Olen vähän hämmentynyt tunteistani. Olen puoli vuotta vanha bisse, entinen hetero ja nyt mietin olenko täysin lesboutumassa. Tapasin ihanan naisen, jota kohtaan tuntemani tunteet ovat itselleni uusia. Miehiä (joita jonkin verran on kuitenkin ollut) kohtaan en ole koskaan mitään näin vahvaa tuntenut. Siitä huolimatta olen ollut ihastunut miehiin romanttisessa mielessä. Tällä hetkellä näen miehet kaverillisina enkä voisi kuvitellakaan heistä mitään muuta.
Tämän naisen kanssa minulla on jotain sellaista mitä kenenkään miehen kanssa ei ole koskaan ollut. Tuntuu, että kohtaamme toisemme kaikilla tasoilla. Mietinkin nyt vain, että olisiko nyt niin, että olen lesboutumassa? Ei sillä niin väliä käykö niin tai näin, mutta hieman hämmentää tilanne, koska se on minulle niin uusi. Onko muille käynyt niin? Onko teitä lesboja, jotka joskus olette kokeneet olevanne bissejä, mutta huomanneetkin itsenne loppujen lopuksi pesun kestäväksi lesboksi?
Tuntuu niin hassulta, että kun (aikaisemmin) minun tyyppiset miehet ovat tulleet minua nyt iskemään, olen ne torjunut, koska missään ei ole mikään liikahtanut. Vuosi sitten sydämeni olisi leimahtanut liekkeihin saman tien. Todella hassua. Onko kellään saman tyyppisiä kokemuksia?
Tämän naisen kanssa minulla on jotain sellaista mitä kenenkään miehen kanssa ei ole koskaan ollut. Tuntuu, että kohtaamme toisemme kaikilla tasoilla. Mietinkin nyt vain, että olisiko nyt niin, että olen lesboutumassa? Ei sillä niin väliä käykö niin tai näin, mutta hieman hämmentää tilanne, koska se on minulle niin uusi. Onko muille käynyt niin? Onko teitä lesboja, jotka joskus olette kokeneet olevanne bissejä, mutta huomanneetkin itsenne loppujen lopuksi pesun kestäväksi lesboksi?
Tuntuu niin hassulta, että kun (aikaisemmin) minun tyyppiset miehet ovat tulleet minua nyt iskemään, olen ne torjunut, koska missään ei ole mikään liikahtanut. Vuosi sitten sydämeni olisi leimahtanut liekkeihin saman tien. Todella hassua. Onko kellään saman tyyppisiä kokemuksia?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minulla on vähän samantapainen tausta. Elin kiltisti heteroelämää reilusti yli kaksikymmentä vuotiaaksi, vaikka koskaan en tuntenut mitään kovin kummoista miehiä kohtaan. Miessuhteita minulla oli useampiakin, mutta ne loppuivat aina ennen kuin alkoivatkaan. Jotakin puuttui. Syvällä sisimmässäni tiesin aina olevani kiinnostunut naisista, mutta kesti hyvin kauan ennen kuin suostuin sen itselleni myöntämään.
Siinä vaiheessa oli pakko katsoa itseänsä peilistä ja myöntää todellisuus, kun ihastuin tulenpalavasti naiseen. Silloin mietin ohikiitävän hetken verran, että olenkin bi, mutta tajusin ettei se niin ole. Olen vain vuosia elänyt valheellisesti. Pelännyt niin kovin itseni kohtaamista, että olen elänyt niin kuin on odotettu.
Tällä hetkellä olen täysin jumissa tunteideni kanssa. Tuota naista, johon ihastuin syvästi en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt kun hänet taas kohtasin, tajusin miten voimakkaita tunteeni ovat häntä kohtaan. Vaikka kuvittelin tunteideni laantuneen, niin ei ole kuitenkaan käynyt. Sama epätoivoisen hönttiolo minulle edelleenkin tulee hänen seurassaan ja kaikki fiksut jutut katoavat päästäni kuin pieru Saharaan ;)
Ikäväkseni taidan olla tunteideni kanssa yksin, koska mitä ilmeisemmin toinen osapuoli ei ole minusta kiinnostunut samoissa määrin. Hetken kuvittelin niin olevan, mutta taisin heijastaa omia tunteitani häneen ja kuvittelin kaikki hymyt ja syvälle silmiin katsomiset väärin. Tai ehkä en kuvitellut väärin, mutta enää ei ole oikein mitään keinoa ottaa selvää olinko oikeassa vai väärässä.
