Älä kerro sitä,
minkä haluan kuulla,
vaan kerro se,
mitä haluat sanoa;
kerro totuus.
Et ikinä pystyisi sanomaan
niin painavia sanoja,
ettenkö jaksaisi niitä kantaa.
minkä haluan kuulla,
vaan kerro se,
mitä haluat sanoa;
kerro totuus.
Et ikinä pystyisi sanomaan
niin painavia sanoja,
ettenkö jaksaisi niitä kantaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun elää siten, miten luulee ihmisten toivovan elettävän, hukkuu minuus ja hajoaa. Sanat ääneen sanottuina ovat vain tietoa, ei muuta. Hirveimmät tarinat on jo kuultu, mikään ei pääse niiden yli. Ihmiset luulevat salaisuuksiensa olevan painavia ja luovan esteitä, kun ne tosiasiassa luovat pohjaa luottamukselle.
Rakastan ihmisen sisintä,
en välitä rooliasuista
paitsi välttämättömistä.
Nöyryys on avointa mieltä,
vallan unohtamista,
pöydältä alas astumista.
Nöyryys on kahdessa sanassa:
"saa auttaa".
Sai ajattelemaan. Ja antoi ihan oikeasti taas tavoitetta kohdata maailmaa tänäänkin omana itsenään :)
Kiitos hyvistä ajatuksista!
Tuo lause minuuden katoamisesta oli kyllä todella osuva. Vaikka monia kyllä ärsyttää juuri se, että uskaltaa olla oma itsensä.
Valta ja nöyryys on aika hankala yhdistelmä,
jos ajatellaan johtajan asemaa. Nöyrä on helposti yhdistettävissä heikkoon johtajaan. Vaatii todella taitoa tasapainoilla noiden roolien välillä.
Salaisuuksista: Kyllä munkin mielestä omien salaisuuksien luullaan olevan "painavia". Esim. jokin tapa, mistä ei edes uskalleta puhua, saattaa olla hyvinkin yleinen.
Aikalailla mielenkiintoinen yhdistelmä
valta ja nöyryys, sillä niinkuin sanoit
kaikessa yleensäkin tasapaino on hyväksi.
Valta tuo yleensä ylpeyden
ja vääränlainen nöyryyskin voi olla jopa ylpeyttä
ja nöyryyden valta on kuitenkin parasta silloin kun
se ei ole ihmisen käsissä, vaan alamainen Luojalle.
JU
valta tuo yleensä ylpeyden.
Lisäisin, että, jollei se tuo ylpeyttä se tuo huonon omatunnon siitä, että on paremmassa asemassa kuin muut, jotka voisivat ansaita saman aseman kuin itse.
Silloin ei ole ehkä tarpeeksi vahva johtajana.
Hankala kysymys.
Mielestäni vahva johtajuus on tietyllä tavalla
myöntää myös oma ihmisyytensä, olla rehellinen ja aito, silloin ei ylepys ole se hallitseva tekijä
vaan motiivina on tilanteiden ja asioiden keulahahmona pysyminen ja taustalla vaikuttaa
kuitenkin myös alaisistaan välittäminen.
Ajattelisin.
Uusi sana: ylepys
( sorry, kirjoitusvirhe ):)
tiivistetysti... tuosta on hyvä ottaa oppia :)
Oletko huomannut elämässä
etteivät ylpeimmät ja kovimmat
kuitenkaan pitemmässä juoksussa kestä
sillä jos elää elämäänsä vain ulkoista hyvää etsien
niin sisäinen ihminen jää kokonaan hoitamatta
ja kun ihmisen psyyke romahtaa
silloin kaikki ulkoinenkin hajoaa.
Siihen kyllä voi myös sisältyä armo
sillä ihmisen hätä voi muuttua siunaukseksi
jos se synnyttää rukouksen.
Mietin.
vaikka kuinka olisi maallista omaisuutta, voi puuttua jotain, mitä ei voi rahalla ostaa esim. terveys, rakkaus....
Senkin olen huomannut, että kun rukoilee, kaikki ongelmat ratkeavat vähitellen ja jos ajattelen itsekkäästi, ongelmat vain lisääntyvät. Jos teen jotain väärin se kostautuu moninkertaisesti.
Siksipä olen yrittänyt olla kiltti :)
Näinhän se on =)
Ja mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Jos kylvää rakkauden peltoon, saa myös rakkautta
mutta jos vaikka katkeruuden ja kirouksen peltoon
sitä sitten tulee myös itselle.
Kiltteydestä olen sitä mieltä
että meitä varsinkin ( naisia ) tyttöinä
kasvatetaan liikaan kiltteyteen
ja sillä ihminen oppii etsimään toisten hyväksyntää
kunnes käy niin, että jonain päivänä
" kiltteys " haluaa pursua pois sisimmän vankilasta ja kätketty viha nostaa päätään.
"Väärin" tekeminen on korjattavissa, jos ei sitten ole tehnyt jotain syvältä loukkaavaa tai lain mukaankin rangaistavaa. Kosto on asia, jota on vaikea ymmärtää, vaikka kaikki (liioiteltu sana) siihen sortuvat äärimmäistilanteissa. Väliin tuppaa ajattelemaan, että minua on rangaistu esim. terveyden menettämisellä jostain ylemmältä taholta, mutta vahvemmin uskon siihen, että minulle vain näytetään päästäkseni "oikealle" tielle ja että vastoinkäymiset muuttuvat ajan kanssa myötäkäymisiksi. Itse olen kuitenkin aina vastuussa teoistani ja otan niistä vastuun heti, kun tajuan-. Niinä päivinä, kun pidän itseäni hyvänä ja kelpona, hyväksyn huomattavasti enemmän kuin ns. pahoina päivinä, joilloin kuorma kippaa päälle ja on väsy.
Aika paljon nyt noita raamatullisia ilmaisuja liikenteessä. Ankaria sanoja. Ankarat ja vaativat lauseet tulevat ihmisestä ja muovaavat käyttäytymistä. Kuvaavat niitä perimmäisiä "totuuksia", joista itsensäkin saa aina väliin kiinni. Ehdottomuuksista, joita ei voi oikein nimittää rajoiksi. Oman persoonallisuuden rajojen luominen on vienyt lähes koko elämän, mutta siihen on tarvittu ja annettu paljon hyväksyntää ja rakkautta.
Hyvää yötä! Vesi vielä 21 astetta plussalla.
On mielenkintoista havaita, millä lailla ihminen kokee esim. Jumalan. Hän voi ajatella, että häntä rankaistaan, jos elämässä tulee vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ja paljon oma Jumalakuva muotoutuu
suhteessa omaan isään eli jos on aina rankaistu kun on tehnyt väärin, niin voi kokea että taivaan Isäkin rankaisee. Mutta sehän ei ole totta.
Sillä Jumala on Rakkaus ja haluaa luodulleen vain hyvää, vaikka se ei itsestä niin tuntuisikaan.
Ankarat sanat ovat vain meidän ihmisten tuotosta
ja monesti ihan liian armottomia olemme itsellemme.
Armo ja Iankaikkinen Rakkaus on löydettävissä
ihan jokaiselle.
se on vain minun omaa pienuuden tunnetta, kun elämä muutti ja on muuttanut äkisti suuntaa, mihin en osannut "varautua".
Miten niiden kanssa sitten, joilla ei ole ollut lapsuudessa rankaisevaa isää, juoppo vain..?
pohdittu, pitää paljon paikkansa omallakin kohdalla.
Hienoa!
Todella hieno pikku runonen! Totuus on aina paras vaikka ei se korvaa hivelisikään! Tässä runossa on asiaa :)