Lähipiirissäni parisuhde uusperheessä on ollut kymmenen kertaa kamalampaa kuin ensimmäisessä ydinperheessä. Joillain uusperhe voi tuoda onnen mutta todella harvoilla. Itse en tiedä yhtään tapausta.
Suurin osa eroista on turhia kun haetaan vihreämpää ruohoo aidan takaa ilman sen kummempia ongelmia, ongelmat ovat vaan eroojan omassa päässään. Alkuhuuman jälkeen vasta huomataan etteivät ne ongelmat häipyneetkään. Yhteinen lapsi on tehty heti ja taas tulee erolapsia lisää.
Ei mikään ihme että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kun perheitä ei enään ole. Kaikki suvut ihme sekasakkia joista ei tiedä kuka on kukin ja mikä on kenenkin.
Suurin osa eroista on turhia kun haetaan vihreämpää ruohoo aidan takaa ilman sen kummempia ongelmia, ongelmat ovat vaan eroojan omassa päässään. Alkuhuuman jälkeen vasta huomataan etteivät ne ongelmat häipyneetkään. Yhteinen lapsi on tehty heti ja taas tulee erolapsia lisää.
Ei mikään ihme että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kun perheitä ei enään ole. Kaikki suvut ihme sekasakkia joista ei tiedä kuka on kukin ja mikä on kenenkin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos se on sen arvoinen.
...kieltää lasten teon monelle isälle. Lesket olisi poikkeus koska eivät ole halunneet erota vaan ovat ilman ensimmäistä puolisoa pakosta. Itse olen ollut naimisissa noin 20v ja lapsia on kolme, nyt eronneena ollut kaksi vuotta eikä ole käynyt mielessäkään tehdä lisää lapsia vaikka ikä sen sallisi, olen 37v. Uudella miehelläni ei ole omia lapsia ja hyväksyy sen ettei meille niitä yhteisenäkään tule, pitää minun lapsiani lähes ominaan mutta ei ole isäksi heille tullut vaikka samassa talossa asutaankin. Lapsilla on oma isänsä, biologinen isä ja se on hyvä asia ja niin sen kuuluukin olla.
lasten teko monen eri naisen kanssa?
Säilyisikö miehillä se oikeus kuitenkin?
Mistä tommosia miehiä löytyy?
Mä haluaisin lapsettoman miehen, joka ottais meidät koko pakettina. Ja johon vois luottaa. Lapsetkaan ei varmaan loppusuoralla laittais vastaan, että niillä olis suurimman osan ajasta joku miespuolinen perheessä, jonka kanssa vois pelata vaikka jalkapalloa tai muuta hauskaa. Biologinen isä hoitaa lapsia just ja just joka toinen viikonloppu. Ei edes soita lapsille ikinä vaikka on omat kännykät.
Mä pelkään juuri näitä sekauusperheitä, joissa menee kaikki mutkalle.
ps. pedofiilit saavat sitten painua hiiteen!
Tai voitais tehdä laki, että avioliitossa pitää olla ensin vähintään 5 v. ennen kuin lasta saa hankkia ja alle 30 v lasten teko olisi kokonaan kielletty. Avoliittolaiset ja yksinäiset naiset ei sais hankkia lapsia lainkaan.
Joo, kuolis loputkin suomalaiset pois!
vain hyvä juttu, että saimme keskusteluun mukaan noin esimerkillisen henkilön!!
Ottakaamme nyt kaikki mallia hänestä ;))))
"ydinperheissäkin" raskaaksi tullaan viikko tutustumisen jälkeen ja sitten ihmetellään kun ei suhde kestänytkään...pitäisi olla sellainen laki, että ei saisi tehdä lapsia ollenkaan ennenkuin on ollut tietyn ajan yhdessä.:)juupa juu..
Mutta ihan oikeastikkaan en tykkää, että lapsia tehdään hetken huumassa tai "vahingossa" sen kummemmin miettimättä...