Ei tästä sepustuksesta tainnut olla sinulle apua. Enemmänkin taisin purkaa omaa mieltäni. Ihmisen seksuaalisuus on aika monimutkainen juttu. Toiset ehkä tietävät jo syntyessään olevansa lesboja ja hyväksyvät asian. Toisille, kuten minulle, se on vaikeampaa. Pitää kolistella päätä seinään oikein kunnolla ennen kuin on valmis myöntämään itselleen mitä oikeasti on.
on se niin kiva huomata että oikeestaan mun tilanne on aika tavanomainen, ja on monia muita, jotka pyörivät samoissa keloissa kohdattuaan saman tilanteen. hassua, kaikki mitä kirjoitit, oli kuin suoraan mun päästä. otan osaa.
Älä turhaan ota osaa. Parempi näin kuin elää valheessa. Mitä tulee tuohon ihastumiseen, niin elämäähän tämä kaikki vain on. Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Ikävä kyllä.
Ainoa harmillinen asia koko jutussa on se, että ihastun erittäin harvoin ja sitäkin harvemmin niin voimakkaasti, kun kävi tuon naisen kohdalla. Ehkäpä ne tunteet viilenevät ajan kanssa, kun en häntä taas näe. Toisaalta tuo tunne on niin voimakas, että eipä se taida ihan heti kadota.
Eipähän tarvitse tuntea itseään ainakaan idiootiksi, kun ei tiedä miten päin olisi tuon naisen seurassa tai mitä sanoisi ;) Eipä sillä, jos tietäisin saavani vastakaikua tunteilleni, olisin mieluusti idioottimaisesti käyttäytyvä hetken :D On se tunne vain niin ihana, mutta kaikessa ihanuudessaan myös aivan rikkirepivän kammottava.
Tätä palstaa kun lukee, niin tajuaa olevansa yksi monista saman tilanteen kanssa taistelevista.
Mistä tiedät, ettet näe tuota naista enää hetken kuluttua? Tarinasi kuulostaa niin tutulta, että voisin olla se toinen osapuoli, jonka kanssa romanssia virittelet. Itse asiassa olen hyvinkin kiinnostunut, mutten oikein tiedä, miten lähestyä sinua. Ja tietenkin yritän hieman peitellä ihastustani, ettei se näkyisi aivan kaikille.
En tiedä oletko sinä sinä vai joku muu;), mutta meidän/teidän pitäisi jutella! Eipä päästetä tätä ihanaa tilaisuutta käsistämme!
"Mistä tiedät, ettet näe tuota naista enää hetken kuluttua?"
Öh, taisit lukea väärin tai sitten kirjoitin epäselvästi. Näin hänet vasta pitkästä aikaa ja seuraavaan kertaan lienee menee aikaa pidemmältikin.
En oikein usko, että hänellä on aikaa tai mahdollisuutta kirjoitella nettipalstoille työaikana, joten vähän veikkaan jo sillä perusteella, että minä en ole se ihminen, jota haet. Tosin eihän sitä koskaan tiedä.
Hykerryttävän ihana ajatushan se olisi, että sinä olet se ihminen, mutta realistina tiedän, että se on häviävän pieni mahdollisuus. Kerrohan minulle miksi tarinani kuulosti niin tutulle? Eikö tämänkaltaisia tarinoita ole kuitenkin tämä palsta pullollaan?
Meidänkaltaisiamme on niin paljon. Pitäisi olla rohkeampi ja tehdä aloite ennen kuin on liian myöhäistä, mutta...
Tule nyt kertomaan jotakin itsestäsi. Tiedän tämän olevan ihan hakuammuntaa, mutta itsepä aloitit ;)
Kyllä minua aikoinaan hämmensi kovastikin, kun huomasin olevani lesbo. Nyt taas olen ehkä menossa bissempään suuntaan. Mut en kyllä loppupeleissä miesten kaa menisi sänkyyn ellen olisi täysin jurrissa ja kontrollia ei olisi. Koska enhän minä siitä seksistä miesten kanssa välitä..
Mitä tarkoittaa tuo bissempään suuntaan? Jos et voi kuvitellakaan mitään seksuaalista tapahtuvan sinun ja miehen välillä, niin millä tavoin olet silloin menossa bissempään suuntaan?
Sori, uteliaisuus iski :)
ja sitä samaa ja tätä samaa AAAAAAArgh !
Tätä minä miettinyt?On nyt ollut muutamia tapauksia,joille näin käynyt.Ihmetyttää suuresti.
jutuista päätellen osa bineistä esittää lesboa imagosyistä tai siksi, kun luulee oikeastikin olevansa lesbo.
