Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Taiasta

    Ja se maa oli taiasta sumuinen
    katseiden hipoessa ihojaan,
    putoilevien terälehtien keveydellä.

    Minun silmäni tunsivat omansa,
    eivät tohtineet riipiä syvälle,
    vain varoen vetää vastaan.

    Ilma on hengitystä,
    sanoit,
    hengitystämme.

    Ja varpaisillaan hiivimme
    toistemme lomitse,

    jotta olisi helpompaa.
    9305
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 9

    Vanhimmat

    tää runo vavisuttaa suorastaan !!

    Mulla on raakileena vähän saman-
    oloinen. Tuon sen tänne, kun olen
    fiilannut sen loppuun.

    En lakkaa ikinä ihmettelemästä sun
    sanavaraston pohjatonta kaivoa,
    taitoa, jolla rakennat runosi niin
    hyvin kulkevaksi alusta viimeiseen
    sanan asti !

    Kiitos ihanasta lukuelämyksestä :D

    Äänestä

    tyytyväisyyttäni. Vai pitäisiköhän tuon Ladyn tavoin kissamaisesti kehrätä? Ihanhan tässä menee hämilleen. Kiva, että pidit. Vaikka ovat ne kaikki kommentit tervetulleita, kehuvat tai kritisoivat. Korjailtavaa löytyy aina. Kiitos tästä.

    Äänestä

    • siis tuo myhäilyvastaus:)!

      Äänestä

    Herkkä, samalla voimakas, mutta ei ahdistavalla tavalla vaan..sellaista keveyttä ja kunnioitusta, tulee mieleen. Tykkäsin kovasti. Kiitzz! :)

    Äänestä

    • Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Keveys ja kunnioitus kuulostavat hyvältä! ;)

      Äänestä

    runo, lainatakseni :)...silmät eivät tohtineet riipiä syvälle...varpaisillaan hiivimme toistemme lomitse... hienoa, hiiiienoa.

    ps. saat luvan kehrätä ;)

    Äänestä

    • kehräysluvasta ja muusta. Nöyränä vastaanotan (siitäkin huolimatta, että kissat ovat kovin, kovin ylpeitä elukoita).

      Äänestä

    Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!!

    Äänestä

    • Näyttävät täällä muutkin kehräävän. :) Luulisin.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hessu-kissa kirjoitti:

    Ja se maa oli taiasta sumuinen
    katseiden hipoessa ihojaan,
    putoilevien terälehtien keveydellä.

    Minun silmäni tunsivat omansa,
    eivät tohtineet riipiä syvälle,
    vain varoen vetää vastaan.

    Ilma on hengitystä,
    sanoit,
    hengitystämme.

    Ja varpaisillaan hiivimme
    toistemme lomitse,

    jotta olisi helpompaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu