äitiparran pilkka

Ja näitä vastuuttomia
kulkee maailmassa pilvin pimein
jotka pakenevat tyhjien sanojen
naamareiden tai jopa hengellisyyden taakse
ja eivät suostu kohtaamaan
inhimillisyyttä eikä realismia
vaan mielummin syyttää aina toisia
omista jopa " kuvittelluista " teoistaan

mutta tällä ns. " äitiparrallakin "
on omat haavansa ja pelkonsa
joita hän ehkä haluaa täällä lievitellä
mutta ylimielisyys ja itsevarmuus
kätkeytyy monien sanojen taakse

sitä ihmettelen miksi hän täällä
rakkausruno palstalla kirjoittelee
ai joo, no ehkä siksi
kun rakastaa niin paljon itseään =)

ON MARGITTA??????

mutta nämä eivät täsmää:
Margitta. SimStim. -mies-.

nimimerkillä naamakarva, joten valitsemasi nimimerkki osoittaa että täällä ihmiset käyttävät samojakin nimimerkkejä. Jokainen naamakarva en siis ole minä, kuten en myöskään ole jokainen Kulkuri. Se oli ensimmäinen nimimerkki jolla aloitin palstakirjoittelun, havaitsin sitten että samaa nimimerkkiä on käyttänyt ja käyttää moni muukin.
Jokaisella käyttämälläni nimimerkillä on oma syntyhistoriansa ja mielleyhtymänsä, mutta koskaan en ole yrittänyt tekeytyä joksikin toiseksi tai salanimen takaa heitellä loukkaavia piikkejä. Kysyttäessä olen kertonut rekisteröidyn nimimerkkini (murtsi-67) ja myös millä muilla nimimerkeillä olen kirjoittanut.
Että runoja kirjoittaessani tarkastelen sanoja, niiden synnyttämien mielikuvien suhteita, "sinää" ja "minää", sisäkkäisiä fiktioita, lukemistapahtuman mekanismeja ym. itseäni kiinnostavaa ei suinkaan tarkoita että heittelisin sanoja ilman minkäänlaista merkitystä tai tarkoitusta.
Kyllä minä olen kirjoittaessani erittäin läsnä ja varmasti teksteissä jollain tavalla on omia tunteitani mukana, mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa. Eihän kaikki minämuodossa kirjoitetut romaanitkaan ole elämänkerrallisia vaan usein täyttä fiktiota. Olen kirjoittaessa läsnä nimenomaan tarkastelijana, empiirisen tutkimuksen suorittajana.
Myöskin olen valmis ottamaan sanoistani vastuun. Mutta en voi ottaa vastuuta jokaisesta mielikuvasta tai tunteesta jonka kirjoittamani runo synnyttää lukijassa. Tämä on yksi keskeisiä aiheitani. Jos jonkun kirjoittama teksti sattuu olisi hyvä pysähtyä kohtaamaan omaa itseään johon sattuu, eikä suin päin rynnätä toisen kurkkuun kiinni ulvoen: sinä satutit minua.

Esimerkiksi jos jostakusta tuntuu että olen pilkannut tai halveksinut täällä naisia voisi miettiä mistä kyseinen tunne syntyy ja onko siihen aihetta?

Onkohan loukkaantumisen takana myös närkästystä tästä:
Informaatiopeliä ja mielikuvien leikkiä voidaan harrastaa, mutta sitä ei saisi tarkastella eikä paljastaa millään tavalla?

äitiparta kirjoitti:

nimimerkillä naamakarva, joten valitsemasi nimimerkki osoittaa että täällä ihmiset käyttävät samojakin nimimerkkejä. Jokainen naamakarva en siis ole minä, kuten en myöskään ole jokainen Kulkuri. Se oli ensimmäinen nimimerkki jolla aloitin palstakirjoittelun, havaitsin sitten että samaa nimimerkkiä on käyttänyt ja käyttää moni muukin.
Jokaisella käyttämälläni nimimerkillä on oma syntyhistoriansa ja mielleyhtymänsä, mutta koskaan en ole yrittänyt tekeytyä joksikin toiseksi tai salanimen takaa heitellä loukkaavia piikkejä. Kysyttäessä olen kertonut rekisteröidyn nimimerkkini (murtsi-67) ja myös millä muilla nimimerkeillä olen kirjoittanut.
Että runoja kirjoittaessani tarkastelen sanoja, niiden synnyttämien mielikuvien suhteita, "sinää" ja "minää", sisäkkäisiä fiktioita, lukemistapahtuman mekanismeja ym. itseäni kiinnostavaa ei suinkaan tarkoita että heittelisin sanoja ilman minkäänlaista merkitystä tai tarkoitusta.
Kyllä minä olen kirjoittaessani erittäin läsnä ja varmasti teksteissä jollain tavalla on omia tunteitani mukana, mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa. Eihän kaikki minämuodossa kirjoitetut romaanitkaan ole elämänkerrallisia vaan usein täyttä fiktiota. Olen kirjoittaessa läsnä nimenomaan tarkastelijana, empiirisen tutkimuksen suorittajana.
Myöskin olen valmis ottamaan sanoistani vastuun. Mutta en voi ottaa vastuuta jokaisesta mielikuvasta tai tunteesta jonka kirjoittamani runo synnyttää lukijassa. Tämä on yksi keskeisiä aiheitani. Jos jonkun kirjoittama teksti sattuu olisi hyvä pysähtyä kohtaamaan omaa itseään johon sattuu, eikä suin päin rynnätä toisen kurkkuun kiinni ulvoen: sinä satutit minua.