Minun lähipiirissäni uusperheet ovat taas todella onnellisen näköisiä, että ihan kateeksi käy. :) Ei erityisesti uusperhe-käsitteen vuoksi vaan onnellisuuden. Mitä jos nekin perheet, mitä on, keskittyisivät vaan omaan elämäänsä eivätkä sumplisi näitä juttuja. Provojahan nämä on, mutta kuitenkin...Järki käteen.
Useimmiten ensimmäinen avioliitto on nuoruuden erehdys tai muuten kokeilumalli. Toisella kerralla on jo elämänkokemusta enemmän, on oppinut virheistään ja tietää myös paremmin oman arvonsa kuin myös puutteensa, osaa sekä vaatia että antaa.
Olisi tietysti parempi, ettei ensimmäisestä "erehdyksestä" olisi lapsia, sillä "sen oikean" etsiminen väistämättä hankaloituu.
Kirjoituksestasi päätellen.
Mulla on muutamiakin 40 vuotiaita ystäviä (miehiä ja naisia), jotka ovat odotelleet oikeaa onneaan ja odottavat edelleen.
Miehille tää ei ole ongelma, mutta nää naiset on aika toivottomassa tilanteessa noin perheenperustamisen suhteen. Eivätpä enää sellaisesta haaveilekkaan.
Meillä exäni kanssa oli 7 vuoden seurustelu ja 10 vuoden avioliitto. Kun kysyttiin että mistä ongelmat alkoi, sanoin "siitä kun pappi sanoi aamen". Todellakin: sormuksessa luki parasta-ennen päivämäärä :D.
Ihmiset muuttuu kun aikaa kuluu tarpeeksi.... sille ei kai voi mitään, ainakaan kaikki ei voi.
ole nuori - reippaasti keski-ikäinen. Mutta muistan hyvin miten nuorena likkana siirrettyäni ensimmäisen erehdyksen nopeasti ulkoruokintaan tyssäsi yksinhuoltajuuteen moni orastava romanssi.
Löysin kyllä "sen oikean" lopulta - yksinhuoltajanakin :)
perheet ovat aika "nuoria ja uusia" kun näet vaan onnellisia uusperheitä. Mikäs siinä tottakai uusi yritys voi onnistuakin, jos edellisestä ( edellisistä) on oppinut jotain.
Toistuvissa yrityksissä kuitenkin lapset joutuvat olemaan "pelinappuloina" joita vanhemmat siirtelevät tunteidensa ja halujensa vieminä.Ihanne on pysyvä perhe ja yhdet vanhemmat isovanhemmat, sillä kun ero tulee yhteydenpidot johonkin läheiseen suuntaan muuttuu haluamatta.
Tilastojen mukaan kuitenkin uusperheet hajoavat vielä useimmin kuin ekat ydinperheet.
Kukaan meistä ei oikeasti halua erobuumin jatkuvan seuraavissa sukupolvissa. Siksi kaikkien tulee miettiä miten eroja voidaan ehkäistä, eli luoda parhaat edellytykset sille, että se ensimmäinen avioliitto pysyy ja pysyy molemminpuolin tyydyttävänä.
Kaikilla päättäjä/vaikuttajatahoilla tulee alkaa ideoimaan e.m keinoja. Ei ole kenenkään etu, että perheet pirstoutuvat tätä menoa. Onko 60-luvulta alkaen syntynyt ikäpolvi sellaista, että etsitään hetken huumaa, sitoutuminen normaaliin arjen hallintaan puuttuu? Ikuista onnea ja auvoa ei ole ja kiihkeäkin rakkaus lopahtaa. Tulee arki ja tilalle toisesta välittäminen ja vastuunkantaminen toisistaan/perheestä kaikissa olosuhteissa.
