnuntai 10.1.2016. Kivut ovat olleet aivan helvetillisiä!
Leikkaus meni kuulemma hyvin ja pääsinkin sitten samana päivänä kotiin. Söin jätskiä ja pilttiä ja jugurttia. Sitten alkoi oksentaminen, oksensin kaikki ulos lääkkeitä myöten! Pari kolme kertaa oksensin ja menin nukkumaan. Aamulla oksensin uudestaan ja olin varma, että kuolen kipuun. Menin päivystykseen oksentelun takia, jossa oksensin uudestaan kolmesti. Jouduin jäämään pahoinvoinnin takia yöksi ja minut pistettiin tiputukseen. Sairaalassa jouduinkin yhtäkkiä olemaan kolme yötä, jatkuvassa tiputuksessa, välillä jopa happiviiksien kanssa, ja lääkettä annettiin sekä piikkeinä lihaksiin, että tipan kautta, sekä jauhomaisina tabletteina ja nesteenä. Jauhomaiset tabletit olivat niin karmeita maultaan ja koostumukseltaan, että nehän oksensin vahingossa ulos, sama kävi nestemäiselle särkylääkkeelle.
Hoitaja vähätteli kipujani, kysyi olenko koskaan tuntenut kipua ja sanoi minulle, että ajattelen liikaa itseäni. Lisäksi kun minua huimasi, hän käski nousta sängyltä ylös ja lähteä kävelylle kanssaan vaikka minua huimasi. Hän myös käski minua nousemaan sängyltä ja menemään lukemaan jotain lehteä käytävälle, makasin kuulemma liikaa sängyllä. Lääkäri hoki kuinka he eivät saa kipuja täysin loppumaan ja ymmärränkö, että kipu kuuluu asiaan. Lisäksi hän sanoi, että he eivät voi nukuttaa minua kahdeksi viikoksi kipujeni takia ja taas, että ymmärränkö, että kivut kuuluvat asiaan. Tottakai ymmärrän asian, että leikkauksen jälkeen tulee kipuja! Tuntuu kuin minua olisi pidetty täysin idioottina ja kipujani olisi vähätelty, joka loukkasi ja kovasti. Pääsin eilen 9.1.2016 kotiin ja kotona on paljon ihanampaa! Kipuja on edelleen ja paljon, ja odotan kauhulla peitteiden irtoamista. Korviin kipu heijastuu todella kovaa, melkein korvat jopa kipeämmät kuin kurkku. Olen saanut syötyä makaronivelliä, actimelia ja gefilusta. Lääkkeitä vedän neljän tunnin välein, panacodia ja burana 600mg vaihdellen. Yöt ovat aina kauheimpia. Sairaalassa sain syödä vain makeita juttuja, jotka saivat minut jälleen voimaan pahoin. Onneksi kotona saan syödä suolaistakin :)

Kevättalvella ja keväällä 2017 minulla oli useita nielualueen tulehduksia ja lisäksi olen kuorsannut voimakkaasti yli vuosikymmen. Kevätkesän viimeinen streptokokkitulehdus vei minut viikoksi sairaahoitoon jossa yhteydessä nuori erikoislääkäri suositteli että ylisuuret nielurisat ja kitapurje leikattaisin pois. Jo mahdollisuuskuorsauksen ja yöllisten hengityskatkosten loppumisesta sai minut suostuvaiseksi vaikka lääketieteellinesyy taisi olla toinen.

Kesän jälkeen tuli kutsu TAYSin Valkeakosken aluesairaalaan, jota hiukan Tamperelaisena ihmettlin. Savuin autollani sairaalaan annetuna aikana 2.10.2017 klo 11.00 hiukan etuajassa, koska olen tottunut täsmällisyyteen sovituissa asioissa. Hämmästyksekseni potilaista odotutetiin aulatilassa yli 90 minuutia sovitusta. Olin jo hiukan valmiiksi pöyreänä ylimalkaisista saapumisohjeista. Sisäänoton jälkeen kaikki eteni hyvin nopeasti ja systemaatisesti kohti leikkausta. Nukutusaine pimensi tajunnan muutamassa sekunnissa. Uskomattoman tehokasta tavaraa.