Bisseys ei ilmeisesti ole tarpeeksi "kunniallista", joten tyypit sitten ovat lesboja niin kauan, kuin se kestää...
Luulisin, että kyseessä on sellainen trendi-ilmiö. On niin kovin pop olla homo, lesbo tai bi. Ihminen jaksaa näytellä aikansa, sitten iskee se arki ja todellisuus vasten kasvoja. Se hohdokas ja trendikäs juttu ei olekaan mitään sen kummempaa kuin joku toinen asia, eikä näytelläkään jaksa kuin aikansa, joten sepä siitä. Yhtäkkiä lesbo tai bi onkin täyshetero.
Toisaalta voihan olla niinkin, että käsittää kehonsa lähettämät viestit väärin ja vetää niistä liian aikaisin johtopäätöksensä.
Niin ja vielä yksi juttu. Onhan toki näitä bi/lesbo tyyppejä, jotka haluavatkin sen turvallisen ja tavallisen heteroelämän perheineen kaikkineen ja elävät valheessa ehkä lopun elämäänsä.
En siis usko tuon kaltaiseen muuttumiseen, mutta uskon siihen, että ihminen voi olla valheellinen sille kaikista tärkeimmälle ihmiselle eli itselleen.
"Toisaalta voihan olla niinkin, että käsittää kehonsa lähettämät viestit väärin ja vetää niistä liian aikaisin johtopäätöksensä."
Tuo oli kutkuttavan mielenkiintoista, mutta mitä sinä sillä varsinaisesti tarkoitit?
Lähinnä kai sitä, että kun nuori ihminen huomaa seksuaalisuutensa ensimerkit hän voi tuntea vetovoimaa kumpaakin sukupuolta kohtaan tai ihastua oman sukupuolensa edustajaan eikä siinä välttämättä ole kyse sen kummemmasta. Kehitysvaihe muiden joukossa.
Tässä nykyisessä seksintäytteisessä maailmassa voipi olla vaikeaa kuunnella rauhassa oman kehonsa lähettämiä viestejä ja helposti voi tulla virhetulkintoja. Ei se seksuaalisuus minusta niin yksinkertainen asia kaikille ole.
Tosin tuo on vain oma ajatukseni. Mitäpä minä oikeasti tietäisin tämän päivän nuorista, kun itse olen jo melkein kolmekymppinen.
Omalle kohdalle sattui luokittematon nainen. Hän ei osannut sanoa onko mitä. Kun tuli varakas henkilö kuvioihin "mies"...mä taidankin olla hetero. Selittelemättä suhteemme päättyi siihen ja en ole kyselly sen jälkeen miks. Luulen et tulee katumaan viel joskus, mulle aivan sama. En halua olla hänelle ilkeä,saimme aikamme kokea kuitenkin kaunista!!
kanssasi samalla tavalla. Kuin itse olisin kirjoittanut. Yhdyn mielipiteisiisi kirjaimellisesti ja itsekin olen lähes kolmekymppinen. Kirjoitit hyvin.
... jonka kiinnostus vaihtuu oman ja vastakkaisen sukupuolen välillä, suuntaan tai toiseen, on biseksuaali. Ei lesbosta tule heteroa, jos hän rakastuu mieheen, vaan se osoittaa hänet biseksuaaliksi. Samoin kuin nainen, joka on elänyt aikaisemmin heteroelämää (jopa tyytyväisenä), saattaa yllättäen rakastua naiseen ja osoittautuu biseksuaaliksi.
Kyllä nainen voi olla pitkäänkin kiinnostunut vain naisista ja rakastunut naiseen/naisiin ja pitää itseään lesbona. Hän saattaa jopa kieltää itseältänkin hämmentävän kiinnostuksensa miehiä kohtaan, koska se ei sovi siihen kuvaan, joka hänellä on itsestään. Kunnes tapaa miehen, johon rakastuu.
Biseksuaalisuus voi olla hämmentävä asia - ei pelkästään toisille ihmisille, vaan myös bisseille itselleen.
Minä näen asian niin ettei ihminen ihastu/rakastu sukupuoleen vaan ihmiseen. Uskon että hetero/lesbo/homo/bi voi rakastua kehen tahansa jos se joku "oikea" tulee vastaan. En usko hirvesästi näihin pesunkestäviin lesboihin/homoihin.. Ja vielä vähemmän uskon heihin jos he tekee kamalan ison numeron siitä omasta seksuaalisuudestaan toitottamalla suureen ääneen että "VAIN NAISILLE!!! TURHA EDEDS TULLA YRITTÄÄ JNE" Täälläkin olen törmännyt muutamaan joka tekee omasta lesboudestaan kamalan numeron. Miksi? Siksikö kun on makeeta poiketa muista?