Samalla tavallahan kaikki hajonneet uusperheet hajosivat myös ydinperhe-mallissa. Eli se, onko lapset siitä tavallisesta mallista ei ole tae onnistumiselle. Ja TIETENKIN löytyy onnellisia ja onnettomia uusperheitä, ydinperheitä ja yh-perheitä, eikö?
perheistä löytyy onnistujia, mutta avioeroja ja rikkoutuneita perheitä on liikaa ja siitä ovat huolissaan monet järjestöt, mm MLL, Väestöliitto jne.. useissa kannanotoissaan.Kun noin kymmenen viime vuoden aikana solmituista avioliitoista purkautuu ainakin puolet, niin jokainen tajuaa, että tie on väärä. Suomi taitaa johtaa avioerotilastoja ja erot "tarttuvat" kuin kulkutauti.
Rikkoutuneet perheet ovat yksi syy lasten huostaanottoihin ja lasten psyykkisiin vaikeuksiin ja häiriöihin. Ja ilman muuta vanhemmat/perhe ja koko yhteiskunta "kärsivät" taloudellisesti esim. töistä poissaoloina. Siis osasyynä poissaoloihin perheen vaikeudet, mm ihmissuhteet/avioerot ym...
Eli väännän vielä rautalangasta ja jokaisen pitää tajuta, että takuuta ei ole missään perhemallissa, mutta varmemmin lapset voivat hyvin TOIMIVASSA perheessä ja mieluummin ydinperheessä. Perhessä saa/pitää riidellä, sillä sellainen perhe ei ole "normaali" jossa riitoja ei ole koskaan ja lapset saavat väärän ja liian epärealistisen perhemallin.
Lasten pitää saada kokea, että vanhemmat sopivat riitansa ja erimielisyytensä.
Kyllä itse pidän perhettämme aivan ydinperheenä vaikka miehelläni on lapsia edellisestä suhteesta. Olemme perhe johon kuuluu lisäksi mieheni lapset, jotka viereilevat meillä. Olemme olleet tätä jo vuosia, joten ei ehkä voi puhua "uus"perheestä...
Toisaalta mitä sanalla uusperhe halutaan ymmärtää...?
Koko nimikin tuntuu huonolta, koska näitäkin perhemuotoja on erilaisia...
on varmasti sitoutumiskykyä enemmän, jopa niin paljon ettei erota haluta vaikka se olisi itselle parhaaksi. Siedetään paljon enemmän huonoja asioita kuten alkoholismia ja väkivaltaa kuin mitä nuoremmat sietäisivät siinä tilanteessa. Uskon että ongelmia on sekä nuorilla että vanhoilla avioliitoissaan yhtä paljon, nuoremmat vaan osaavat ajatella itsekkäämmin ja eroavat jos ei hyvältä tunnu. On toki myös niitä, jotka eroavat liian heppoisin perustein kun ruoho vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolen.
olet, mutta luulen, että yksi syy siihen ettei ennen vanhaan erottu oli myös sitoutuminen ja kunnioitus papin edessä sanotulle aamenelle.
Varmaan niistä vanhemmistakin sukupolvista on erottu ja erotaan edelleen juuri alkoholismin vuoksi.Itse asiassa itsekin tunnen parin e.m syistä.
Tosin viitaten juuri parempaan sitoutumiseen, niin vanhemmat pariskunnat ovat olleet(ovat) uskollisimpia, eivätkä ole niin helposti hyppäämässä vihreämmälle puolelle - eivät luovuta, tuntevat vastuuta enemmän lapsista ja myös puolisosta ja hänen hyvinvoinnistaan.
Näihin päätelmiin olen tullut, kun ajattelen omaa laajaa sukua ja ystävä/tuttavapiiriä.
Tiedän ja tunnen heidän tapansa. Suurin osa kaikista,eli ainakin 90% on edelleen ensimmäisessä avioliitossaan. Nuoresta polvesta taas eronneita löytyy jo reilusti enemmän, ei vielä kuitenkaan 50%, vaikka valtakunnan tasolla lukemat ovat sitä.