Esimerkiksi jos jostakusta tuntuu että olen pilkannut tai halveksinut täällä naisia voisi miettiä mistä kyseinen tunne syntyy ja onko siihen aihetta?

Onkohan loukkaantumisen takana myös närkästystä tästä:
Informaatiopeliä ja mielikuvien leikkiä voidaan harrastaa, mutta sitä ei saisi tarkastella eikä paljastaa millään tavalla?

mistä tässä oikein ja oikeastaan on kyse, -en ole lukenut viimeisimpiäsi- mutta eräs sanomasi kiinnitti huomioni. "--mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa." Olen täsmälleen samaa mieltä, tai eihän minun edes tarvitse olla mitään mieltä, sillä näin tämä asia on. Itse useinkin kuvittelen itseni jollain tasolla runon puhujaksi ja helpotan vaikutelmaa kirjoittamalla yksikön ensimmäisessä persoonassa. En kuitenkaan läheskään aina ole henkilökohtaisesti tuo runon "minä". Harva tajuaa tämän. Runon puhuja tai muun kaunokirjallisen tekstin kertoja ei useinkaan ole sama kuin kirjoittaja/kirjailija. Kirjoittaja vain valitsee jonkun ihmisen näkökulman ja kirjoittaa siitä.

Joskus näkökulma voi olla ihan oma. Joskus kirjailija asettaa itsensä tekstin tekijäksi ja kokijaksi. Joskus. Runot antavat laajan mahdollisuuden tarkastella ihmisiä ja maailmaa, jossa elämme kriittisesti. Silti niissä esiintyviä kannanottoja kannattaa tuskin ottaa henkilökohtaisesti. Erilaisten ihmisten kautta, runoilija/kirjoittaja vain tuo eteemme ajattelemisen arvoisia asioita. Koikkelehdinkohan nyt ihan umpimetsikössä? Menkööt.

äitiparta kirjoitti:

nimimerkillä naamakarva, joten valitsemasi nimimerkki osoittaa että täällä ihmiset käyttävät samojakin nimimerkkejä. Jokainen naamakarva en siis ole minä, kuten en myöskään ole jokainen Kulkuri. Se oli ensimmäinen nimimerkki jolla aloitin palstakirjoittelun, havaitsin sitten että samaa nimimerkkiä on käyttänyt ja käyttää moni muukin.
Jokaisella käyttämälläni nimimerkillä on oma syntyhistoriansa ja mielleyhtymänsä, mutta koskaan en ole yrittänyt tekeytyä joksikin toiseksi tai salanimen takaa heitellä loukkaavia piikkejä. Kysyttäessä olen kertonut rekisteröidyn nimimerkkini (murtsi-67) ja myös millä muilla nimimerkeillä olen kirjoittanut.
Että runoja kirjoittaessani tarkastelen sanoja, niiden synnyttämien mielikuvien suhteita, "sinää" ja "minää", sisäkkäisiä fiktioita, lukemistapahtuman mekanismeja ym. itseäni kiinnostavaa ei suinkaan tarkoita että heittelisin sanoja ilman minkäänlaista merkitystä tai tarkoitusta.
Kyllä minä olen kirjoittaessani erittäin läsnä ja varmasti teksteissä jollain tavalla on omia tunteitani mukana, mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa. Eihän kaikki minämuodossa kirjoitetut romaanitkaan ole elämänkerrallisia vaan usein täyttä fiktiota. Olen kirjoittaessa läsnä nimenomaan tarkastelijana, empiirisen tutkimuksen suorittajana.
Myöskin olen valmis ottamaan sanoistani vastuun. Mutta en voi ottaa vastuuta jokaisesta mielikuvasta tai tunteesta jonka kirjoittamani runo synnyttää lukijassa. Tämä on yksi keskeisiä aiheitani. Jos jonkun kirjoittama teksti sattuu olisi hyvä pysähtyä kohtaamaan omaa itseään johon sattuu, eikä suin päin rynnätä toisen kurkkuun kiinni ulvoen: sinä satutit minua.

