Kuinka moni meistä vauvakuumeilijoista on jo naimisissa ja kuinka moni kihloissa? Jäin vain miettimään kun itse en ole vielä edes(!?) kihloissa avomieheni kanssa.
Eihän tuo avoparina olo ole nykyään mikään ihme, taitaa vain olla enää juridista merkitystä joissain tilanteissa. Esim. jos toiselle sattuu jotain, ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.
Oletteko muut miettineet tälläista asiaa?
Eihän tuo avoparina olo ole nykyään mikään ihme, taitaa vain olla enää juridista merkitystä joissain tilanteissa. Esim. jos toiselle sattuu jotain, ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.
Oletteko muut miettineet tälläista asiaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ole edes kihloissa ja kolmatta yritetään :) Ei sitä tässä vaiheessa ole oikein mielessäkään enää tuollaiset, kun on aika sama, että onko siitä sitoutumisesta mitään merkkiä muille.
siis kun meillä ei nuo juridisetkaan seikat meinaa, niin ei ole muuta syytä kuin rakkaus ja sitoutuminen, mutta sitä on ilman sormuksiakin :) Tosin en vastaankaan pistäisi, mutta näinkin on hyvä :)
Tähän on pakko vastata. Olemme olleet naimisissa yli 12 vuotta. Kolmannesta haaveillaan.
En itse pidä virallista naimisissa oloa kovin tärkeänä mutta yllätyksekseni se on ollut erittäin tärkeää 6v. tyttärelleni että isi ja äiti on naimisissa ja sitten hän on syntynyt.
ja onhan se lapsenteko kuitenkin paljon suurempi asia kun papin aamen niin miksei sitä voi myös sitoutua siihen toiseen vanhempaan virallisestikin . No kukin tavallaan.
kihloissa, mutta me ollaan oltu yhessä niin kauan että! naimisiin asti tuskin mennään, mutta ei sen väliä.. :)
sen verran vanhan aikaisia ollaan, että haluamme vauvan syntyvän avioliitossamme. Nyt lauantaina astutaan avioon. =))
tänne avioituneiden yrittäjien kerhoon :)
Ite olen mennyt vuoden vaihtuessa naimisiin. Lasta yritetty tammikuusta lähtien.
..kerran eronnut ja olen vannonut etten toista kertaa naimisiin mene. Nykyinen mies haluaisi kyllä jonkun rinkulan sormeen joten oon luvannut että ehkä kihloihin voitais joskus mennä jos se hänelle on tärkeä asia. Lapsen kannalta sillä ei kuitenkaan suurempaa merkitystä ole, isän nimen kuitenkin saavat ja itsekin ajattelin epävirallisissa tilanteissa, kuten esim. jos on yhteinen puhelin, vastata hänen sukunimellään koska se kuitenkin on muun perheen käyttämä nimi. Tänä päivänä on niin paljon uusperheitä ja naimattomia lapsiperheitä ettei äidin ja isän eri sukunimet enää mitään kummastusta aiheuta, luulisin ainakin. :)
Ei-naimisissa olevat vanhemmat joutuvat sitten tietääkseni käymään sosiaalivirastossa tai jossain, missä isyys tunnustetaan virallisesti.
Perhe kulkee samalla sukunimellä ja kaikki on jotenkin niin selvää. Ei esimerkiksi tarvitse mennä tunnustamaan isyyttään ja omaisuusasiat on kunnossa jos käy niin ikävästi että toiselle sattuu jotain.
mutta kyllä sitä avioliitosta puhuttiin joskus suhteen alkuaikoina, 90-luvun lopussa :D Jos tähän elämäntilanteeseen tärppää, niin sitten tärppää. Katsotaan sitten sitä sitoutumispuolta, jos siltä tuntuu.
Kihloissa ollaan ja yhdessä asustetaan. Naimisiin olisi tarkoitus mennä jossain vaiheessa elämää, mutta ei ihan heti. En pistäisi lainkaan pahakseni, jos saisimme lapsen ennen naimisiin menoa. Päinvastoin, tärppäis vaan pian! ;)
kihlauduttu muutama kuukausi sitten, mutta kimpassa ollaan oltu yli 4 vuotta. Naimisiin ei ole mitään kiirettä,sitten kun siltä tuntuu. Se on ihan totta, että jos toiselle tapahtuu jotain niin ei ole millään tavoin lailla sidottu yhteen, jää puille paljoille...mutta ei sitä kovinkaan useasti edes tule mieleen tuollaset asiat, vaikka pitäiskin!!
Jos toinen meistä kuolee niin lapset perii. Ei minulle mitään tarvitsisi jäädäkään, koska ainoa pointti minulla minkään omistamisessa on lopulta se, että jää lapsille jotain. Mitäs minä noilla... Miehellä samanmoiset aatokset.
naimisissa tai vielä kihloissakaan.. kihloista tosin puhuttu, että tässä vähän ajan kuluttua! kesäkuussa jätin pillerit! ei kai nykyään ole enään niin välttämätöntä olla naimisissa ennen kun lapsia alkaa tulla, toivon mukaan "hieman" vanhanaikaiset vanhenpani hyväksyvät myös suunnitelmamme tehdä lapsia ennen avioliittoa!!
Yhessä olti reilu 4 vuotta ja naimisissa vuosi. Lopetin ehkäisyn kuukausi sitten, nyt vauvaa toivotaan. Mulla on tärkeää et ollaan naimisissa kun lapsia, ajattelen et luo lapselle "turvaa" kun vanhemmat ovat virallisesti sitoutuneet.
siitäkin, kun näkee, että vanhemmat rakastaa toisiaan. Ei ne lapset välttämättä edes ajattele, onko vanhemmat virallisesti sitoutuneita. Pahoja riitoja tai paljoa riitelyä kuuntelemalla varmasti enemmän vaikutusta turvattomuuteen. Tietysti jos kaikki on hyvin ja vanhemmat naimisissa niin tietysti hyvä :)
Ensimmäinen syntyi avioliiton ulkopuolella, kihloissa siinä vaiheessa kylläkin oltiin, nyt yritetään toista ja menimme naimisiin kk sitten. Eikä sen takia että syntyi vauva, vaan rakkaudesta. Tyttö nyt 11 kk.