Ero on nykyään "helppo", koska malleja on riittämiin - suvussa, naapurissa ja työpaikoilla. Joidenkin asiantuntijoiden - jotka ovat huolissaan suurista eroluvuista - liian helppo. Jotain perusteellista on tapahtunut ihmisen "kypsyydessä" parinkymmenen vuoden aikana.
Onko kyse hektisen hyvän olon hakemisesta vai mistä, mutta on vaikea uskoa, että niin paljon mennään naimisiin(yhteen) toista tuntematta, että muutaman vuoden kuluttua edessä on ero? Mennään naimisiin "kaikki tämä mulle nyt heti" mentaliteetilla, valmistautumatta tulevaan ja ennen kaikkea arkeen.
Älä unohda erästä hyvin tärkeätä seikkaa -luettelemiesi lisäksi- ennenvanhaan naisen taloudelliset mahdollisuudet eroon olivat hyvin rajalliset. Nainen oli usein kotiäitinä vailla tuloja, moni myös vailla koulutusta ja ammattia. Jos kylliksi mennään taaksepäin, naisella ei ollut edes oikeutta mahdollisiin omiin rahoihinsa, jopa mahdollinen vanhempienperintö oli puolison taskussa.
Lisäksi eroa hakeva nainen menetti automaattisesti lapsensa miehelleen, ellei erittäin painavia syitä eroon löytynyt.
Nämä seikat kun muistaa, ei enää ihmettele niin kovasti avioerolukuja silloin ja nyt.
Heti menisi sanomaan olivatko ihmiset uskollisempia, ehkä naiset ainakin olivat voineet olla, en tiedä. Mutta sen uskon todella paljon vaikuttaneen, että siedettiin asioita enemmän. Harmittavaa, että ihmiset eroavat turhasta...Mutta en tiedä onko se niin paha asia, että nainen lähtee miehen luota, joka pahoinpitelee vaimoaan? Vaikeita asioita ja toivottavasti ei ikinä eteen tule.
Varmasti sekin vaikuttaa, että ihmiset menevät tuosta vain naimisiin ja muodostavat perheen. Sitten kun se elämä ei olekaan aina ruusuilla tanssimista niin lähdetään samalla tavalla, sen enempää ajattelematta.
niihin "oikeisiin ja perusteltuihin syihin" erota, ihmettelen? Siis pahoinpitelyyn, alkoholismiin...Aivan varmaan jokainen tajuaa ja hyväksyy eron, silloin kun niistä on kyse.
Nykyajan eroissa on aika usein mukana "kyllästyminen" - arjen kestämättömyys ja kumppani alkaa tuntua veljeltä/sisarelta ja juuri siinä vaiheessa kun kuvioihin tulee ihastus/romanssi. Eräs eroa kaavaillut nainen kertoi minulle muutama vuosi sitten, että aviomies on kuin veli, ei siinä muuten mitään vikaa ole. Päinvastoin. Mies hoiti lapsia enemmän kuin äiti ja oli joka suhteessa liiankin kunnollinen ja tunnollinen.
Kaksi perhettä hajosi ja molempien perheiden lapsista tuli shakkinappuloita. Toisen osapuolen vanhimmat lapset tekivät pesäeron isäänsä, eivätkä hyväksyneet tapahtumaa. Yksi lapsista joutui psykiatriseen sairaalahoitoon viiltelyn ja masennuksen vuoksi.
Eli työpaikkaromanssi johti kahteen eroon ja lasten hämmennykseen ja pahoinvointiin. Myös toisen perheen lapsilla on ollut masennusoireita. Nyt kun on erosta kulunut useita vuosia, on kuulunut huhuja , että uudessa "yrityksessä" on jo "kyllästymisen" merkit.