Tosiaan siis pointtini oli että mä uskon ihmisten rakastuvan ihmiseen, en sukupuoleen. Vaikkakin toki on näitä pesunkestäviä homoja/lesboja mutta jostain syystä minä en siihen usko täysellä teholla. Vaan uskon että hekin voisivat rakastua toiseen sukupuoleen jos vaan olisivat avoimin mielin eikä eläisi vaan siinä omassa pikkumaailmassaan että hei "MÄ OON HOMO/LESBO"
Olen monta kertaa miettinyt, että jospa miehet eivät ole koskaan löytäneet oikeaa narua minusta eivätkä ole osanneet kohdella minua oikein.
Jospa on mies olemassa joka on vapaa heteroisista kliseistä.
Minä voin pohdiskella tällaisia maailman tappiin asti. Sitä ennen naisten kanssa on vain synkannut paremmin.
Eikös sitten muutamalle ole käynyt niin, että oma kulta onkin osoittautunut olevansa transmies ja vakaa lesbinen ura kokenut kolauksen ja huomannutkin vanhalla päivällä muuttuneensa yllätysheteroksi.
... että suurin osa ihmisistä on biseksuaaleja?
Näin saattaa olla.
"Ja vielä vähemmän uskon heihin jos he tekee kamalan ison numeron siitä omasta seksuaalisuudestaan toitottamalla suureen ääneen että "VAIN NAISILLE!!! TURHA EDEDS TULLA YRITTÄÄ JNE" Täälläkin olen törmännyt muutamaan joka tekee omasta lesboudestaan kamalan numeron. Miksi?"
Minä näen tuon jonkinkaltaisena epävarmuutena omasta seksuaalisuudestaan tai tapana pönkittää itsetuntoaan ja omaa olemistaan tässä maailmassa. Tuonkaltainen fanaattisuus saa minun niskakarvani pystyyn ja aiheuttaa melkoisen negatiivisia tuntemuksia. Minusta kun ihmisellä ei ole tarvetta tuoda omaa seksuaalisuuttaan tai mitään muutakaan asiaa joka käänteessä esille, jos hän on sinut itsensä kanssa.
Ja kyllä, ihminen rakastuu toiseen ihmiseen ei sukupuoleen, mutta en siltikään näe, että kaikki olisivat bi-seksuaaleja tai ainakaan itse en tunne miehiä kohtaan samoin kuin naisia, vaikka kuinka olisin avoimin mielin liikenteessä ;)
että jotkut tekevät niin. Mulla ei tähän liity imagosyitä, pidän bisseyttäni enmmänkin positiivisena kuin negatiivisena asiana ja "kunniallisuus" minussa muodostuu ihan muista tekijöistä, joihin seksuaaalinen suuntautumiseni ei liity, ei sitten mitenkään. Eikä lesboudessakaan mitään negatiivista ole, mutta en preferoi sitä mitenkään. Omien tuntemusteni pohjalta olen asiaa miettinyt, mutta tässä vaiheessa en koe silti itseäni (ainakaan vielä) lesboksi. Mietinkin juuri sitä, että onko se edes mahdollista, koska olen joskus ollut romattisessa/seksuaalisessa mielessä ihastunut miehiin...
niin hauska. Olis kiva tietää minkä näkönen tyyppi on sanojensa takana. Kuvaileppas ittees vähän! :)
...aika hyvä teoria. Ei täysin tyrmättävissä. Ihmiseen minäkin olen ihastuntu ja voihan se toki olla niinkin, että joskus mielenkiinto taas palautuu miehiin. Tilanne vain on uusi ja siksi hämmentää, mutta kaipa sitä vaan pitäisi ottaa lunkisti, kyllä ne jutut omalla painollaan etenee...
.. on tarkoitettu auttamaan ihmisiä ymmärtämään toisiaan verbaalisessa viestinnässä. Jos joku pitää sitä lokerointina, niin sorry, tietenkin kukin saa pitää itseään minä lystää. Mutta olen samaa mieltä kuin gila. Jos tietää pystyvänsä seksuaalisesti rakastumaan mieheen ja naiseen, yhteen kerrallaan tai useampaan samanaikaisesti, niin puhutaan biseksuaalista. Jos vain oman sukupuolensa edustajaan (yhteen kerrallaan tai useampaan), niin puhutaan homoseksuaalista, jos vain vastakkaisen sukupuolen edustajaan (yhteen tai jne), niin heteroista.
