menee liian

-Saa lomailla rauhassa kesäisin( syksyisin ja talvisin ja keväisin) koska ei ole liikoja työkiireitä.
-Jos on työkiireitä niin sitten ei ole vapaa-ajan ongelmia.
-Alan arvostus on korkealla alalla olevien keskuudessa.
-Rehti ja reilu meininki kolleegojen kanssa sillä edellytyksellä että kaikki asuvat eri mantereilla.
-Ei ole rahahuolia kun ei ole rahaakaan.
-Hyvä kun alalle tulee paljon uusia osaajia joten kilpailu on kovaa mutta raadollista.

....

Vanha Pieru joka ei ole saanut töitä aikoihin. Ainoat työt mitä on tarjolla ovat jotain vuosikirja-tyyppisiä keikkahommia mistä saa palkan jonain porakoneina. Työpaikkoja toki on auki kiitettävästi mutta aika epätodennäköistä että alle kolmikymppinen palkkaa isänsä ikäisen gubben heilumaan ja tietoviisastelemaan. Hänhän osaa net asiat paremmin.

Itsemurja-ala nykyään. Ei töitä ja jos on, niin palkka on aneeminen.

Puhun siis av-alasta:

1) Hienossa ryhmässä on kiva työskennellä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja pitkissä proggiksissa yhteisöllisyydentunne tekee ryhmästä lähestulkoon perheen.

2) Parhaita hetkiä ovat kuvauspäivän päätteeksi pidettävät yhteiset grillaus- ja saunahetket. On saatu hyvää aikaan, on pysytty aikataulussa ja seuraava päivä odottaa haasteineen. Toki terveen skeptinen huumori kuuluu asiaan, mutta silti ammattiylpeys ruokkii päivittäin yhä parempiin suorituksiin.

3) Millään ei opi niin paljon alasta kuin kuuntelemalla kokeneempien juttuja. Hyvässä leffaproggiksessa mestari-kisälli -suhde todellakin toimii kuten on tarkoitettu. Onnellinen se mediakoululainen, joka pääsee ammattilaisen assistentiksi hyvään tuotantoon.

4) Yksi iso proggis takaa toimeentulon koko vuodeksi. Yleensä niitä proggiksia on kuitenkin vuodessa enemmänkin, joten toimeentulo ei ole mikään ongelma.

5) Tällä alalla pääsee paikkoihin, joista tavikset voivat ainoastaan uneksia ja tapaa ihmisiä, joihin ei "siviilissä" tulisi törmänneeksi. Koko elämänkirjo on kattauksessa syntymästä kuolemaan. Harvassa ammatissa näkee konkreettisesti kun ihminen syntyy tai kuolee, voi suihkia jetsetin parissa kuohuviinilasi kourassa ja jo seuraavana päivänä haastatella roskiksessa asuvaa narkkaria. Tässä oppii elämää.

6) En ihan äkkiseltään keksi ammattia, jossa olisin päässyt matkustelemaan mielenkiintoisiin paikkoihin yhtä paljon ja saanut tästä vieläpä palkkaa.

7) Kun työ on tehty, on hienoa jättää valmis duuni taakseen ja ryhtyä miettimään seuraavaa - täysin erilaista. Tähän työhön ei kyllästy.