Esimerkiksi jos jostakusta tuntuu että olen pilkannut tai halveksinut täällä naisia voisi miettiä mistä kyseinen tunne syntyy ja onko siihen aihetta?

Onkohan loukkaantumisen takana myös närkästystä tästä:
Informaatiopeliä ja mielikuvien leikkiä voidaan harrastaa, mutta sitä ei saisi tarkastella eikä paljastaa millään tavalla?

Minkä valo paljastaa, kaikki pimeys tulee esille.
Totta. Ja jos on rehellinen itselleen ja Jumalalle
niin silloin haluaa olla myös rehellinen
lähimmäisilleen. Eikö niin?

Kiitos monista opettavaisistakin runoistasi
ja teksteistä!


Niinkuin jossain mainitsit, on todella hyvä tutkia omia motiivejaan, ennenkuin tekee johtopäätöksiä.

Ja oikeassa olet, että paljastukset eivät tunnu
mukavilta silloin, kun ihmisen täytyy kohdata
omat kipunsa ja valossa oma likaisuutensa, myöskin liian paljon verhoutuu
todellista ihmisen kauneuden likaisuutta
monesti itse tehtyihin naamiaisvaatteisiin
ja erillaisiin naamareihin.
Kaikkein karmeinta siinä on se, että ne näyttävät kantajansa päällä ihan naurettavilta.

Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi äitiparta
muutamista kommenteista =)

Olet rakas ja mukava lähimmäinen.

NUKU HYVIN

naamakarva äitiparran?
kun niin moninaisesti hänet tiedät
vai tunnistatko hänet kirjoitustyylistä?

" uskova vanha mies ja entinen juoppo "

hohih

äitiparta kirjoitti:

nimimerkillä naamakarva, joten valitsemasi nimimerkki osoittaa että täällä ihmiset käyttävät samojakin nimimerkkejä. Jokainen naamakarva en siis ole minä, kuten en myöskään ole jokainen Kulkuri. Se oli ensimmäinen nimimerkki jolla aloitin palstakirjoittelun, havaitsin sitten että samaa nimimerkkiä on käyttänyt ja käyttää moni muukin.
Jokaisella käyttämälläni nimimerkillä on oma syntyhistoriansa ja mielleyhtymänsä, mutta koskaan en ole yrittänyt tekeytyä joksikin toiseksi tai salanimen takaa heitellä loukkaavia piikkejä. Kysyttäessä olen kertonut rekisteröidyn nimimerkkini (murtsi-67) ja myös millä muilla nimimerkeillä olen kirjoittanut.
Että runoja kirjoittaessani tarkastelen sanoja, niiden synnyttämien mielikuvien suhteita, "sinää" ja "minää", sisäkkäisiä fiktioita, lukemistapahtuman mekanismeja ym. itseäni kiinnostavaa ei suinkaan tarkoita että heittelisin sanoja ilman minkäänlaista merkitystä tai tarkoitusta.
Kyllä minä olen kirjoittaessani erittäin läsnä ja varmasti teksteissä jollain tavalla on omia tunteitani mukana, mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa. Eihän kaikki minämuodossa kirjoitetut romaanitkaan ole elämänkerrallisia vaan usein täyttä fiktiota. Olen kirjoittaessa läsnä nimenomaan tarkastelijana, empiirisen tutkimuksen suorittajana.
Myöskin olen valmis ottamaan sanoistani vastuun. Mutta en voi ottaa vastuuta jokaisesta mielikuvasta tai tunteesta jonka kirjoittamani runo synnyttää lukijassa. Tämä on yksi keskeisiä aiheitani. Jos jonkun kirjoittama teksti sattuu olisi hyvä pysähtyä kohtaamaan omaa itseään johon sattuu, eikä suin päin rynnätä toisen kurkkuun kiinni ulvoen: sinä satutit minua.

Esimerkiksi jos jostakusta tuntuu että olen pilkannut tai halveksinut täällä naisia voisi miettiä mistä kyseinen tunne syntyy ja onko siihen aihetta?