Jos omaksi yllätykseksi - ja muiden - suuntaus näyttäisi muuttuvan, on henkilön seksuaalinen identiteetti joko a) löytänyt vihdoin oman laatunsa, b) tai kyseessä on bi, joka ei tiedosta olevansa bi, vaan olettaa lopultakin olevansa hetero tai homoseksuaalinen, viimeisimmän (tai ainoan) rakkautensa perusteella.
Käsitteitä ei ole kehitetty loukkaamaan tai rajoittamaan tai arvottamaan käyttäytymistä tms, vain selkeyttämään kommunikointia, tutkimusta ym. Saattaa olla niin, että enin osa ihmisistä on biseksuaaleja, useimmat vain eivät ole sitä tiedostaneet tai sallineet itsensä tiedostaa. Mutta on myös heteroita ja homoseksuaaleja, joissakin pakko- tai painetilanteissa seksuaalisuus voi purkautua epätyypillisesti, mutta vapaissa valinnoissa se on johdonmukaisesti muuttumaton.
Ja kuka nyt pelkkään sukupuoleen rakastuisi? Ihminen siinä aina on kohteena, on suuntaus mikä hyvänsä.
Lesbo, bi, hetero...Joutaisivat romukoppaan nuo ihmisiä lokeroivat määreet. Jos lesbo ei voi bisseytyä, kyse on siitä, että sinä ajattelet ahtaasti. Muussa tapauksessa lesbo voi bisseytyä - jos nyt siis puhutaan näillä rajoittavilla määrittelyillä. Eikö olisi jo aika alkaa puhua IHMISISTÄ, sen sijaan, että puhutaan lesboista tai heteroista. Annettaisiin toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme mahdollisuus rakastua joko mieheen tai naiseen.
mieheen, vaikka kuinka ihana ja sopiva se olis ihmisenä. Niin se vaan on. Kyllä jotkut rajat on olemassa. Jos lesbo muuttuu bisseksi, ei se lesbo ole alunperinkään ollut...
Joka tapauksessa siis: kun on kerran MAHDOLLISTA, ETTÄ LESBO MUUTTUU BISSEKSI, niin miten turhaa on aluan alkaenkaan leimautua lesboksi! Jos ei kamalan tiukkaan sapluunaan itseään tunge, siitä eroon pääseminen on helpompaa ts. ei olisi mitään vaikeutta rakastua vaikkapa mieheen :).
Lesboille siemennystä kunnon astialla
http://www.blogger.com/profile/29450677 ; )
ottakaa yhteyttä comment-osion kautta;)
Enpä ole aikoihin törmännyt noin selväjärkiseen määritelmään seksuaalisista suuntautumisista. Tämän Pir'in kommentin voisi linkittää suoraan vastaukseksi niihin nuorten tai epävarmojen kansalaisten kysymyksiin, joissa teemana on: "olenko mä tiedän mielestä normaali vai homo/lesbo..?"
Putkiaivoisena miehenä tosin kajoaisin Pir'in määritelmässä käsitteeseen "seksuaalisesti rakastumaan". Meikäläisten aivoissa kun seksuaalisuuteen ei välttämättä tarvita rakastumista. Toivottavasti ette pahastu, arvon siskot
kuin mikä jos puoli vuotiseen ikääsi olet jo bisse, hetero ja tuleva lesbo, mihinkaikkeen sinä vielä ehditkää...:):)
enkö olekin nopea? ;)
Olen jotenkin tunnistavani itseni tuosta tekstistä. Olen myös entinen hetero, jo muutaman vuoden bisse ja nyt myös mietin että lesboudunko. Yleensä miehet ovat kiinnostaneet minua. Toisaalta tietynlaiset miehet kiinnostavat minua vieläkin, mutta kun sellainen mies tulee eteen niin en jotenkaa saa enää itsestäni innostusta iskeä kyseistä tyyppiä. Ja jos mies yrittää lähennellä minua. Ehkä hetken se on jees, mutta sit lähtee into. En sitten tiedä onko tämä vain tietty vaihe elämässäni, joka täytyy kokea, mutta en panisi pahakseni jos tulevaisuudessa seurustelisin tytön kanssa :) Kuulostaa vaan itse asiassa hyvältä. Minua viehättää ajatus tyttömäisestä tytöstä, silti naiselliselta sellaiselta.