Uskon että muillakin on kokemuksia siitä kun biovanhemmat syyttävät ja jatkuvasti solvaavat sinua kasvattajana ja huolenpitäjän,mutta minua kiinnostaakin nyt se miten kestätte sen. Oletteko koskaan menettäneet hermonne, itsehillintänne tai jotain??
Kuinka olette toimineet.
Itse olen jotakuinkin aina ollut "viileä" ja tasaisen rauhallisen oloinen, mutta sisällä kiehuu. Tekis mieli sanoa suunsa niin puhtaaksi että ei tarvitseisi viikkoon hampaita pestä.
Oletko koskaan tehnyt niin??
Mitä siitä seurasi ja miltä tuntui??
Kuinka olette toimineet.
Itse olen jotakuinkin aina ollut "viileä" ja tasaisen rauhallisen oloinen, mutta sisällä kiehuu. Tekis mieli sanoa suunsa niin puhtaaksi että ei tarvitseisi viikkoon hampaita pestä.
Oletko koskaan tehnyt niin??
Mitä siitä seurasi ja miltä tuntui??
Vastaukset 5
Vanhimmat
tälläisissa tilanteissa?
Kyllä tosiaan tekisi mieli itsekin sanoa joskus suoraan, miltä tuntuu.. Niin bioille, kuin välillä sos.tt:llekin. Biovanhemmilla siihen on oikeus, vaan ei meillä sijareilla. Tosin kyllä ymmärrän, että meidän tulisi olla provosoitumatta jne. Eli nielkäämme kaikki syytökset ja koittakaamme jatkaa arkea lasten kanssa. Tiedän itse tuntevani sijaislapsemme parhaiten, mutta aina ei tule kuulluksi, vaikka tietäisi toimivansa lapsen parhaaksi. Kaikki kun ei ole lapsen oikeuksia, vaan vanhempien.
ja voit muuttaa 10vuoden päästä Espanjaan omakotitaloon näillä rahoilla?
hah haha!!! Paras vitsi tälläerää=)
Heippa !
Uuden sijoitetun äiti sanoi minulle, että en ymmärrä, kun olen odottanut ja synnyttänyt lapsen ja sit joku saatanan ämmä rahoo sillä !
En sanonut mitään, mutta valvotun yön jälkeen olin tk:ssa sydänvilmissä, niin paljon se vaikutti