Minä puhuin asiasta lähinnä siinä mielessä, että jos ennenmuinoo mies eukkoaan hakkasi niin ei se nainen pois lähtenyt tuosta vaan. Ja ehkä se täytyy sitten vääntää vielä sinulle rautalangasta, että on todellakin näitä pareja jotka pariutuvat ja eroavat hetken mielijohteista.
Me ollaan sitten varmaan tosi harvinainen uusperhe, kun meillä on asiat tosi hyvin.
Jos vertaan nykyistä elämääni siihen ydinperhehelvettiin jossa elin 12 vuotta, niin voisi sanoa että paratiisissa olen nyt. Vaikka elämämme onkin kovin tavallista ja tasaista, niin sitä kun vertaa exän harrastamaan väkivaltaan ja kiusaamiseen, mitä koko avioliittomme oli, niin enpä parempaa voisi kuvitella kuin tämä uusperheemme.
Tosin meillä on sikäli helppoa että kanssamme asuu vain yksi lapsi, muut ovat jo maailmalla. Eikä yhteisiä aiota tehdä. Halutaan jo nauttia kahdenkeskisestäkin ajasta.
Aloittaja: kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin luulet!
viestien kirjoittajat usein unohtavat, että kaikki eivät jää yksinhuoltajiksi eron vuoksi. Mielestäsi ilmeisesti leskeksi jäänyt ei saisi enää löytää rakkautta elämäänsä ainakana vastakkaisesta sukupuoleta, eikä ainakaan, jos se toinenkin sattuu olemaan leski ja hänellä on lapsia.
Eikö tällä keskustelupalstalla pitäisi puhua uusperheistä. Kuka meistä kuuluu ydinperheeseen? Korkeintaan oma lapsuudenkoti on ydinperhe, jos kaikikka sekään.
Minulla on uusperhe, mutta olen kasvanut ydinperheessä. Arvostan molempia, sillä lapsuuden koti on aina kultaakin kalliimpi ja hulluhan olisin jos omia valintojani katuisin. Meidän perheeseen kuuluu minun lisäksi mieheni, hänen lapsensa ja meidän yhteinen lapsi.
Puhutaanko please, uusperheistä?
avioliitosta lähdetään liian heppoisin perustein hetken mielijohteesta, sitä voi myöhemmin katua. Ex- mieheni esimerkiksi katui, sillä hän lähti etsimään "kadotettua nuoruuttaan" lukuisilla syrjähypyillä ja lopuksi lähtemällä itseään huomattavasti nuoremman lapsettoman naisen matkaan.
Minä sen sijaan voin todella sanoa löytäneeni onnen vasta tässä toisessa avioliitosta. Minun ei enää tarvitse odotella joka viikko miestäni ravintolasta kotiin ja miettiä, kenen kanssa hän mahtaa aikaansa viettää. Ex-mieheni oli myös ensimmäinen varsinainen seurustelusuhteeni, joten en silloin tiennyt, että parisuhde voi olla näinkin harmonista kuin nyt.
En oikein ymmärrä, mistä nämä stereotypiat tulevat, että eronnut ihminen on AINA sellainen, joka hyppii kukasta kukkaan ja lähtee katsomaan, onko ruoho vihreämpää aidan takana. Ainakin minun tuttavapiirissäni avioerojen taustalla on ollut poikkeuksetta alkoholismia, väkivaltaa, pettämistä tms., jota on siedetty usein vuosia. Toki näitäkin kypsymättömiä liitelijöitä on,sillä nykyaikana se on sallitumpaa, mutta onko todella enemmistö?
On totta, että avioerojen määrä on lisääntynyt huomattavasti ja se huolestuttaa. Onko ennen vain kärsitty kurjista liitoista, kun ei ole ollut sallittua erota vai ovatko perheiden sisäiset ongelmat nykyaikana lisääntyneet?
Uusioperheeni on paljon parempi kuin entinen ydinperhe, emme tehneet lapsia heti vaan odotimme 4 vuotta ennenkuin perhe perustettiin.
