...Mieheni vapautui helmikuussa ja on taas samoista asioista tutkinnassa, ties kuinka kauan. Hän on siisti ja fiksu, hyvän koulutuksen saanut mies. Siksi menin hänen kanssaan naimisiin, viehätti tyylikkyys ja se hitunen pahaa poikaa jonka hänessä tiesin olevan. Olen uskotellut itselleni rakastavan ja hyvän perheenisän erehdyksien loppuvan, monta vuotta. Olen kärsinyt niin paljon, tuhlannut parhaat vuodet nuoruudestani häneen. On ollut niin ihanaa, elämä täynnä yllätyksiä. Matkoja, kukkia, rakkautta. Kuitenkin kokoajan varjo takana, jokaiseen onnenhetkeen sisältynyt paljon kätkettyä tuskaa. Moraalittomuutta, joka tiettävästi vaivannut vain minua. Voi miten halusin uskoa kaiken, näennäisesti uskoinkin ja ajattelin elää jokaisen päivän täysillä, häntä rakastaen. Nyt on kuitenkin itkut itketty, suurin tuska mennyttä ja tuntuu että elän! Suunnittelen tulevaisuutta, käyn normaalisti töissä ensimmäisen kerran vuosiin! Ennen luulin että minulla ei ole elämää ilman tuota miestä. Pidän hänestä aina huolta, pesen pyykit ja vien lukemista yms mutta olen niin vahva että rakennan oman elämäni itse. Tapaan avoimin mielin uusia ihmisiä ja pärjään itse, henkisesti ja taloudellisesti. En tarvitse rauhottavia kestääkseni päivän hengissä, en huumeita nauttiakseni ihmisten seurasta ja ulkonakäymisestä. Tuntuu kamalalta sanoa toisen kärsiessä kopissaan että minä elän, itseäni ja lastani varten, mutta totta se on. Toivon samanlaista voimaa muillekkin ko. tilanteessa kamppaileville naisille. Jos sinua joku Oikeasti rakastaa ja haluaa yhteisen loppuelämän, toimiiko hän silloin tavalla jolla toistuvasti joutuu jättämään perheensä ilman isää? Suuri kysymys...Parempaa syksyä teille kaikille!
Hyvän/Pahan vaimona
nainen78
51074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eroon moisesta hörhöstä. johan saat lastensuojelutt. koht niskaasi.
jotain saman tapaista tällä hetkellä kokevana voin vain sanoa sinulle, että kulje tiesi hymyillen ja ylpeänä siitä että olet jaksanut.voimia tulevaisuutta varten, huomisesta ei koskaan tiedä!
Ihan hyvä että olet vihdoin päättänyt alkaa elämään elämääsi. Ei voi toiseen luottaa eikä tarvitsekaan, jos jatkuvasti rikkoo lupaustaan.
Harmillista sinäänsä kuulla tuo, että joutuu aina takaisin, puhuuko hän sitten siellä ollessaan ummet ja lammet ja sanoo muuttuvansa tai lupaa että tilanne muuttuu?
Itselläkin fiksu, siisti, kunnon mies, mitä nyt tällähetkellä istumassa (heh, siitäpä vittuilette, näin kirjotan silti - ja näin se onkin!)
Silti, tottakai välillä käy pelko että mitä sitten kun pääsee sieltä pois...
Voimia sulle ja jaksamista pysyä pääteöksessäsi jos niin koet parhaaksi!
Jossain vaiheessa miehesi löytää sellaiset
rajat,jonka jälkeen muutos tapahtuu,ja luulen,
että positiiviseen suuntaan.Älä luovuta,sillä
kiintymys kaiken voittaa.
Olet tavallinen rosvooon rakastuva idiootti huora joka valittaa sitten kohtaloaan. Oletko harkinnut itsemurhaa ? Voisi olla ihan ok ratkaisu.