Palailin tajuihini heräämössä reilun parin tunnin sikeiden jälkeen. Ensimäinen havainto oli että kieltä särkee ja se on turvoksissa. Pitivät sairaalassa vuorokauden verran tarkkailussa ja ilmisen vahvoissa lääkkeissä, koska kivut olivat varsin maltilliset. Ilmeisesti nukutus oli sotkenut sisäisen kellon niin etten saanut unta kuin vasta kolmen jälkeen yöllä. Erinomaisen kiusallista kun normaalisti nukahdan välittömästi kun suljen silmäni. Lähtöpäivänä totesin etten ole millään muotoa ajokuntoinen koska ajatukset ja puhe lääkityksen takia tekivät minusta hitaan. Ihan kuin kevyessä humalassa olisi ollut. Soitin poikani apuihin kaverinsa kanssa että saataisiin minut ja autoni kotiin. Kaksiviikkoa suosittelivat sairaslomaa.

Kipulääkkeiksi määrättiin Panadol 688mg ja kolmiolääke Tramal 50mg. Hyvin on unta piisannut. Molemmat otetaan 8 tunnin välein ja vaikutus alkaa loppua aina noin puolta tuntia ennen. Ottamisen jälkeen vaikutus alkaa noin 40 minuutin kohdalla jonka jälkeen nukuttaa sietämättömästi reilun kolmisen tuntia. näin sitä on viikko menty ja kivut vain ovat tuntuneet toistaiseksi yltyvän päivä päivältä sen kolme kertaa tunnin jaksoina päivässä kun ei ole oikein lääkevaikutusta. Henki haisee aivan kuolemalle varmaankin noiden peitteiden vuoksi. Pahimmat kivut tulevat yöllä kun suu kuivuu suu auki nukkuessa. Mitä enemmän saa juotua sitä vähemän tuntuu olevan kipuja.

Oli tuossa yksi komplikaatiokin heti ensmmäisenä aamuyönä kun menin köhimään kurkusta klimppiä. Lähti klimppi mutta aukesi leikkuhaavakin ja vessanpönttöön tuli vera suusta kuin isommastakin pistohaavasta. Ei kun lanssia paikalle mutta kun ensihoitajat pääsivät sisään asti oli verenvuoto jo tyrehtynyt. Mittailtiin keittiössä verenpaineet ja silloin oli mennä taju. Lanssi vei TAYSiin Kauppiin tarkastetavaksi hoidettavaksi ja tarkkailuun. Lääkäri poisti kurkkuun pyrkiviä verihyytymä pusseja nielusta ja suihkutteli ihan pikaliiman makuista ja banaanin jälkimakuista aineta suuhun, tarkkaili puolen päivään ja taksilla yöpukeissa kotiin. Päätin että noudatan lääkärin ohjetta pysytellä sängyn pohjalla ettei uudelleen tavattisi.

Jäätelö, kylmä pinaatti- ja kasvissosekeitto alkaa hiljalleen kyllästyttämään näin viikon täyttyessä normaalisti lihaa syövää miestä. Vähän on kuin olisi Intian reissulla ilman makuaistia. Taitaa olla viisainta levätä se toinenkin viikko. Ei tämä olo ihan mikään voittajafiilis vielä ole. Varsinkin kuuden jälkeen aamulla on jostain syystä erityisen kivuliasta vaikka nukkuu pää pystyssä miltei istaaltaan.

Jos täytyy vetailla kipuja niin ei tämä niin paha ole kuin vaikka nivelkupin ja -kalvon murtuma, se on aivan sietämätön tuska. Ei edes oikein kovan korva-tai hammassäryn veroinen. Ikävää tässä on tämä kivun pitkäkestoisuus, lääketokkura ja laiha ruokavalio.