Ex mieheni käytti henkistä väkivaltaa, en ollut onnellinen ja lapsetkin kärsivät. Nyt minulla on aivan ihana mies, en etsinyt parempaa, se vaan tuli vastaan, tosin vasta sen jälkeen kun olin jättänyt ydinperheen isän.
Meillä siis ydinperhe oli huono, ja uusioperhe parempi
en lukenut muita viestejä, joten voi olla että joku muukin sanoi tämän:
Voi olla niinkin että vasta meidän yhteiskuntamme (kirjoitetussa historiassa) on antanut mahdollisuuden siihen millainen ihmisen käyttäytyminen ON, nimittäin muutama tuhat vuotta ei ole mitään ihmisen (tai minkään muunkaan eläimen tai eliön) biologisessa kehityksessä.
Oletko varma ettei ihminen tehnyt samoin ennen historiallista aikaansa? Yletko varma että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet? Mihin verrattuna?
En väitä että asiat ovat hyvin, mutta sinun keuhkoamisesi je viitteesi syyllisyyksiin ovat siinä määrin epämääräisiä, että kehottaisin sinun ihan oikeasti miettimään mistä nyt oikeasti on kyse.
Kuulostaaa siltä että olet katkera, koska joku on tehnyt jotain kamalaa ja sinä olet puhdas kuin kastemato.
juuri erojen vuoksi on ne mielenterveys ongelmat yleistyneet valtavalla vauhdilla. Ei niit äeiemmin ollut kun ydin perhe oli koossa. Silloin ei annettu pienten vaikeuksien johtaa eroon niinkuin nyt.
Kun lapsia käytetään heittopusseina ympäri pitäjiä, ei ole enää sellaista turvaa ja pysyvyyttä, joten särkyyhän siinä lapsen mieli jos särkyy aikuistenkin mieli. Mutta taas huomataan vain että lasten mielenterveys ongelmat on lisääntyneet, eikä huomata ketkä ne aiheuttaa, aikuiset!
Ja en voi olla sanomatta, että kyllä siinä niillä uusilla naisilla on sormet pelissä, riistäessään lapsilta isän. Eivät he välitä miltä lapsista tuntuu tai ex vaimosta! Heille on tärkeetä vain se että muilla menee asiat pieleen, mutta heillä on kaikki hyvin.
Sinulla on monia hyviä pointteja. Mutta että jaksat jankuttaakin, miten naikkoset varastelevat toisten miehiä ja haluavat pilata ex-vaimon ja lasten elämän.
Valitettavasti nykypäivänä sekä miehet että naiset pettävät tasapuolisesti ja avioliitot voivat loppua muuhunkin kuin uuteen suhteeseen. Ja uudet kumppanit (niin miehet kuin naiset) voivat ihan oikeasti kiintyä toisen lapsiin.
että tulee ero mielenterveys ongelmien takia?
Synnytysmasennus on yleistä.
Työn tai työttömyyden tai pätkätyön aiheuttamat paineet. Ärtymys ja huoli...
Kauanko tämä netti on ollut käytössä keskusteluineen? 15 vai 20 vuotta?
Ei meille tullut mitään lehtiä 70-luvulla. Ei ollut mitään mistä äiti ja isä olisivat voineet verrata omaa liittoaan muihin.
Appiukkoni sanoi, että hänen olisi pitänyt erota jo 40 vuotta sitten. Vaimo kun ei tykkää hänen juomisestaan.
Janiinedelleen. Tästä voi kukin jatkaa omaa jossittelua ja pähkäilyä syistä. Ei pidä unohtaa sitäkään, että vaikka lapset ovat ihania niin silti kuormittavat parisuhdetta ja aiheuttavat monia riitoja, joita ei muuten olisi(kuka hoitaa jne.). Tätä ei tietysti lapsille kerrota. Eikä varsinkaan syyllistetä.