Onkohan loukkaantumisen takana myös närkästystä tästä:
Informaatiopeliä ja mielikuvien leikkiä voidaan harrastaa, mutta sitä ei saisi tarkastella eikä paljastaa millään tavalla?

kirjoitti kaunottarelle
ja söi melkein - spaghetin loppuun
myöskin kaunotar kirjoitti kulkurille

voi niitä rakastuneiden aikoja
kun kaunotarkin oli tärkeä ja onnellinen
kun hänen kulkurinsa sanoi:
sydänkäpyseni, pulu, pikkuinen ym

sanoja tyhjiä sanoja vaan
voih -

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000013221578

Hessu-kissa kirjoitti:

mistä tässä oikein ja oikeastaan on kyse, -en ole lukenut viimeisimpiäsi- mutta eräs sanomasi kiinnitti huomioni. "--mutta se ei todellakaan tarkoita että kun kirjoitan runossa "minä" se tarkoittaisi runon todellista kirjoittajaa, minua äitipartaa." Olen täsmälleen samaa mieltä, tai eihän minun edes tarvitse olla mitään mieltä, sillä näin tämä asia on. Itse useinkin kuvittelen itseni jollain tasolla runon puhujaksi ja helpotan vaikutelmaa kirjoittamalla yksikön ensimmäisessä persoonassa. En kuitenkaan läheskään aina ole henkilökohtaisesti tuo runon "minä". Harva tajuaa tämän. Runon puhuja tai muun kaunokirjallisen tekstin kertoja ei useinkaan ole sama kuin kirjoittaja/kirjailija. Kirjoittaja vain valitsee jonkun ihmisen näkökulman ja kirjoittaa siitä.

Joskus näkökulma voi olla ihan oma. Joskus kirjailija asettaa itsensä tekstin tekijäksi ja kokijaksi. Joskus. Runot antavat laajan mahdollisuuden tarkastella ihmisiä ja maailmaa, jossa elämme kriittisesti. Silti niissä esiintyviä kannanottoja kannattaa tuskin ottaa henkilökohtaisesti. Erilaisten ihmisten kautta, runoilija/kirjoittaja vain tuo eteemme ajattelemisen arvoisia asioita. Koikkelehdinkohan nyt ihan umpimetsikössä? Menkööt.

Runon minästä sanotaan jossain kirjassa (kirjan nimeä en tiedä, koska minulla on kopio vain muutamasta sivusta) tälleen:

" Tulkinnan kannalta on ratkaisevan tärkeää miettiä, kuka runossa on puhujana. Kultainen sääntö on, että puhuja ei ole yksiselitteisesti samaistettavissa runon kirjoittajaan eli runoilijaan fyysisenä henkilönä. Runoilija puhuu runoissaan monilla äänillä ja piiloutuu milloin kenenkin nahkaan. Häntä voisi verrata näyttelijään, koska molemmat sukeltavat sisään erilaisiin rooleihin ja panevat niistä jokaiseen osan itseään, mutta usein peitetysti ja tuntemattomaksi muuntautuneena."

Runo on siis kuin satumaa..



PS. / Huom.: Nimimerkkini ei sitten niin mitenkään liity tuossa jossain viestissä mainittuihin sanoihin miau, wuf ja nyyh.. sattumaa vain, ihan oikeesti!:)

miauhau kirjoitti:

Runon minästä sanotaan jossain kirjassa (kirjan nimeä en tiedä, koska minulla on kopio vain muutamasta sivusta) tälleen:

" Tulkinnan kannalta on ratkaisevan tärkeää miettiä, kuka runossa on puhujana. Kultainen sääntö on, että puhuja ei ole yksiselitteisesti samaistettavissa runon kirjoittajaan eli runoilijaan fyysisenä henkilönä. Runoilija puhuu runoissaan monilla äänillä ja piiloutuu milloin kenenkin nahkaan. Häntä voisi verrata näyttelijään, koska molemmat sukeltavat sisään erilaisiin rooleihin ja panevat niistä jokaiseen osan itseään, mutta usein peitetysti ja tuntemattomaksi muuntautuneena."

Runo on siis kuin satumaa..



PS. / Huom.: Nimimerkkini ei sitten niin mitenkään liity tuossa jossain viestissä mainittuihin sanoihin miau, wuf ja nyyh.. sattumaa vain, ihan oikeesti!:)

Ei pidä mitään ottaa liian henk.koht.
tai ainakaan itseensä niin että mieli pahoittuu.

Mutta onhan sekin totta, että täällä
kirjoittaa henkilöt, jotka myös tuntevat
" sinät " ja " minät "

nuh